Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Pihlavan kanala - blogi

Get the Flash Player to see this player.


Kesäkanalan perustaminen Pihlavan vanhan torpan pihapiiriin on ollut jännittävä ja opettavainen kokemus. Tältä sivulta löydät kokemuksia ja erehdyksiä mutta myös erehdysten kautta tehtyjä löytöjä ja vinkkejä oman kanalan rakentamiseen. Kaija keskittyy kanoihin ja niiden hoitoon, Reijo kanalan suunniteluun ja rakentamiseen.

 

Kelpo kukkomme Aleksanteri Tupp antaa yllä olevalla 10 sekunnin videolla kaikille blogissamme vieraileville kuuluvan tervetulokiekaisun. Tervetuloa mukaan seikkailuun!



Aleksanterin viimeinen talvi

Kaija: Talvi on toimeliaitten maatiaiskanojen elämässä tylsä ajanjakso. Päivät ja yöt kanalassa lähellä kanakavereita saattaa käydä hermoille. Kukon viereen orrelle yöpuulle mahtuu vain kaksi rakkainta, yksi kummallekin puolelle. Tänä vuonna yöpakkaset tulivat syksyllä varhain. Näin talvesta muodostui erityisen pitkä.


Lue lisää (1 kommentti)


Taisto ei tahdo kaupunkiin!

Kaija: Talven jälkeen meillä oli kukko ja neljätoista kanaa. Joka ilta niitten lukumäärä laskettiin. Haluttiin tietää, ovatko kaikki tulleet yöksi sisälle turvaan nurkissa hiipiviltä ketuilta. Neljätoista on määrä, jonka pystyy jotenkin hahmottamaan. Huomaa heti, jos joku puuttuu.


Lue lisää (ei kommentteja)


Antakaa, hyvä emäntä lapsille syötävää ja mieluummin jauhelihaa

Hermannin päivänä tasan 21 päivää haudonnan aloittamisesta munista alkoi kuulua piipitystä, ja kuoriin tuli säröjä. Kun ensimmäinen tipu oli ilmestynyt kurkkimaan emon siipien suojista, nostimme Mantan, tipun ja loput munat lattiatasoon. Aamulla kaikki seitsemän veljestä olivat tulleet kuoristaan. Vain yksi muna ei kuoriutunut. Kun avasin sen, siellä oli kuollut poikanen, joka näytti muuten kehittyneeltä, mutta sillä oli ylipitkä nokka, joka oli kasvanut ristikkäiseksi.


Lue lisää (2 kommenttia)


Manta löytää elämälleen tarkoituksen mutta Aleksanteri Tupp tuottaa pettymyksen

Onko Manta mahtanut lukea edellisen blogini viimeisen lauseen, jossa nimitin sitä "vain vanhaksi munimattomaksi kanaksi"? Eräänä päivänä se joka tapauksessa alkoi munia vanhan kanalan ylimpään pesään. Eikä siinä vielä kyllin, vaan se asettui hautomaan munien päälle ja äkäisenä nokki kättäni ja ilmaisi, että se on tosi mielellä.


Lue lisää (1 kommentti)


Kanalauma jakaantuu

Naapurissa Inkeri ja Lauri saivat kesäkanalansa valmiiksi ja Pikkukukko sekä sen viisi siskoa siirtyivät sinne asumaan. Myös Marian-neito, joka oli ystävystynyt kukon kanssa, muutti seurueen mukana. Pikkukukko oli haljeta innosta, kun se uudessa kanalassa pääsi tapaamaan siskojaan. Siinä ei sukulaisuussuhteet paljoa painaneet, kun höyheniä pöllytettiin. Sovimme Inkerin kanssa, että näitä munia ei haudota, jos jollekin sattuisi syntymään hautomisvimma.


Lue lisää (1 kommentti)


Ja elämä kävi yhä hurjemmaksi

KAIJA: Eräänä päivänä, kun kukko Aleksanteri oli tervehtimässä Manta ressukkaa verstaan puolella, jäin katselemaan kanojen touhuja. Heti kun iso kukkomme Aleksanteri oli lähtenyt pois kanalasta, siellä alkoi vallita epäjärjestys ja pelko. On totta kun laulussa sanotaan että " Kukko kanatarhan turva on, isännälle emännälle aamun airut verraton". Kanaparven seuraksi jääneellä nuorella kukolla ei ollut käytöstapoja eikä herrasmiehen elkeitä, kun se veti nokallaan pesästä ulos vanhan Ruustinna kanan ja sääliä tuntematta ryhtyi toteuttamaan elämänsä tarkoitusta.


Lue lisää (ei kommentteja)


Me ei olla enää sen kavereita

Kaija: Pari kuukautta talvikanalassa ja kokonaan sisätiloissa alkoi käydä kanojen hermoille. Kun Veeran kuusi poikasta olivat vielä nuoria ja emon kyljessä nukkuvia, elämä sujui rauhallisesti. Mutta eräänä päivänä oli tapahtunut muutos. Kananuorikoista oli tullut oikeita munivia kanoja. Kanalan lattialle ilmestyi pienenpieniä munia ja kukkopojalle alkoi kasvaa laulusulat ja se harjoittelikin kovasti kiekumista.


Lue lisää (1 kommentti)


Kuinka kesäkanasta tuli talvikana

Kasvihuoneilmiön lämmittämä syksy on viimevuoden juttuja. Näin helmikuussa sitä on mukava muistella. Lämpimät päivät jatkuivat vielä joulunpyhinä ja kanat ulkoilivat vapaana pihamaalla. Joulukuiset päivät olivat tosin lyhyitä ja hämäriä ja Tapaninpäivänä pieni sadekin taisi pimentää näkyvyyttä. Tosin yksi tarkkaköinen oli liikkeellä. Vaikka Reijo oli ulkona puuhailemassa kanojen turvamiehenä kanahaukka iski kanalaumaan, sillä se oli kai päättänyt joulun kunniaksi tarjota perheelleen jotain vähän tavallista parempaa.


Lue lisää (3 kommenttia)


Vermutti – kummallinen kana

Vermutti on vuoden ikäinen kaunis musta kana. Se on emonsa Veeran näköinen, mutta tavoiltaan aivan erilainen. Se on Reijon erityiskesy kana vaikka se kasvoi pikku-untuvikosta kanaksi viime talven aikana kanojen talvihoitopaikassa. Sitä ei haitannut siirtyminen huhtikuussa tänne meille vaan se on  kanoista rohkein ja seuraa Reijon ulkopuuhia mieluummin kuin on toisten kanojen laumassa.


Lue lisää (1 kommentti)


Aleksanteri rupesi koti-isäksi

Koska ainutlaatuinen Föhn-tuuli lämmitti marraskuun alkupäivien lämpötilan yli kymmeneen plus asteeseen, Veera-kana uskaltautui viemään kuusi poikastaan ulos. Poikaset ovat hyvin reippaita ja ikäisekseen pontevia ja itsenäisiä. Liekö suotuisaan kehitykseen syynä leppoisat päivät uudessa kanalassa, jonne ne oli siirretty muutamaksi elämänsä ensimmäiseksi viikoksi kovilta pakkasilta turvaan.


Lue lisää (ei kommentteja)


Kannatko sitten minua?

- Kaksi untuvikkoa ratsasti Veeran selässä, Kaija kertoi innoissaan tullessaan kanalasta pirttiin. Hän oli päästänyt Veeran poikasineen verkon takaa jaloittelemaan. Silloin kaksi pikkuisista oli varmistanut mukana pysymisen hyppäämällä emonsa selkään. – Saisikohan sellaisesta tilanteesta kuvat? Sen yhteyteen voisi laittaa runon poikastaan kantaneesta variksesta, Kaija jatkoi.


Lue lisää (2 kommenttia)


Joku se oli – kauhua kanalanmäellä

Lokakuun päivät ovat olleet kauniita, mutta lyhyitä molemmista päistä. Aamusumua on ollut usein puoleen päivään asti, ja iltahämäryys alkaa jo klo 17 aikoihin. Kanojen sisäinen kello ei ole siirtynyt päivien lyhentymisen tahdissa, vaan ne ovat hidastelleet sisälle menossa aina hämäräntuloon saakka.


Lue lisää (ei kommentteja)


Kuinka kahdesta munasta tuli kuusi tipua

"Joudutteko lainkaan ostamaan munia kaupasta?" kysyy moni kuullessaan meidän kanaharrastuksestamme. Totuus on, että meillä ei ole kanoilta munia tullut kuukauteen, sillä kanat päättivät ryhtyä munantuottajista poikastuottajiksi.


Lue lisää (1 kommentti)


Jäämereltä tuulee, eikä kukolla ole paitaa

Aleksanterilla ei elämä suju hyvin. Perhe kasvoi taas eilen kuudella tipulla, kun Veeran poikaset kuoriutuivat. Nyt siis on kuudella kanalla poikaset ja Aleksanterin lapsettomiin rouviin kuuluu vain kolme kanaa, nuori Mutti ja vanhat Tyrvään Manta ja Ruustinna.


Lue lisää (3 kommenttia)


Miksi Aleksanteri Tupp on masentunut?

Meillä on kanalan oviluukku kiinni yön ajan.  Myös kanatarha on suljettu. Kanaverkko on kuitenkin niin heikkotekoista, että siitä menisi helposti joku reipasluontoinen ilves tai vompatti verkon läpi. Jos luukut olisivat auki, peto pääsisi syömään sisällä orrella nukkuvat kanat.

 


Lue lisää (ei kommentteja)


Onhan meillä kymmenen kanaa?

Kaija: Keväällä meillä oli yksi kukko ja yhdeksän kanaa. Ne pystyi laskemaan yhdellä silmäyksellä, kolme mustaa, kolme ruskeaa ja kolme harmaata. Illalla oli helppo tarkistaa, että kaikki ovat tallella. Kun nyt syyskuussa katsoo ulos pirtin ikkunasta, voi laskemattakin hahmottaa, että pihamaalla vilistää kaksijalkaisia jonkun verran enemmän. Niitä tulee esiin syreenipensaista ja marjapuskien alta heti kun Reijo menee ulos. Ne mieltävät hänet käveleväksi ruokinta-automaatiksi.


Lue lisää (1 kommentti)


Santeri saa elää

Kaija: Toukokuun loppupuolella Kultakana sai idean. Se haluaa hautoa itselleen tipuja. Haudottavana sillä oli kuusi munaa, mutta vain kaksi tipua kuoriutui kesäkuun puolivälissä. Jostain syystä muut olivat kuolleet kesken haudonnan kuoren sisään. Liekö johtunut siitä, että Kultakana joutui jättämään pesänsä useasti päivässä, kun toiset kanat halusivat munia samaan pesään.


Lue lisää (ei kommentteja)


Huoltajuuskiistojen sovittelua

Kaija: Kun Marian neidon poikaset olivat varttuneet viikon verran, vuorossa oli kahden seuraavan poikueen kuoriutuminen. Juuri silloin olin Hyvinkäällä lonkkanivelleikkauksessa. Reijolle jäi koko taloudenpito, koirat, kanat ja vastasyntyneet tiput.


Lue lisää (ei kommentteja)


Intohimolla on hintansa

Reijo: Eräs kukkomme Aleksanterin rouvista on saanut nimen Kultakana. Syynä on kanan kellertävänruskea, paikoin lähes kullanhohtoinen höyhenpeite. Liekö kyse kuitenkin vain katinkullasta, kun Kultakanan kaltaisen maatiaiskanan saa vain 30 - 40 eurolla. Vielä halvemmalla saa munintaansa jo lopettelevan tuotantokanan. Sellainen maksaa vain 2 euroa.


Lue lisää (ei kommentteja)


Rajansa sitä on kukkoilemisellakin

Reijo: On kukkoja, jotka vainoavat pihamaalla liikkuvia lapsia. Myös sellaisia löytyy, jotka käyvät siekailematta emännän kimppuun, mutta jättävät isännän rauhaan. Tai toisin päin. Jotkut punaheltat riepottelevat kanarouviaan, niin että touhu täyttää vainoamisen ja väkivaltaisen ahdistelun tuntomerkit. Millainen kukko, sellainen on tunnelma kanalassa ja sen läheisyydessä.


Lue lisää (1 kommentti)


Minne kuono näyttää?

Kaija: Reijo halusi hiukan vaihtelua ja avarampia maisemia ja lähti muutamaksi päiväksi merelle melomaan kanootilla. Meidän kolmesta koirastamme skyenterrieri Zorro kaipaa häntä kovasti ja makaa pihalla kuono tielle päin. Yhtenä päivänä se oli vienyt sinne ison puruluunkin, että voi sen sitten heti ojentaa tervetulolahjana.


Lue lisää (ei kommentteja)


Munat pois!

Kaija: Kanat olivat ulkoilleet vapaana aamupäivän ja menneet itsekseen sisälle tarhaan päivälevolle. Sanoin Reijolle, että laita veräjät kiinni niin pysyvät siellä sen aikaa, kun käymme itsekin sisällä syömässä. Reijo laski, että kaikki ovat tallessa. Kultakana ja kaksoset, Tiltu ja viitoset, mustat kolmoset, Veera, Manta, Ruustinna, Vermutti ja Mutti, yksi vaalea ja toinen vaalea on pesässä. 


Lue lisää (3 kommenttia)


Kohtalo puuttuu peliin

Kaija: Täydellisinkin ehkäisymenetelmä saattaa pettää. Vaikka olin antanut hautomakoneen naapuriin lainaksi ja siten esteellistänyt itseni hautomishommista, iski kanalaan jonkinlainen hormonimyrsky. Nuori 8 kk ikäinen Kultakana päätti perustaa perheen. Se istui tukevasti ylimmässä pesässä ja kanakaverit auttoivat innokkaasti munien tuottamisessa.


Lue lisää (ei kommentteja)


"Tavallista tarkoitettiin, mutta priimaa pukkaa tulemaan"

Reijo: Vanha satu ”Hiiri kissalle räätälinä” lienee useimmille tuttu.  Sadun päivitetty versio saattaa olla oudompi. Siinä hiiren piti tehdä kissalle kukkaro, mutta siitä tulikin liivit. Ja kun liivit piti viedä kissalle, kassissa olikin takki. Ja kun kissa kaivoi kassista takkia, esille nousi koko puku sekä paita ja solmio!  - Jos ihmettelet, miten tämä liittyy Pihlavan ”pieneen kesäkanalaamme”, et ole ainoa hämmästynyt.


Lue lisää (3 kommenttia)


Vedenpitävä ratkaisu

Reijo: Vuosi sitten eräs ystävä katseli valmista kesäkanalaamme ja totesi: ”On tämä varmasti aika tavalla maksanutkin!” Tuolloin vastasin hänelle: ”Tämä on tarkasti laskettu hanke. Nykyisillä munan hinnoilla menee ainoastaan 1350 vuotta, ja rahat on saatu takaisin.” Vähänpä tiesin viime kesänä siitä, mitä vielä oli rakennuspuolella edessä!


Lue lisää (1 kommentti)


Aluksi oli ajatus

Toukokuussa osallistuin Siuntiossa kanakasvatuskurssille. Se oli hienosti järjestetty tilaisuus, jossa oli pätevät opettajat ja koulutusmateriaalit. Paikalla oli myös tarvikemyyntiä ja ennakkoilmoituksessa mainittiin, että siellä on myös siitosmunia ostettavissa. Juuri tätä olin jo pitkään odottanut!


Lue lisää (ei kommentteja)


Munahanat kiinni?

Kaija: Kymmenen kanan laumassa munatuotannon romahtaminen viidestä kahteen on merkittävä muutos. Kun tätä oli jatkunut viikon verran, arvelimme syyksi neljän vanhan kanan korkeaa ikää. Ehkä muninta oli jäänyt vain nuorikkojen varaan ja elpyisi taas joskus?


Lue lisää (1 kommentti)


Sääristä omansa tuntee

Kaija: Muutama vuosikymmen sitten, ennen facebookia ja youtubea, ja ennen kuin partainen nainen voitti euroviisut, vietettiin usein kyläläisten kesken iltamia. Oli hauskaa valmistella yhdessä ohjelmia, ja nauraa niille yhdessä. Eräs naurut irrottava kilpailu oli se, jossa vaimot yrittivät tunnistaa miehensä pelkästään säärien perusteella. Niiden karvaisuutta tunnustelemalla ja muistikuviin vertaamalla yritettiin löytää oma kulta muiden joukosta.


Lue lisää (1 kommentti)


Kanalla ei ole saappaita

Kaija: Vanhaksi kai olen tullut, kun lapsuudenaikaiset jutut muistuvat mieleen. Pappani tapasi sanoa: "Ko Sylvesterin päivänä ajjaa partansa, ni sitä ei tartte ennää koko vuanna ajjaa" Se kuulosti hienolta säännöltä pienen lapsen mielestä. Toinen loistava päätelmä oli: "Ku tänäpänä sattaa ja huamena sattaa, nin se on kaks sattaa!" Yritin kirjoittaa nämä pappani äänellä Tyrvään murteella.


Lue lisää (ei kommentteja)


Kanan palkka

Kaija Tänään oli päivä, jolloin maanviljelijät tarjosivat 20 paikkakunnalla pyttipannua 30 sentin hinnalla. Siihen kuului 30 sentin edestä aineksia, mm. paistettu kananmuna. Paikalla ollut radiotoimittaja kertoi, että munantuottaja saa munakilosta, joka on n. 15 kananmunaa, vajaa 0,99 euroa. Toimittaja kysyi myös, mitä kana mahtaa saada?


Lue lisää (ei kommentteja)


Kanojen kaksio ja pääsiäistontun jekku

Kaija: Kahden kanakopin asuttaminen aiheutti uusia pulmia. Koska olimme suunnitelleet sopuisaa yhteiseloa uudessa suuressa perheessä, ei munintapesiä ollut kuin toisessa kopissa. Hämmästyimme, kun munia pyöräytettiin lattialle nurkkaan ja yhtenä aamuna oli kaksi munaa ikkunalaudalla. Toinen oli normaali kovakuorinen ja sen vieressä pehmeäpintainen nahkamuna. Olivatkohan ne tulleet samalta kanalta tupsahtamalla sellaisella vauhdilla, että samalla ponnistuksella putkahti jo seuraavan päivänkin muna?


Lue lisää (1 kommentti)


Kanat palasivat kotiin

Kaija: Aprillipäivänä kukko Aleksanteri ja rouvansa ajelivat kotiin! No ei sentään, mutta tunnelma oli yhtä hilpeä kuin kuvassa, kun pitkän talven jälkeen haimme kanat kotikanalaan. Oli suuri onni ja ilo, että saimme ystävien avulla niin täydellisen hyvän hoitopaikan talviajaksi. Kanat olivat hoidossa kuusi kuukautta, lokakuusta maaliskuun loppuun. Aprillipäivä oli myös kiirastorstai, joten saimme kanat juuri pääsiäiseksi takaisin kotiin.


Lue lisää (2 kommenttia)


KANA-BLOGI HERÄSI TALVIUNILTA

Kanat on haettu talvihoidosta ja elämä sykkii Pihlavan kanalassa jälleen vilkkaana ja värikkäänä. Ja jos vuoden 2014 kokemuksista on mitään opittu, niin yllätyksiäkin tulee olemaan tarjolla juuri silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. Vuoden 2014 tekstit ovat alla. Niissä kerrotaan kanalan perustaminen, rakentaminen ja alkutaipaleen kommellukset. Tästä alkavat vuoden 2015 seikkailut. Tervetuloa mukaan!


Lue lisää (ei kommentteja)


Lorun loppu

KAIJA: Muutama päivä sitten Tyrvään Manta putkautti pienen pienen munan ja sitten lopetti munintansa. Sillä on nyt sulkasato ja syysmasennus. Yöt se viettää munintapesässä makoillen. Ohjekirjassa sanotaan, että kana tarvitsee ehdottomasti orren, sen varpaat on sillä lailla rakennettu. Manta ei taida sitä tietää.


Lue lisää (1 kommentti)


Pop-Up synnytysasema ja pikkuinen krokotiili

Kaija: Kaunis Veera, musta kanakaunotar päätti perustaa perheen. Kesän loppumisesta välittämättä se ryhtyi hautomaan koko tumman luontonsa vimmalla. Pesänsä se perusti kaikkien ohjeitten vastaisesti korkealle ja valoisaan paikkaan pesäkennoston ylimpään pesään. Monena yönä mietin, miten pesä saadaan siirrettyä maahan turvaan ilman, että Veera lopettaa hautomisen.


Lue lisää (ei kommentteja)


Ullan äkkilähtö

KAIJA: Ullan kohtalo on kiinnostanut kovasti näiden kanajuttujen lukijoita. Moni on aloittanut kommenttinsa kysymällä: ”Kuinkas Ulla?”  Kotikiusatun, ketulta kuin ihmeen kautta selviytyneen ja erakoituneen kanan vaiheissa on jotain hyvin koskettavaa ja myötätuntoa herättävää.


Lue lisää (ei kommentteja)


Veera yllättää

KAIJA: Koko kesä odotettiin, että joku kana aloittaisi hautomishommat. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut istua kolme viikkoa pesässä kauneimpaan kesäaikaan ja siksi pienellä hautomakoneella haudottiin kolme kertaa ja saatiin yhteensä 13 tipua. Niistä 6 oli kukkopoikia ja 7 kanoja. Meille jäi kaksi mustaa kananuorikkoa.


Lue lisää (2 kommenttia)


Muuttoja ja kuljetuksia

KAIJA: Pihlavan ensimmäinen kesäkanalakesä on ollut erityinen ennätysten kesä. Kesäkuu oli ennätyskylmä ja kanat luulivat, että on syksy ja aloittivat sulkasadon ja lopettivat munimisen. Heinäkuun hellelämpö herätti ne kuitenkin munimaan. Elokuu oli sateinen, mutta kylmyys ei haitannut kuten kesäkuussa. Syyskuu on alkanut kauniina ja aurinkoisena, aamut ovat pehmeän sumuisia. Hämähäkin seitit kaunistavat maisemaa.


Lue lisää (3 kommenttia)


Olipa kerran kolme kukkoa

KAIJA: Kesä on kulunut nopeasti. Kesän alussa kuoriutuneet viisi poikasta muuttuivat nopeasti untuvikoista kananuorikoiksi ja kukkonuorukaisiksi. Sitten tapahtui se, mikä on välttämätöntä kotieläinten elämässä. Reijo oli jo etukäteen surrut komean pikkukukko Ruusu- Ritarin kohtaloa. Ei pitäisi antaa kukoille nimiä, eikä syöttää niitä kädestä.


Lue lisää (ei kommentteja)


Ulla-kanan itsellinen ja haasteellinen elämä

 KAIJA: Ulla kertoo itse: ?Kuten olette varmaan kuvista nähneet, nukun yksin orrellani kanalan eteistilassa, joka on samalla rehu- ja puruvarasto. Yöksi isäntäväki sulkee ulko-oven, sillä täällä metsissä on ilveksiä, supeja ja pöllöjä. Karhukin oli nähty läheisellä maantiellä. Aamulla on ensimmäinen vaarallinen tilanne, kun isäntä aukaisee ulko-oven.


Lue lisää (1 kommentti)


Nysse tuli! Kiireinen muna ja kukon rukkaset 

KAIJA: Olen ulkoiluttanut kanoja joka päivä tarhan ulkopuolella. Se on hauskaa seurattavaa ja ne myös tykkäävät maistella kaikenlaisia siemeniä, marjoja ja lehtiä. Eilen ihmettelin Ruustinnaa, joka ei päässyt liikkumaan eteenpäin. Toiset olivat jo tulleet kauas tarhasta, mutta Ruustinna kökötti kuin krampin saaneena hiekkapolulla. Sitten se nousi seisomaan ja tepasteli eteenpäin taakseen vilkaisematta. Kaunis valkoinen muna oli ilmestynyt hiekalle.


Lue lisää (ei kommentteja)


"Siällä kana puuron keitti"

REIJO: Moni on tainnut kuulla jostain ihmisestä annettavan seuraavan arvion: "tyhmä kuin kana!" Joskus myös sanotaan, että jokin juttu "loppui lyhyeen kuin kanan lento".  Liikennevalistajat puolestaan varoittelevat sanomalla, että "ristiin rastiin kanan lailla kulkee ken on mieltä vailla". Lyhyempi kansan versio asiasta kuuluu "kulkee kuin päätön kana?"  Noinko se on?  Ovatko kanat järjettömiä luontokappaleita vailla mieltä ja tolkkua?


Lue lisää (ei kommentteja)


Pikku Kananen

KAIJA: Tällä viikolla kuoriutuivat hautomakoneessa olleet neljä munaa. Haudonta kestää 21 vrk ja kuoriutuminen tapahtuu laskettuna päivänä. Ihmeellistä, kuinka niin nopeasti voi kehittyä ihan oikea pieni kana. Sillä on varpaissakin kauniit kynnet. Toisena päivänä se jo osaa nokkia ruokaa ja juoda vettä.


Lue lisää (2 kommenttia)


Muniminen on taas muodissa - kuuntele kiihkeä Munalaulu

REIJO: Masennuksen, alakulon ja sulkasadon aika on jäämässä taakse. Auringon ja helteen myötä hormonit ovat alkaneet hyrrätä, ja Pihlavan kanalan tienoilla kajahtaa tuon tuosta iloinen Munalaulu. Sen kujeileva rytmi ja mukaansa tempaava melodia jättävät varjoonsa monien kesäfestarien esitykset.


Lue lisää (3 kommenttia)


Haukanpelättimenä  

KAIJA: Kaunista heinäkuuta on eletty jo pari viikkoa, mutta kanat eivät vieläkään muni. Vain Ulla, joka on toisessa tarhassa yksinään isona kanana "variksenpentujen" kanssa, pyöräyttää munan joka toinen päivä.   Ulla on todellinen kaunotar uusine höyhenineen. Ullan puku vaati hieman kohennusta...

Lue lisää (1 kommentti)


Kukkoilua ja tummareunaisia kultapilviä

REIJO: Musta viisikkomme, jossa on kolme kukonalkua ja kaksi kanaa, kasvaa häkellyttävää vauhtia. Samalla porukan Ruusu Ritari eli ainoa, joka umpimustasta joukosta on ollut tunnistettavissa, on muuttunut yhä enemmän muiden näköiseksi. Vain muutama ruskea höyhen pään tienoilla paljastaa vielä kuka se on.

Lue lisää (3 kommenttia)


Sinkkuelämää ja uusia sulkia

KAIJA: Ulla on nyt ollut kaksi viikkoa meillä. Se oli vanhassa kotikanalassaan elänyt aika rajun kukon kanssa. Ilmeisesti suhteessa oli enemmän kiihkoa kuin romantiikkaa, sillä siltä puuttui selästä sulkia isolta alueelta ja pyrstösulatkin olivat kuluneet kuin vanhassa inkkaripäähineessä. Lisäksi ku...

Lue lisää (1 kommentti)


Sähkökatkoja ja hätäsektioita

KAIJA: Kananpoikasten haudonnassa on isompien otusten odotusaikaan verrattuna se hyvä puoli, että laskettu kuoriutumisaika pitää paikkansa. Niinpä kuoriutumispäivää edeltävänä iltana alkoi kuulua munista piipitystä ja yhdessä munassa oli jo iltapäivällä reikä, josta nokka pilkisteli. Oletin, että po...

Lue lisää (2 kommenttia)


Kanan viikossa voi olla kahdeksan päivää 

REIJO:  ”Tiesitkö, että monissa munituskanaloissa kanoja huijataan uskomaan, että viikossa on kahdeksan päivää? Niissä ei ole ikkunoita. Tietokone sytyttelee ja sammuttelee valoja siinä tahdissa, että viikkoon syntyy seitsemän sijasta kahdeksan vuorokautta. Kanat saadaan tällä tempulla pusertam...

Lue lisää (ei kommentteja)


Ulla ulkoilee

KAIJA: Reijo sai valmiiksi ulkotarhan verkkoseinän, joka erotti isosta tarhasta poikasille oman osaston. Portaat laitettiin myös ulkopuolelle ja siihen vähän murusia houkuttimeksi. Verkko poistettiin luukusta ja poikaset pinkaisivat toinen toisensa perästä ulkomaailmaan. Ne kokeilivat siipiäänkin ja...

Lue lisää (1 kommentti)


Kanalla on pieni pää 

KAIJA: Kohta viikko on kulunut siitä, kun ketunlapset saivat juhannusruuaksi kaikki Ullan toverit. Ulla on vielä pois raiteiltaan. Välillä on vähän rohkeutta mutta paljon se makailee pahvilaatikkopesässään. Aamupäivällä ruokin pikkupoikasia Ullan boxin aidan yli. Ulla kurkisteli mökistään ja oli sen...

Lue lisää (ei kommentteja)


”Haukka on vienyt Ullan!”

REIJO: ”Ulla on kadonnut! Haukka on vienyt Ullan!  Ullaa ei löydy mistään. Haukka on varmasti napannut sen ulkotarhan kattoverkoissa olevien isojen aukkojen kautta!” Kaija huusi juostessaan mäkeä alas kanalasta. Kesäkanalan hoidosta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.


Lue lisää (1 kommentti)


”Vaan metsästä hiipi se hiljainen kettu niin viekas ja pitkähäntäinen.” 

  KAIJA: Maatiaiskanojemme tulevassa talvikanalassa on pieni lauma Alhon maatiaiskannan kanoja, kukko Keijo Mannerheim ja neljä keltaisen ruskeaa kanaa. Ne ovat tepastelleet vapaana peltojen keskellä sijaitsevan kotitalonsa pihalla. Ne ovat kuopineet marjapensaitten alla ja pärjäilleet hyv...

Lue lisää (5 kommenttia)


Treenirata pikku piiperöille

REIJO: ”Poikasille pitäisi tehdä portaat luukulle, että ne voisivat harjoitella kiipeämistä. Kun luukkua ei vielä voida avata, niin portaiden yläpäähän pitäisi tehdä jokin lava, jolle ne voivat nousta. Portaat, jotka eivät johda mihinkään, aiheuttaisivat niissä vain turhautumista”, Kaija pohdiskeli...

Lue lisää (1 kommentti)


Hei, me lennetään!

KAIJA: Pienet tiput ovat nyt viikon ikäisiä. Eilen ne siirrettiin avarampiin tiloihin isojen kanojen viereiseen pikkukanojen kanalaan. Hiukan minua hirvitti, koska lämpöä kanalassa oli vain +12 ja ne olivat koko tähänastisen elämänsä olleet huonelämpötilassa ja lisäksi lämmitelleet lämpölampun alla.

Lue lisää (1 kommentti)


Kyllä kanojen nyt kelpaa!

REIJO: Monellako meistä on kotonamme komea seinän kokoinen fresko? Pihlavan kanalan asukkaillapa sellainen on! Taitavasti maalattu taideteos viestii turvallisuutta ja rakkautta. Se viihdyttää ja innostaa tasapuolisesti sekä pesissä munivia että orrella torkkuvia.


Lue lisää (2 kommenttia)


Tuli perheneuvottelun paikka

REIJO: Tuskin oli aamiainen syöty, kun Kaija yllätti minut erikoisella ehdotuksellaan: ”Voisimmeko pitää perheneuvottelun? On eräs asia, joista meidän pitäisi yhdessä sopia.” Mitä ihmettä oli tulossa, hämmästelin mielessäni? Varmasti jotain hyvin tärkeää ja vakavaa, sillä tuollaisia keskustelun avau...

Lue lisää (1 kommentti)


Anttikaroliinat kuoriutuivat

KAIJA: Helluntailauantaina tuli täyteen haudonnan 21 päivää. Aamulla hautomakoneessa oli valmiina yksi hyvin tumma tipu, joka harjoitteli kovin innokkaasti ja urhoollisesti kävelyä munatoveriensa päällä. Monessa munassa näkyi pieni kolo, joissakin pilkisti nokka ja kuului piipitystä.


Lue lisää (8 kommenttia)


Kalusteita kesäkanalaan

REIJO: Munintapesien jälkeen nikkaroin seuraavaksi orret, ruokinta-automaatin ja telineen vesiautomaatin ripustamiseksi. Tällaisia välineitä syntyi:


Lue lisää (ei kommentteja)


Hautomisvillistä ja hautomakuumeesta.

KAIJA: Maatiaiskanat ovat vielä vaistojensa varassa toimivia lintuja ja alkavat helposti hautoa munia. Iittiläisen kannan hautomisinto on huippua. Joka toisen kanan pitäisi innostua hautomaan. Nykyisin hautomisvietin valtaaman kanan sanotaan potevan hautomakuumetta.


Lue lisää (3 kommenttia)


Hieman erilaiset munintapesät

REIJO: Kun vanhan puuliiterin sisään rakentamani kanala oli valmis, alkoi sisutuksen nikkarointi. Ensimmäisenä tein munintapesät. Tavanomaisesta poikkeavan mallin munintapesään sain Kaijan lapsuudenkodin jo pitkään tyhjänä olleen navetan kanalasta: ysinkertaista, toimivaa ja hauskan näköistä! 

Lue lisää (1 kommentti)


Aleksanteri Tupp - enemmän kuin upseeri ja herrasmies

REIJO: Rickhard Gere on löytänyt voittajansa. Vuonna 1982 valmistuneen romanttisen elokuvan ”Upseeri ja herrasmies” sankari on valju veijari verrattuna meidän Aleksanteriin. Monenlaisiin ihmeellisiin asioihin olen Pihlavan kanalan asukkaita katsellessani törmännyt, mutta suurin yllätys on ollut kukk...

Lue lisää (3 kommenttia)


Iitin Tiltu ja Tyrvään Manta

KAIJA: Maatiaiskanat ovat mukavia myös siksi, että ne ovat niin monen värisiä ja toisistaan erottuvia. Kukko Aleksanteri Tupp on vaaleasävyinen, kultaisen hartiasulat ja musta pyrstö. Kaunis Veera on kokonaan musta, mutta mustassa höyhenpuvussa heijastelee myös tummaa vihreää. Yksi kanoista on kukon...

Lue lisää (1 kommentti)


Minne se kana katosi? Kadonnut kana, osa 3

KAIJA: Meiltähän se musta kana katosi, otti jalat alleen ja vielä siivetkin avuksi. Kanan seikkailuista kirjoittaessani aloin tutkia, mistä onkaan peräisin sanonta "Sinne se kana katosi". Mikä on se kana ja minne se joutui? Googlen haku vei minut Kalevalan aarteisiin, tarinaan, joka alkaa Kalev...

Lue lisää (ei kommentteja)


Kesäkanala antoi vanhalle puuvajalle uuden elämän

REIJO: Yli satavuotiaan savusaunamme jatkeeksi oli joskus vuosikymmeniä sitten rakennettu puuliiteri. Käytännössä siitä oli tullut kaikenlaisen ”joskus ehkä vielä tarvitaan” tavaran turhanpäiväinen säilytyspaikka.


Lue lisää (ei kommentteja)


Kaunis Veera eli kuinka musta kana sai nimensä - Kadonnut kana, osa 2

KAIJA: Kun musta kana oli ottanut jalat alleen ja vielä siivetkin avuksi kadoten kuin tuhka tuuleen, istuimme saunan lauteilla hiljaisina. Päässä risteili ajatuksia, huolta ja harmittelua. Asialle ei voinut mitään. Olimme iltahämärään asti sateisessa säässä kiertäneet taloa ja tipitelleet hunajaisel...

Lue lisää (1 kommentti)


Kanala ilman kanoja on kuin pilvinen päivä, Kadonnut kana, osa 1

KAIJA: Kanalaprojektille oli tehty myös valmistumisaikataulu. Vaikka muutama lumisade jarrutti kevään kehittymistä kanala oli pientä viimeistelyä vaille valmis toukokuun alkuun mennessä. Kanojen nouto uuteen kotiinsa oli sovittu äitienpäivää edeltäväksi torstaiksi. Aamun säätila oli kolea, lämpöä va...

Lue lisää (ei kommentteja)


Kanojen ulkotarha valmistui kätevästi elementeistä

REIJO: Kanat tarvitsevat liikuntaa ja raitista ilmaa. Maatakin pitää voida ruopsuttaa ja maailmanmenoa seurailla. Niinpä ulkotarha on tarpeen. Mutta miten tehdään tilava tarha, joka on ketun, mäyrän, minkin, kissan ja kanahaukan kestävä? Tässä on muutama kokemuksesta nouseva vinkki:


Lue lisää (ei kommentteja)


Kanala rakennettiin yli satavuotiaan savusaunan liiteriin

KAIJA: Kanala on valmis! Maaliskuun alkupuolella kuljimme täällä Pihlavan torpan pihapiirissä ja pohdimme, mihin pienen kanalan voisi rakentaa. Mietimme, rakennammeko se vanhan aitan kylkeen vai ostammeko jokun pienen mökin kanalaksi.


Lue lisää (ei kommentteja)




© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin