Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Muuttoja ja kuljetuksia

KAIJA: Pihlavan ensimmäinen kesäkanalakesä on ollut erityinen ennätysten kesä. Kesäkuu oli ennätyskylmä ja kanat luulivat, että on syksy ja aloittivat sulkasadon ja lopettivat munimisen. Heinäkuun hellelämpö herätti ne kuitenkin munimaan. Elokuu oli sateinen, mutta kylmyys ei haitannut kuten kesäkuussa. Syyskuu on alkanut kauniina ja aurinkoisena, aamut ovat pehmeän sumuisia. Hämähäkin seitit kaunistavat maisemaa.

 

Syksyn herkkua kanalassa. Tänä vuonna pihlajanmarjoja on todella runsaasti. Siitä ovat kanat, pikkulinnut ja hillontekijät mielissään.Kesäkuun alussa kuoriutuneet poikaset ovat melkein aikuisia. Ne menettivät taannoin kukkoveljensä, mutta ovat nyt ystävystyneet kolme viikkoa nuorempien kukkojen kanssa. Nyt on orrella paljon tilaa ja voi valita kenen viereen asettuu.

 

Pari päivää sitten lähti Pikku Kananen ja kolme siskoaan Vihtiin kanalaan, josta Pikku Kanasen Ulla-emo tuotiin meille. Pikku Kananen vaikuttaa oikein reippaalta kanalta, eikä ole ilmeisesti perinyt traumoja emoltaan eikä kiukkua isältään. Vihdin kanalaan muuttivat samassa kuljetuksessa myös kukko Falco Tobias ja sen ainoa sisko.

 

Kun tarhaan tuodaan uusia olkia, kanat suhtautuvat niihin varauksin, kunnes kukko on tarkastanut lastin ja todennut sen rouvilleen sopivaksi.Sateitten jälkeen kanatarha oli melko märkä ja mutainen. Naapurin pellolta saatiin kerätä kauran olkia. Kanojen mielestä ne olivat kiinnostavia, ja niitten päällä on mukava ottaa aurinkoa.

 

Tämä erikoinen kesä on kasvattanut runsaan määrän pihlajanmarjoja. Ne ovat kauniita ja myös maistuvat hyviltä. Täällä Pihlava- nimisellä tontilla on paljon pihlajia ja marjoja tippui itsekseen maahan, josta kanat innokkaasti napsivat niitä. Reijo haki kauempaa metsästä ämpärillisen pihlajanmarjoja ja niistä keitettiin hyytelöä. Reijo sanoi, että nimi on oikeasti Pihlavanmarjahyytelö. Annettiin sitten kanoille hiukan enemmänkin näitä Pihlavanmarjoja.

 

- Mitähän hyvää se emäntä on tällä kerralla kattilaani sekoittanut? pohtii UllaUlla-kana on tullut rohkeammaksi. Se astelee polulla vastaan katsomaan, mitä herkkua kattilassa on tällä kertaa. Sen vierestä pystyy kulkemaan, ilman, että se lähtee kauemmaksi. Toiset kanat eivät siedä sitä edelleenkään. Muutama päivä sitten ne joutuivat yhtä aikaa ulos ja kaikki hyökkäsivät Ullan kimppuun tappomielellä.

Syksy on tullut. Hämähäkit ovat hunnuttaneet verkoillaan pienen pihakuusen. Sumun vesipisarat paljastavat hienon taideteoksen. 

Ullalle ei käynyt mitenkään, menin siihen haravan kanssa huitomaan kiukkuisia päälle karkaajia pois. Säikähdyksestä kumminkin oli seurauksena kaksi kuoretonta munaa. Toivottavasti kolmas on jo rauhallisempi muna, joka malttaa kasvattaa kuoretkin.

 

Kanoilla on kolme erillistä ulkotarhaa, jotka voidaan yhdistää avaamalla niiden välillä olevat luukut. Sateen jälkeen märät oljet vaihdetaan kuiviin.Kummallista, että Ulla, joka on kaikista kelvottomin otus kanaksi ja kaikella tavoin surun lapsi, on tullut kovin arvokkaaksi ja monet kysyvät tätä nykyä, mites Ulla?

 

Muutama viikko on vielä lämpimiä ilmoja. Sitten pitäisi muuttaa täältä pois ennen kuin vesikuppi ja varpaat jäätyvät.

 

--------- 

 

Vihtiin muuttaneet kanalamme nuoret asukkaat kotiutuivat kuulemma uusiin oloihin todella nopeasti ja reippain ottein. Tästä kerrotaan Hannan fb-sivulla, jolta oheinen kuvakaappaus on peräisin.

Koko juttu kuvineen löytyy tämän linkin takaa





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin