Kohtalo puuttuu peliin

Jotenkin ne aina ajoivat hautovan kanan pois ja istahtivat itse munintahommiin. Merkitsin kahdeksan munaa tekemällä renkaan värikynällä munan ympärille ja joka päivä otin uudet munat pois. Kun tätä oli jatkunut viikon verran, innostui tosi vanha Iitin Tiltu myös hautomisideasta. Ne istuivat vierekkäisissä pesissä vakavina. Ehkä ne miettivät ajan hidasta kulumista.

Tiltu ei päästänyt ketään munimaan pesäänsä ja se hautoi niin innokkaasti ja tunnollisesti, että se piti joka päivä nostaa pois pesästä syömään ja juomaan. Lisäksi se pelkäsi toisia kanoja, jotka jostain syystä heti alkoivat jahdata hautovaa poloista. Niinpä jouduimme ratkaisemaan tappelupulman siten, että suljimme Tiltun ruokailuhetken ajaksi toiset kanat toiseen tarhaan tai tarhan ulkopuolelle. Usein Tiltu vietti ruokatuntinsa päätteeksi vielä rentouttavan kylpyhetken.

Kevään aikana on vanhan kanalan viereen noussut uusi puolilämmin varastorakennus. Kanat ovat kukon johdolla käyneet tutustumassa siihen ulkoa ja sisältä. Ehkä ne ovat arvioineet rakennuksen aika tilavaksi ja kanoille sopivaksi nykyaikaiseksi asumukseksi, johon mahtuisi suurempikin liuta kanoja Aleksanterin seuraksi. Joku tällainen saattaa olla lisääntymisvimman syynä? Ei ole riittävästi yhteistä kieltä, joten se jää arveluitten varaan.

Kultakanan munista kuoriutui vain kaksi. Jostain syystä toisinaan poikaset kuolevat kesken kaiken munan sisään. Yksi muna joutui onnettomuuteen kesken haudonnan. Reijo nosti Kultakanaa pois pesästä ja yksi muna oli niin tiukasti höyhenten sisällä, että se hetken pysyikin siellä, mutta kierähti sitten lattialle.

Onhan kaksosissakin paljon hoitamista nuorella emolla, ja se oli heti innolla syöttämässä niitä. Kun kana etsii ruokaa poikasille, se ei suinkaan syötä niitä lautaselta, vaan viskoo sapuskat maahan, kuopii ja pöllyttää niitä ympäriinsä ja kertoo kotkotuksella: "Katsokaa, mitä äiti on taas löytänyt!"