Sähkökatkoja ja hätäsektioita

KAIJA: Kananpoikasten haudonnassa on isompien otusten odotusaikaan verrattuna se hyvä puoli, että laskettu kuoriutumisaika pitää paikkansa. Niinpä kuoriutumispäivää edeltävänä iltana alkoi kuulua munista piipitystä ja yhdessä munassa oli jo iltapäivällä reikä, josta nokka pilkisteli. Oletin, että poikanen olisi tullut kuorestaan yön aikana, mutta aamulla kolo oli entisellään.

Aamulla myös moneen muuhun munaan oli ilmestynyt nokkaisujälki, ja toiveikkaana odottelimme nopeaa kuoriutumista. Edellisellä kerralla poikaset olivat maailmassa muutaman tunnin sisällä. Nyt oli kaikki ihan jumiutunuttta. Puolen päivän aikaan aloin sääliä poikasta, joka aukoi nokkaansa reiässä. Kuorin aukkoa hieman isommaksi ja ajattelin, että näin helpotan tipun maailmaan pääsyä.

Munassa on päällimmäisenä kova kuori. Haudotussa munassa on kuoren alla sitkeä kalvo poikasen ympärillä ja sen alla vielä ohuempi kalvo. Näistä kaikista esteistä poikasen pitää selviytyä ahtaassa kotelossaan.

Parin tunnin odottelun jälkeen poikanen tupsahtikin esiin. Se alkoi heti jaloitella ja tepastella ahtaassa hautomakoneessa ja kiipeili pitkin ”munatovereita”. Seuraava tipu tuli maailmaan melko nopeasti itsekseen. Sitten ei tapahtunutkaan mitään. Kaksistaan ne rämpivät hautomakoneessa ja kuivattelivat samalla höyheniään.

Iltapäivällä tuli siskoni ja miehensä katsomaan uusia tipuja. Sisko toi tullessaan ohessa olevan tervehdystaulun. Yhdessä kannustimme yhtä munassa ponnistelevaa, reiässä nokkaansa aukovaa tipua. Pinnistä ja ponnista ja tule ulos! Oli yhtä jännittynyt olo kuin isällä synnytyshuoneen odotustilassa. Oli pakko mennä keittämään kahvit välillä.

Sitten katkesivat sähköt talosta ja koko lähitienoolta. Äkkiä soitettiin kummipojalle muutaman kilometrin päähän, Nyt on hätätapaus, haudontakoneeseen tarvitaan virtaa, kuoriutuminen on käynnissä!

Hautomakone on saunakamarissa ja Reijo alkoi jo sytytellä tulta saunan pesään, ettei lämpö häviä talosta kokonaan. Nopeasti pelastuskuljetus saapuikin ja saatiin aggrekaatti  tuottamaan hautomakoneeseen sähköä.

Meitä oli aika pätevä seurue katsomassa kuoriutumista, jota ei tapahtunut. Lisäkseni oli yksi terveydenhoitaja ja lisäksi yksi lastenhoitaja paikalla. Ei kuitenkaan varsinaista lapsenpäästäjää.

Minulla oli paljon tietoa, jota olin tutkinut netistä. Kaikista neuvoista vain oli aina kaksi mielipidettä. Ei saa auttaa kuoriutumisessa, jos ei onnistu, joutaakin kuolla. Toisaalta joku toinen taas oli poloisen kovan kuoren alta ulos auttaessaan toiminut onnistuneesti ja todisteli tätä näkökulmaa oikein videon voimalla.

Paras ja luotettavin neuvo tuli äidiltäni, 86v. Hän oli jo ehtinyt keskustella tilanteesta samanikäisen ystävänsä kanssa. Tällä oli kokemusta kanojen hoidosta. Hän oli sanonut, että kyllä niitä ennenkin, ”ennenmaailmasa”, autettiin ulos kuoresta.

Rohkaistuneena tästä autoin suuren yleisön todistaessa tapahtumaa poikasen ulos kuoresta. Lämmittelimme sitä kämmenten sisällä kuivaksi ja laitoimme sitten poikaslaatikkoon kahden kaverin joukkoon.

Oli jo iltamyöhä ja kaksi tipua oli vielä kuoriutumatta. Sähköt sentään saatiin runsaan kahden tunnin katkon jälkeen, ettei tarvinnut pimeässä touhuta. Lopulta tein itsenäisen ratkaisun ja päätin kuoria tipun esiin.

Tipu oli ihan märkä ja muuten kuolleen oloinen mutta piipitti ja hengitti. Annoin sen Reijolle suurten kourien sisälle lämpöhoitoon ja kuorin esille toisen poikasen. Yhdessä me sitten istuimme pitkään haalean lämpöisen saunan lauteilla tiput kämmenien välissä. Parempina aikoina olisi tällainen pariskunta luultavasti toimitettu jonnekin lääkinnän piiriin.

Loppujen lopuksi kaikki meni aika hienosti, sillä viisi tipua piipertää ja piipittää nyt laatikossaan. Kahdella on viirulliset paidat kuin jääkiekon erotuomareilla. Yksi on ruskeasävyinen ja kaksi on tummaa. Ne näyttävät hyvin söpöiltä.