Lorun loppu

KAIJA: Muutama päivä sitten Tyrvään Manta putkautti pienen pienen munan ja sitten lopetti munintansa. Sillä on nyt sulkasato ja syysmasennus. Yöt se viettää munintapesässä makoillen. Ohjekirjassa sanotaan, että kana tarvitsee ehdottomasti orren, sen varpaat on sillä lailla rakennettu. Manta ei taida sitä tietää.

Orsilla onkin aika väljää, kun Veera poikasineen on toisessa huoneessa viettämässä lattialla äitiysvapaita. Ruskeat kanat Ruustinna ja Tiltu munivat joka toinen päivä, joten muna päivässä on nykyisin hyvä tahti.

Nuori kukko tuli eräänä aamuna ihanan kesän pituisen elämänsä viimeiseen päivään ja annettiin metsän eläimille ruuaksi.

Kaksi mustaa nuorikkoa, Santra ja Hellevi jäivät toistamiseen leskiksi ja ovat nyt osa isojen kanojen porukkaa. Silti ne mieluusti kulkevat kaksistaan ja kiertävät savusaunaa etsien seikkailuja heti kun ne pääsevät ulos tarhasta. Isot kanat käyttävät aina ulkoilutilaisuuden kylpeäkseen saunan seinällä olevissa puruissa.

Lokakuu on ollut erikoisen lämmin näihin päiviin saakka. Tämän viikon lopulla kanat siirretään Jorman ja Eeva-Liisan kanalaan talven ajaksi. Naapurin Inkeri ja Lauri auttavat kuljetuksissa ja antavat kanoille kaurat evääksi. Tämä taitaa olla sellainen "koko kylä kasvattaa" juttu.

Veeran kuusi poikasta ovat aika vintiöitä. Ne ratsastavat emon selässä ja illalla kurkistavat emon vatsan alta: "Sammuta valot, me jo nukutaan!" Ensi kesänä nekin ovat jos isoja munivia kanoja tai edesmenneitä kukkoja. Arvaan, että kukkoja on kaksi ja kanoja neljä. Aika näyttää kuinka arvaukseni onnistui.

Tänään tuli Ullalta terveiset. Se voi hyvin, ei ole kovin sosiaalinen, mutta pärjäilee uudessa porukassa Eijan ja Heikin kanalassa. Luulen, että se arvostaa uutta emäntäänsä, jolla on samansävyinen kultakuparinen tukka kuin Ullan höyhenpuvun väri.

Tämä kesä on ollut hauska ja erikoinen. Maalaiselämä tuntuu hyvältä elämänmuodolta. Moni vähemmän tärkeä reissu on jäänyt tekemättä selityksellä, ”ei me voida, kun meillä on ne kanat”. Onneksi ystävät ovat olleet mukana elämässämme kirjoitusten ja kuvien välityksellä jakamassa näitä kokemuksia. Seuraava puoli vuotta ollaan ilman kukonlaulua.

Tsemppiä Aleksanteri Tupp, pidä perheestäsi huolta!