Timo Eskola 11.3.2007

Timo Eskola,

Ateistit alttarilla,

Perussanoma

Miten sinä määrität kristityn? Millainen oppi on kristillistä, ja millainen ei sitä ole? Kenelle voit sanoa aidosti ja koko sydämestäsi ”Rakas sisar tai veli Jeesuksessa Kristuksessa!”? Missä kulkevat kristillisyyden rajat?

Tuollaiset kysymykset ovat hyvin tärkeitä ja ajankohtaisia. Niinpä niiden edessä kannattaa pysähtyä etsimään vastauksia.

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä, sen neljännessä luvussa rajausta tehdään tällä tavalla: ” Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.” (1 Joh.4:2-3)

Uskon koetinkivenä on siis Jeesus. Jos kiellämme hänet ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana ja Vapahtajanamme, luiskahdamme rajan väärälle puolelle, ulos kristinuskosta.

Me voisimme poimia Raamatusta myös monia muita kohtia, joissa rajapyykki asetetaan samaan kohtaan, Jeesukseen Kristukseen ja hänen merkitykseensä.

Miten on käytännössä? Vieläkö rajamerkit ovat kunniassa ja alkuperäisellä paikallaan?

Teologian tohtori dosentti Timo Eskola on kirjoittanut näistä asioista kaksi hätkähdyttävää kirjaa ”Ateistit alttarilla” ja ”Antikristuksen apostolit”.

Kirjan ”Ateistit alttarilla” ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2005. Sen jälkeen kirjasta on ehditty ottaa jo kaksi uutta painosta. Kirjan takakannen tekstissä todetaan muun muassa: ”Mitä kirkossa on tapahtumassa? Ulkopuolisen silmin työntekijöiden julistus vaikuttaa paikoin kuin ateistien propagandalta. Onko kirkko vetämässä mattoa omien jalkojensa alta?”

Kansien sisälle on koottu lainauksia pappien ja piispojen teksteistä ja puheista, joissa kirkon uskonoppi ja tunnustus hylätään joko osittain tai kokonaan.

Timo Eskola,

Antikristuksen apostolit,

Perussanoma

”Antikristuksen apostolit” ilmestyi viime vuonna. Se on huomattavasti edellistä vaativampaa luettavaa. Tiedemiehen otteella kirjoitettu perusteellinen historian ja kehityksen kaari Nietzschestä Spongiin vaatii paneutumista, filosofiaan paneutumista ja turnauskestävyyttä. Kirjan ennätettyä amerikkalaiseen piispa Spongiin ja hänen kauttaan meille tutumpiin ja samalla ajankohtaisempiin kuvioihin, lukeminen käy helpommaksi ja sisältö tavallisenkin lukijan kannalta erittäin mielenkiintoiseksi.

Molemmat kirjat vievät lukijansa tavallaan kulissien taakse tutustumaan sellaisiin pohdintoihin ja ajatusmalleihin, joita tavallinen seurakuntalainen ei taatusti ole tottunut kirkkomme palveluksessa olevilta papeilta ja piispoilta kuulemaan.

OHJELMAN MUUT KIRJAT:

Juha Hänninen - Tapio Pajunen,

Kuoleman kaari,

Kirjapaja

Juha Hännisen ja Tapio Pajusen kirjoittaman kirjan mukaan kuoleman kaari alkaa siitä, kun ihminen saa tiedon kuolemaan johtavasta sairaudesta ja päättyy tilanteeseen, jossa vainajan läheiset ovat sopeutuneet suruunsa.

Juha Hänninen on saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin ylilääkäri. Tapio Pajunen on teologi ja Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori. Molemmat työskentelevät saattohoidon ja vakavasti sairaiden potilaiden parissa.

Nuoruutta ja kulutusjuhlaa palvovassa kulttuurissa ei oikein sovi puhua kuolemasta. Niinpä kuolema ja kuoleminen on piilotettu laitoksiin ja jätetty ammattilaisten hoideltavaksi. Nykyään ei kuolla. Nykyään puhutaan ”poisnukkumisesta”, ”poismenosta” ja ”menehtymisestä”, koska sana ”kuolema” kuulostaa jotenkin kolkolta, pelottavalta ja lopulliselta.

Tällaisessa kuoleman kieltämisen kulttuurissa tarvitaan ”Kuoleman kaaren” kaltaisia hyvin kirjoitettuja, asiallisia ja silti erittäin mielenkiintoisia kirjoja. Ne ovat oivallisia oppaita sairauden ja kuoleman kanssa tekemisissä oleville ammattilaisille. Samalla ne antavat paljon hyödyllistä tietoa myös meille aivan tavalliselle kuolevaiselle. Lääketieteen kehityksestä huolimatta jokainen elämä, myös omamme, päättyy aikanaan kuolemaan.

Kuolema ei kaikessa pelottavuudessaan ole kaiken loppu. Pikemminkin se on ovi, josta Jeesukseen uskonsa ja toivonsa panneiden on turvallista astua ajasta iankaikkisuuden puolelle..

Fredrik Wislöff,

Taivas,

Kuva ja Sana

Pappi ja professori Carl Fredrik Wislöff on ollut merkittävä teologinen vaikuttaja Norjan kirkossa. Monien kirjojensa ja vierailujensa välityksellä hän on tullut erittäin tutuksi myös Suomessa. Wislöff tunnetaan luotettavana Raamatun sanaa korostavana pappina ja opettajana. Hänen kirjastansa ”Levähtäkää vähän” on julkaistu Suomessa vuodesta 1943 lähtien jo 30 painosta. Tämä merkitsee yli 170 000 myytyä kirjaa. Hänen toista monien painosten teostaan ”Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi” on julkaistu vuoden 1988 jälkeen Suomessa 29 painosta ja myyty lähes 300 000 kpl. Todella vaikuttavia lukuja!

Fredrik Wislöffin kirja ”Taivas” on päässyt vasta seitsemänteen painokseen. Erikoista on se, että näitä painoksia ovat julkaisseet useat eri kustantajat. Ensimmäiset viisi painosta kustansi Suomen Lähetysseura, kuudennen Perussanoma nimellä ”Surusta kirkkauteen” ja seitsemännen eli tämän kädessäni olevan viime vuonna Kuva ja Sana.

Esipuheen tähän painokseen on kirjoittanut kirkkoherra Keijo Rainerma. Näin hän perustelee kirjan tarpeellisuutta (Sivulta12):

”Kirkon, teologien ja Raamatun selittäjien tulisi olla kuolemanrajan ylittämisen ja tuonpuoleisen asiantuntijoita. Papit ovat alkaneet hävetä helvettiä ja ujostella taivasta. Puhe ikuisesta kadotuksesta on Raamatun vastenmielisimpiä opetuksia. Puhe taivaasta sopii pyhäkouluun ja ehkä hautajaisiin. Pitäisikö siitä saarnata järkeville aikuisille? Rakas Jeesuksemme on kuitenkin Raamatussa se henkilö, joka eniten varoittaa kadotuksesta ja vakavimmin kehottaa kaikkia pyrkimään taivaaseen. Siellä, missä yritetään olla rakkaudellisempia kuin rakkauden Herra itse, päädytään piittaamattomuuteen ja armottomuuteen.” Näin siis Keijo Rainerma kirjasta ”Taivas”.

Fredrik Wislöff itse kuvaa kirjaansa äidilleen vuonna 1939 lähettämässään kirjeessä todella runollisesti ”Toivoksi, joka asettuu Raamatun avoimeen ikkunaan ja imee itseensä iäisyysilmaa ja luo katseensa etäisyyteen aina uuteen Jerusalemiin saakka.”

”Taivas” on viisaasti, raamatullisesti ja rakkaudella kirjoitettu kirja. Ohuen kirjan alkuosa kuljettaa lukijan lempeästi kuoleman, surun, haudan ja toivon kautta varsinaiseen aiheeseen eli Taivaaseen kaikkine iloineen, yllätyksineen ja meiltä vielä salattuine ihanuuksineen.