Martti Falck 15.11.2009
Kaisu Paloheimo
Puusta putosi Jumalan Martti
Kuva ja Sana, 269 sivua
On myös toisenlaisia julistajia, Jumalan moniottelijoita, jotka tuntuvat olevan kaikkialla yhtä kotonaan. Isot hallit ja pienet savimajat ovat heille yhtä tuttuja ja luontevia paikkoja heidän todistaessaan Jeesuksesta.
Kaisu Paloheimo on kirjoittanut kirjan ”Puusta putosi Jumalan Martti, Ermo-päällikön ihmeelliset seikkailut”.
Jo kirjan käteensä ottaessaan ja sitä hetken silmäiltyään tietää, että tämä ei ole mikään ihan tavallinen kirja. Tässä ei rakenneta otsa rypyssä viisasta teologiaa eikä yritetä tehdä vaikutusta oppineisuudella tai syvällisellä pohdiskelulla. Tässä toden totta ja ujostelematta seikkaillaan Jumalan maailmassa, Jumalan asialla sekä täysin Jumalan voiman ja johdatuksen varassa.
Kerrottuaan Martti Falckin lapsuudesta ja uskoontulosta kirja vie, tai paremminkin tempaa lukijan Martin ja hänen ystäviensä mukaan eri puolille maailmaa tilanteisiin, jotka saavat lähes haukkomaan henkeä. Lukija huomaa kyselevänsä, miten kukaan voi olla noin peloton, kekseliäs ja aktiivinen? Kuinka kukaan ehtii tutustua noin moniin henkilöihin, seurakuntiin ja tunnettuihin saarnamiehiin? Entä mistä löytyy rohkeus antaa noin epäröimättä ja lapsen luottamuksella oma elämä Jumalan käyttöön luottaen kaikessa hänen huolenpitoonsa?
Rennolla ja hauskalla tavalla kirjoitettu ”Puusta putosi Jumalan Martti” on samaan aikaan vauhdikas matkakirja ja väkevä todistus. Kirja rohkaisee noudattamaan Ermo-päällikön esimerkkiä: on lähdettävä epäröimättä liikkeelle, sillä evankeliumilla on kiire ja Jumalalla on jokaiselle lapselleen tehtävä varattuna.
Heidi Baker
Kaikki on mahdollista,
Kun rakastaa teoilla, maailma muuttuu,
Kuva ja Sana, 176 sivua
Miten sinä suhtaudut vuorisaarnaan, joka löytyy Matteuksen evankeliumin viidennestä luvusta? Siinä Jeesus sanoo autuaiksi mm. hengellisesti köyhiä, murheellisia, hiljaisia, puhdassydämisiä ja rauhantekijöitä. Kuulutko siihen suureen joukkoon, jonka mielestä kyse on vain luettelosta epärealistisia ja tavoittamattomia ihanteita, joita ei voi ottaa arkisen elämämme ohjeiksi?
Heidi Baker ajatteli toisin. Hän otti Jeesuksen sanat todesta ja ryhtyi miehensä Rollandin kanssa elämään Vuorisaarnan periaatteiden mukaan. He jättivät kaiken ja muuttivat Afrikkaan elääkseen Mosambikissa kaikkein köyhimpien keskuudessa. He hankkivat haltuunsa ränsistyneen lastenkodin ja alkoivat hoitaa orpoja ja sairaita. Huolenpidolla, rakkaudellaan ja sanoillaan he kertoivat, miten paljon Jeesus rakastaa näitä kaikkien hyljeksimiä, sairaita, nälkäisiä ja kaatopaikoilta elantonsa kerääviä ihmisiä.
Heidi Barkerin kirja ”Kaikki on mahdollista, Kun rakastat teoilla, maailma muuttuu” kertoo, mitä sitten tapahtui. Jumalan voima laskeutui köyhien, murheellisten sairaiden ja nälkäisten keskelle. Sanoma Jeesuksesta ei jäänyt vain kauniiksi sanoiksi tai väkeväksi julistukseksi. Sairaat paranivat, sokeat saivat näkönsä, nälkäiset tulivat ruokituiksi ja kuolleita heräsi eloon. Kaikki se, mistä me olemme tottuneet lähinnä vain lukemaan Apostolien teoista, alkoi elää ja tulla todeksi.
Kirja ”Kaikki on mahdollista” kannattaa lukea. Se avaa lukijan silmät näkemään vuorisaarnan aivan uudella tavalla. Se ravistelee länsimaiseen hyvinvoinnin keskellä torkkuvan kristityn näkemään oman hengellisen köyhyytensä sekä isoamaan ja janoamaan paljon läheisempää ja sitoutuneempaa suhdetta Jeesukseen.
Heidi Bakerin aitoa, lapsenomaisen luottavaista ja Jeesukseen syvästi rakastunutta kirjaa lukiessani huomasin ajattelevani jo puolessavälissä, että tämän minä luen vielä toiseenkin kertaan. Heidi Bakerin toiminnasta on saatavana myös dvd-levy, jolle on talletettu hänen toiminnastaan TV7:ssä lähetetty ohjelma.
Jonathan Carswell, Joanna Wright
En tahdo kostoa,
Uusi Tie, 194 sivua
Susanne ja Tilmann Geske olivat antaneet koko elämänsä Jeesukselle. Lähetyskutsu paloi molemmilla vahvana, ja niin he muuttivat pienten lastensa kanssa Turkkiin elääkseen ja työskennelläkseen islamilaisen yhteiskunnan keskellä tunnustavina kristittyinä.
Eräänä päivänä Tilmannin työpaikalle tuli viisi nuorta miestä. He murhasivat Tilmannin ja hänen kaksi turkkilaista työtoveriaan erittäin raa’asti. Kiinni jouduttuaan murhaajat sanoivat tehneensä kaiken ”kansallisin ja uskonnollisin tuntein”.
Tapahtumien jälkeen Jonathan Carswell ja Joanna Wright matkustivat Turkkiin tapaamaan nuorta leskeä ja hänen lapsiaan. Tapaamisten tuloksena syntyi kirja ”En tahdo kostoa”.
Kirjassa kerrotaan Susannen ja Tilmannin vaiheet, tutustuminen, rakastuminen, avioituminen, perheen perustaminen, Turkkiin muutto ja verityö seurauksineen. Järkytys, raastava tuska, epätoivo ja mediatapahtumaksi muodostuneet hautajaiset saavat kirjassa oman osansa. Keskeisimmäksi nousee kuitenkin anteeksi antaminen Jeesuksen esimerkkiä seuraten: ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät!
”En tahdo kostoa” on koskettava ja eri puolilla maailmaa meneillään olevien kristittyjen vainojen tähden myös hyvin ajankohtainen kirja.
Sakari Löytty
Epongi, Kulttuurien kulkumies
Suomen Lähetysseura, 200 sivua
Namibiassa syntynyt kirjoittaja palasi aikuisena Ambomaalle ja on työskennellyt vuodesta 1998 lähtien Namibian evankelis-luterilaisen kirkon musiikkityössä. Tuossa tehtävässä hänellä on ollut erinomainen tilaisuus tutustua maan elämään ja kulttuuriin. Hän on samalla voinut seurata sitä nopeaa kehitystä, joka on muokannut ulkoisten olosuhteiden lisäksi myös kirkkoa sekä seurakuntia.
”Epongo” tarjoaa monia tuoreita ja tarkkoja näkymiä Namibian historiaan, kehitykseen ja tämän päivän elämään. Kirja piirtää myös hyvin mielenkiintoisen kuvan suomalaisten lähettien140 vuoden aikana tekemän lähetystyön periaatteista ja tuloksista. Samalla lukija pääsee mukaan lähetystyöntekijän arkeen, seurakunnan juhliin sekä kulttuurien kulkumiehen työhön musiikin parissa. Sakari Löytty osaa kirjoittaa eloisasti ja käyttää osuvia vertauksia. Kaiken pohjana on hänen Namibiaa kohtaan tuntemansa arvostus ja rakkaus. Meillä suomalaisilla olisi hänen mielestään Namibian seurakunnilta ja kirkkoväeltä paljon opittavaa. Ja ehkäpä me myös opimme, sillä virta on vähitellen kääntymässä etelästä pohjoiseen. Yhä useammat etelän seurakunnat lähettävät omia lähetystyöntekijöitään tänne karuun ja nopeasti maallistuneeseen Pohjolaan.
