Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23
EtusivuReijon blogiViikon tarinatKIRJABLOGI, kristilliset kirjatAIKAJÄRJESTYKSESSÄAAKKOSJÄRJESTYKSESSÄMiten löydän itselleni juuri sopivan kirjan?Millaista kirjaa voi sanoa kristilliseksi kirjaksi?Kristilliset kustantajatTV7 Kirja ohjelma vuosina 2006-2011Ville Auvinen 11.6.2011Valtter Luoto 21.5.2011Petri Ylenius 14.5.2011Jouko Jääskeläinen 23.4.Sanna Siltala 16.4.2011Pasi Turunen 26.3.Saara Kinnunen 19.3.Helena Lintinen 26.2.2011Antti Laato 19.2.2011Vesa Ollilainen 29.1.Erkki O. Auranen 22.1.2011Juha Marin 1.1.2011Lea Kranz 25.12.2010Pekka Harne 4.12.2010Heikki Linnavirta 27.11.2010Petri Mäkilä 6.11.2010Ilkka Puhakka 30.10.2010Johanna ja Juha Tanska 9.10.2010Hanna Ekola 2.10.2010Teuvo V. Riikonen 11.9.10Ari Puonti 4.9.2010Seppo Jokinen ja Leena Lehtinen 14.8. Salme Blomster 7.8.2010Valtter Luoto 20.6.2010Lauri Thurén 6.6.2010Riku Rinne 2.5.2010Tapio Puolimatka 25.4.10Hanna Ranssi-Matikainen 4.4.10Tommy Hellsten 28.3.2010Pekka Simojoki 28.2.2010Petri Välimäki 21.2.2010Eeva-Liisa Heroja 24.1.2010Riitta Lemmetyinen 17.1.2010Anna-Liisa Valtavaara 20.12.2009Valtter Luoto 13.12.2009Johanna Välimäki 22.11.2009Martti Falck 15.11.2009Sakari Orava 25.10.2009Eero Pokela 18.10.2009Pekka Sartola 27.9.2009Raimo Mäkelä 20.9.2009Hannu Vuorinen 23.8.2009Jaakko Heinimäki 16.8.09Mailis Janatuinen 21.6.09John Vikström 31.5.Jouko Ruohomäki 24.5.09Siiri Tuomi-Turtiainen 3.5.Pekka Eskelinen 26.4.09Tapani Suonto 5.4.09Leif Nummela 29.3.09Ahti Hirvonen 8.3.09Seppo S. Kosonen 1.3.09Ilkka Puhakka 8.2.09Eero Huovinen 1.2.09Pirkko Jalovaara 11.1.09Seppo Löytty 4.1.2009Teuvo Riikonen ja Thorleif Johansson 14.12.08Eero Junkkaala 7.12.2008Päivi Niemi 16.11.2008Tommy Hellsten 9.11.2008Pekka Sartola 19.10.08Merja Pitkänen 12.10.08Pekka Hämäläinen 21.9.Salme Blomster 14.9.08Pertti Repo 24.8.2008Maarit ja Timo Aro-Heinilä 17.8.2008Yrjö Sariola 27.7.2008Helena Rinne 20.7.2008Boris Salo 13.7.2008Tapio Puolimatka 6.7.08Martti Kallionpää 29.6.08Hanna Ekola 8.6.2008Kalevi Lehtinen, 1.6.2008Yrjö Sariola 11.5.2008Matti Vuolanne 4.5.2008Leena Kaartinen 13.4.08Markku Koivisto 6.4.2008Helena Rinne 16.3.2008Boris Salo 9.3.2008Tapio Puolimatka 17.2.08Kirsi Rostamo 10.2.2008Anna-Liisa Valtavaara 20.1.2008Martti Kallionpää 13.1.08Mirja ja Martti Ojares 23.12.2007Seppo Laakso 16.12.2007Erkki Ranta 25.11.2007Arto Antturi 18.11.2007Klaus Korhonen 28.10.07Riitta Lemmetyinen 21.10.2007Maija Nyman 21.10.2007Risto Santala 23.9.2007Keijo Rainerma 2.9.2007Jasu Markkanen 26.8.2007Pirjo Alajoki 27.5.2007Jukka Norvanto 20.5.2007Lea Kranz 13.5.2007Eero Huovinen 6.5.2007Maija Paavilainen 29.4.07Raimo Mäkelä 22.4.2007Riku Rinne 15.4.2007Petri Välimäki 8.4.2007Markku Koivisto ja Timo Aroheinilä 1.4.2007Päivi Räsänen 25.3.2007Christoffer Perret 18.3.07Timo Eskola 11.3.2007Hannu Haukka 4.3.2007Pia Perkiö 25.2.2007Pirkko Jalovaara 4.2.07Seikko Eskola 4.2.2007Salme Blomster 28.1.07Wille Riekkinen 21.1.2007Pekka Sartola 14.1.2007Seppo Jokinen 7.1.2007Jorma Laulaja 31.12.2006Timo Junkkaala 24.12.06Hannu Takkula 17.12.2006Olli Valtonen 10.12.2006Kirsti Ijäs 3.12.2006Valtter Luoto 26.11.2006Teuvo V. Riikonen 19.11.06Eero Junkkaala 12.11.06Tommy Hellsten 5.11.06Unna Lehtipuu 29.10.06Yrjö Niemi 22.10.2006Kati Kemppainen 15.10.06Pihlavan kanala - blogiPihlavan kuttula - blogiISRAELMISSIO JÄRVENPÄÄ     Kuvat kertovatTervetuloa TV7 Raamattukouluun!Mukavia muistojaYhteystiedot, esittelyt, CV, palaute

Unna Lehtipuu 29.10.06

Unna Lehtipuu
Viikon vieraana Unna Lehtipuu 29.10.2006 mukanaan kirjansa Ruuturitari ja digidonna. Ohjelman muut kirjat Pekka Harne, Murrettua leipää, Nunna Kristoduli, Maahan kumartuneet sypressit ja  Matti Vuolanne, Miksi, Jeesus?.

 

 

Unna Lehtipuu,

Ruuturitari ja digidonna

WSOY

Moniko tietää, mitä tarkoitetaan mustalla alttarilla? Olen kuullut tuon termin useammin kuin kerran, ja joka kerran sillä on tarkoitettu olohuoneen nurkassa kunniapaikalla jököttävää televisiota.

Televisio ei toki ole välineenä sen kummallisempi kuin mikä tahansa tekninen vempain. Ratkaisevaa ei ole se, onko kotona televisio, vaan se miten sitä käytetään. Hallitseeko televisio perhettä vai perhe televisiota? Seuraava kysymys tietysti kuuluu: kuka perheessä hallitsee teleisiota? Kenen kädessä on valtikan lempinimen saanut kaukosäädin? Päättävätkö katsottavista ohjelmista vanhemmat vai lapset?

 

Unna Lehtipuu on kirjoittanut lasten kasvatuksesta sekä televisiosta ja tietokoneista mielenkiintoisen kirjan ”Ruuturitari ja digidonna”, jossa nämä kysymykset nostetaan rohkeasti ja samalla hyvin käytännöllisesti tarkasteltaviksi.  Ja rohkeus herättää aina myös vastareaktioita. Käteeni on osunut useita lehtijuttuja, jossa kirjaa ja sen tekijää on esitelty palstoja säästelemättä. Samalla on hieman pilkallisesti puhuttu ”munakellokasvatuksesta” sekä ”kontrollista ja konsteista”.

 

Itse olen saanut kirjan kautta kuvan toisenlaisesta kasvatusfilosofista: ”Huumorilla ja myötäeläen”. Unna Lehtipuu on sitä mieltä, että mediassa ei kannata pelätä. On mentävä mukaan ja kuljettava mediaviidakossa lapsen rinnalla turvana ja oppaana.

 

Kun kirjoittaja on perheenäiti, niin teksti kumpuaa kokemuksesta, rakkaudesta lapsiin ja omasta laajasta mediaosaamisesta. Kirjaa voikin lukea haastajana, kasvatusoppaana, vertaisryhmän kokemusten välittäjänä ja monipuolisena käytännön opaskirjana. Viisaiden ohjeiden ja nokkelien käytännön neuvojen lisäksi kirja tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa Lehtipuun perheen arkeen, missä tuntuu riittävän vauhtia ja yllättäviäkin tilanteita.

 

 

OHJELMAN MUUT KIRJAT

 

Pekka Harne,

Murrettua leipää,

Suomen Lähetysseura

Leivän historia ulottuu 6000 vuoden taakse Egyptiin. Entä miten leipä aikoinaan keksittiin? Tähän ja moniin muihin leipään liittyviin kysymyksiin löytyy vastaus kirjasta Murrettua leipää.

 

”Kun puuro kiehui keittopadan reunojen yli, se paistui kuumilla kivillä tai hiilloksella kakkaroiksi. Kakkarat todettiin mainioksi evääksi metsästysretkelle. Alkeellinen leipä oli syntynyt!” Tällaisella Leipätiedotukselta lainaamallaan tiedolla Pekka Harne aloittelee kirjaansa ”Murrettua leipää”.

 

Rovasti Pekka Harne on koonnut pieneen kovakantiseen kirjaseensa Raamatun leipien monenlaisia tilanteita, makuja ja käyttötarkoituksia. Mukana on leivän historiaa, suomalaista leipäkulttuuria ja sananlaskuja sekä leipään liittyviä hengellisiä lauluja ja virsiä. Mustavalkoinen piirroskuvitus elävöittää hänen kerrontaansa. Tekstin ohessa on runsaasti viittauksia raamatunkohtiin, joista asiaa voi halutessaan syvennellä ja mietiskellä.

 

Kirjan viimeinen luku on otsikoitu ”Lahjana saatu ja eteenpäin annettu leipä”.  Se johdatti omat ajatukseni erääseen Pekka Harneen kirjan käyttötapaan: Mikäpä olisikaan persoonallisempi ja hauskempi tuliaislahja vaikkapa vierailulle mentäessä kuin oman maun mukaan valittu tai peräti itse leivottu muhkea leipäpaketti, jonka ”korttina” on omistuskirjoituksella varustettuna tällainen pieni leipäkirja!

 

Nunna Kristoduli,

Maahan kumartuneet sypressit,

Kirjapaja

Karismaatikoilla, helluntailaisilla ja ortodokseilla on eräs yhteinen piirre, jota emme usein tule ajatelleeksi. Pikemminkin saatamme nähdä perinteestä ja muodoista tiukasti kiinni pitävät ortodoksit mainittujen uskoaan vilkkaasti ja spontaanisti elävien ryhmien vastakohtana.

 

Kaikki kolme , karismaatitkot, helluntailaiset ja ortodoksit suhtautuvat Pyhän Hengen olemukseen, työhön ja vaikutukseen yllättävän samalla tavalla: ihmeet ja merkit eivät kuuluneet vain apostolien ajan alkuseurakunnalle. Pyhä Henki on läpi kaikkien vuosisatojen jakanut armolahjojaan vahvistamaan julistettua Sanaa ihmeillä ja merkeillä, ja niin tapahtuu vielä meidänkin aikanamme.

 

Nunna Kristodulin kirja ”Maahan kumartuneet sypressit” on päältä kuin ikoni: hillitty, tasapainoinen ja nöyrä. Mutta jo takakannen ensimmäinen sana saa lukijan sydämenlyönnit nopeutumaan. Teksti alkaa: ”Ihmeitä on aina tapahtunut kristinuskon historiassa. Uudessa testamentissa kerrotaan monista ihmeistä, mutta ihmeet eivät kuulu vain menneeseen. Vielä nykyäänkin ihmiset kokevat erilaisia, yllättäviä tapahtumia, joita voi sanoa ihmeiksi. Joku saa avun ongelmaan, joku toinen parantuu sairaudesta, tai jokin erityinen, usein luonnossa ilmenevä merkki kertoo Jumalan Hengen vaikutuksesta.”

 

”Maahan kumartuneet sypressit” johdattelee lempeällä kädellä lukijansa sisälle ortodoksiseen maailmaan. Matkalle mukaan uskaltautuvaa vierasta kohdellaan kunnioittaen ja hienotunteisesti.

 

Kirjassa on kaksi osaa, ikään kuin eteinen ja varsinaiset huoneet. Ensimmäinen osa on saanut otsikon ”Pyhyys”. Mitä pyhyydellä tarkoitetaan?  ja mitä oikein ovat ortodoksien pyhien kuorot, joihin kuuluvat mm. pyhät apostolit, marttyyrit, tunnustajat, kirkkoisät, pyhittäjäisät ja –äidit, erakot, pyhät äitihahmot, arjen sankarit ja jopa houkat? Vieraalle esitellään jokainen ryhmä. Varsinkin marttyyrien, joita on montaa eri lajia, kohtaaminen on puhutteleva ja samalla hätkähdyttävä kokemus.

 

Vasta, kun talon väki on näiden tapaamisten kautta tullut  vieraalle tutuksi, astutaan peremmälle ja mennään itse asiaan eli kirjan toiseen päälukuun. Sen otsikkona on lyhyesti ”Ihmeet”.

 

”Maahan kumartuneet sypressit, Pyhät ihmiset ja ihmeet” sisältää runsaasti ortodoksisien kertomuksia eri aikakausina tapahtuneista ihmeistä. Lukija saa vuoroin seurata vuosisatojen takaisia tapahtumia ja Hengen työtä meidän aikanamme. Kaiken tapana on vahva usko siihen, että Pyhän Hengen voimassa tavallisestakin ihmisestä voi kasvaa hengellinen isä, äiti, rohkaisija tai jopa majakka, joka saa näyttää muille suuntaa kohti Kristusta. Ei omassa voimassaan eikä oman persoonansa valolla vaan Hengen tulella ja voimalla.

 

Kirja ei päästä lukijaansa helpolla. Ihmeet ovat aina uskoa koettelevia. Lisäksi ortodoksisuuteen liittyvät ihmeitä tekevät ikonit ja pyhäinjäännökset saattavat muunlaiseen hengelliseen kulttuuriin tottuneesta tuntua vierailta tai suorastaan epäilyttäviltä.

 

Rohkaisisin jokaista ylittämään tuon ennakkoasenteiden kynnyksen. Jumala on antanut meille aistit, joilla me voimme ottaa vastaan sanoja, kuvia, Luojan luoman maailman kauneuden ja sävelten koskettavuuden. Kaiken takana on Pyhä Jumala. Sanat, kuvat, sävelet ja jopa ikonit ovat vain apuvälineitä, jotka auttavat meitä kurottautumaan tämän arkisen maailman keskeltä kohti näkymätöntä ja Pyhää.

 

Matti Vuolanne,

Miksi, Jeesus?

Kuva ja sana

Matti-papin eli Porin rovastin Matti Vuolanteen kirjan nimi täytyy lukea huolellisesti. Sen ymmärtäminen nimittäin on pilkusta kiinni. Kirjan nimi on ”Miksi, Jeesus?” Matti-pappi ei kysy, miksi meidän tulisi valita juuri Jeesus, vaan itseltään Jeesukselta, miksi hän maan päällä ihmisenä eläessään toimi eri tilanteessa niin kuin toimi.

 

Kysymykset Jeesukselle ovat kuin kirjeitä, joita Matti-pappi Mestarilleen ja Vapahtajalleen lähettelee. Näitä Jeesukselle osoitettuja ja Raamatun kertomista tilanteista nousevia kysymyksiä on yhteensä 34. Niitä elävöittävät Erkki Kuusanmäen kunkin kirjeen teeman pohjalta laatimat erinomaiset piirustukset. Kuusanmäen tyyli on samaan aikaan nasevaa ja hauskaa.

 

Millaisia kysymyksiä Matti-pappi Herralleen ja Mestarilleen tekee? Otetaan muutama esimerkki: ”Miksi, Jeesus, nuhtelit myrskyssä pelkääviä?”  ”Miksi, Jeesus, elämän portti on ahdas?”  ”Miksi, Jeesus, olit puolueellinen?” ja  ”Miksi, Jeesus, valehtelit veljillesi?”

 

Osa kysymyksistä on todella suorasukaisia, suorastaan uskaliaita. Lukija ei kuitenkaan jää kysymyksen kanssa yksin. Matti-papilla on tarjota jokaiseen rakkaudellinen ja Raamattuun tiukasti sitoutuva näkökulma ja rukous.

 

Risto Siltanen on kirjoittanut Matti Vuolanteesta kirjan ”Matti – Jeesuksen pappi”. Siinä yhteydessä Kalevi Lehtinen on sanonut Matilla olevan romanssin Jeesuksen kanssa. ”Matti ei ole minkään teologian eikä minkään organisaation pappi. Hän on puhtaasti Jeesuksen pappi, ja on erinomainen esikuva toimivasta lapsenomaisesta luottamuksesta Jeesukseen,” sanoo Kalevi Lehtinen.

 

Tuskinpa kenestäkään voidaan tuon kauniimpaa todistusta antaa! Kirjansa Miksi, Jeesus krjeessä: ”Miksi, Jeesus, autoit vasta aamulla?” Matti-pappi kyselee, miksi Jeesus auttoi koko yön turhaan kalastaneita opetuslapsia vasta aamulla? Kirje päättyy rukoukseen, joka samalla saa päättää tämän viikon Kirja ohjelman:

 

”Anna, Jeesus, meille ylpeyden ja kärsimättömyyden syntimme anteeksi ja opeta meidät suostumaan Sinun aikatauluusi. Silloin me saamme iankaikkisuuden kannalta parhaan koulutuksen. Me opimme kärsivällisinä luottamaan Sinun oikea-aikaiseen apuusi kaikissa elämämme vaiheissa.”



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin