Jäämereltä tuulee, eikä kukolla ole paitaa

Aleksanterilla ei elämä suju hyvin. Perhe kasvoi taas eilen kuudella tipulla, kun Veeran poikaset kuoriutuivat. Nyt siis on kuudella kanalla poikaset ja Aleksanterin lapsettomiin rouviin kuuluu vain kolme kanaa, nuori Mutti ja vanhat Tyrvään Manta ja Ruustinna.

Aleksanteria ei vaivaa vain elatuksen murheet. Myös sen vaatetus on harvennut huolestuttavasti. Se näyttää siltä kuin olisi rymynnyt ja rypenyt huonossa seurassa useamman päivän. Kaula on paljaana ja komeat pitkät pyrstösulat ovat pudonneet ajat sitten. Kanalan lattia on sulkien peitossa. Voisi luulla, että kanalassa on vieraillut joku peto, joka on repinyt höyheniä. Höyhenten irtoamisen syynä on sulkasato, joka vaivaa myös kanoja. Yksikään ei kuitenkaan ole aivan yhtä paljasnahkainen kuten isäntä Aleksanteri.

Aleksanteri kyllä edelleen kiekuu ja väittää olevansa herra talossa. Sillä kuitenkin kuluu nyt valtavasti energiaa uuden puvun rakentamiseen, eikä se voi herrasmiehen tavoin tarjota kanoille herkkupaloja vaan se joutuu syömään itse kovasti.

En tiedä, mitä se ajattelee pojastaan Santerista, jonka kuparinpunainen puku komistuu kaiken aikaa. Santeri on myös aloittanut kiekumisharjoitukset, mutta edelleen se nukkuu mammansa ja siskonsa kanssa yhdessä munintapesässä.

Tänään iltahämärissä tuli orsille tilaa Santerille, Santerin siskolle ja äiti- Kultakanalle, kun veimme naapurin kanalauman vahvistukseksi Iitin Tiltun ja sen kolme melkein aikuista kanaa. Kaksi kukkopoikaa jäi vielä orrelle ja ne ovat varmaan aamulla aika ihmeissään muun perheen häviämisestä. Kukoksi syntyneillä on oma kohtalonsa.

Vanha Ruustinna-kana jää joka ilta ulos kanatarhaan orrelle nukkumaan ja se täytyy sitten erikseen kantaa sisälle kukon viereen. Tällaiset rituaalit ovat henkisesti kovin pahoja hoitajalle, kun järjen mukaan sellainen vanha munimaton kana pitäisi poistaa. Mutta kun se on sellainen Persoona.

Onneksi meillä ei ole kesäpossuja! Niistä varmaan kasvaisi kevätemakoita.