Teuvo V. Riikonen ja Thorleif Johansson
Matka jonka sain
Katharos, 64 sivua
Matkakirjoja on kahta lajia. Helpompia niin tekijöille kuin lukijoillekin ovat ne kirjat, joissa tehdään nojatuolimatkoja vieraisiin maisemiin tai maihin. Vaativamman matkakirjojen lajin muodostavat ne, joissa matkaa tehdään omaan sisimpää.
On myös sellaisia kirjoja – ei tosin kovin paljon - joissa nämä kaksi asiaa yhdistyvät. Lukija kutsutaan samaan aikaan matkalle outoon ympäristöön ja oman mielen usein yhtä yllättäviin sokkeloihin.
Teuvo V. Riikosen ja Thorleif Johanssonin kirja ”Matka jonka sain” vie lukijansa samaan aikaan Patmoksen saarelle ja oman sielun saaristoihin.
Kirja ”Matka jonka sain” sisältää vielä yhden ulottuvuuden lisää. Paitsi, että kirja kauniine kuvineen on kelpo matkakirja ja syvällisine teksteineen opas omien mielenliikkeiden tutkailemiseen, kirja on huikea matka ajassa taaksepäin, aina noin vuoteen 750 ennen Jeesuksen syntymää saakka. Kirjan tekstin loimilankoina on Raamatun kertomus tuohon aikaan eläneestä erikoisesta profeetta Joonasta, joka tunnettaneen parhaiten hänen valaan vatsassa viettämistään päivistä.
”Matka jonka sain” kuvaa ihmisen elämänkaaren syntymästä kuolemaan matkana, josta löytyvät kaikki Jumalalle vastaan hangoitelleen Joonan kokemusten ja koettelemusten piirteet.
Teuvo V. Riikosen teksti on elävää ja uusia näkökulmia notkeasti esille nostavaa. Kokeneena kirjailijana ja kolumnistina hän osaa löytää tuoreita sanontoja.
Patmoksen saaren kuin omat taskunsa tuntevan Thorleif Johanssonin kuvat kertovat rakkaudesta saaren historiaan ja luontoon. Kuvat, joissa on paljon merellisiä elementtejä, täydentävät onnistuneesti sekä Joonan matkoja että lukijan omia löytöretkiä.
Patmos, jonne Johannes karkotettiin näkyjään näkemään, on idyllinen ja uskomattoman kaunis. Massaturismilta ainakin vielä toistaiseksi säästyneenä se on erinomainen paikka myös meidän aikamme mietiskelijöille ja näkyjen näkijöille.
David Pawson
Onko Joh. 3:16 evankeliumi?
TV7 Kustannus, 104 sivua
Uuden kirjansa ”Onko Joh.3:16 evankeliumi?” takakannessa David Pawson varoittaa lukijoitaan näin: ”Johanneksen evankeliumin jaetta 3:16 kuulee usein kutsuttavan pienoisevankeliumiksi. Uskon sen olevan yksi väärin käännetyimmistä ja väärin sovelletuimmista kohdista Raamatussa. Useimpien kristittyjen tavoin myös minä ymmärsin sen aivan väärin. Niinpä varoitan sinua tässä ja nyt, että saatan pilata Joh.3:16:n sinulta loppuelämäksesi.”
Mitä niin järisyttävää David Pawson ohuessa kirjassaan esittää, että se ansaitsee moisen varoituksen?
Pawson käy kyseisen jakeen läpi sana sanalta kreikan kielen merkityksiä availlen. Hän liittää sen asiakokonaisuuteen eli ottaa huomioon mitä edellä on sanottu. Hän osoittaa, missä Jeesuksen puhe päättyy ja Johanneksen kirjoittama kommentointi alkaa.
Entä, mikä on lopputulos? Johanneksen evankeliumin 3. luvun 16. jae on kirjoitettu Jeesuksen seuraajille eikä uskosta osattomille. Jakeessa ei kerrota Jumalan maailmoja syleilevästä ehdottomasta rakkaudesta vaan jostain aivan muusta.
Turmeltunut maailma on tuomion alainen samalla tavalla kuin autiomaassa Jumalaa vastaan kapinoineet israelilaiset joutuivat myrkkykäärmeiden surmaamiksi. Kun kansa teki parannusta ja kääntyi Jumalan puoleen, hän ei ottanut käärmeitä pois vaan antoi kansalleen kepin nokkaan nostetun pronssikäärmeen kautta mahdollisuuden tuomion välttämiseen.
Samalla tavalla Jumala rakastaa maailmaa antamalla kaikille niille, jotka uskovat ja turvaavat Jeesukseen, mahdollisuuden vapautua tuomiosta. Tämän mahdollisuuden torjuvia kohtaa tuomio ja kadotus. Pawson myös muistuttaa, että uskoon liittyvät aina syntien katuminen, parannuksen tekeminen sekä kaste. Kyse on siis paljon laajemmasta ja vakavammasta asiasta kuin mitä yhdestä asiayhteydestään irrotetusta jakeesta voi erehtyä päättelemään.
Max Lucado
3:16 Toivon numerot
Päivä, 240 sivua
Myös seuraava kirja käsittelee samaa Johanneksen evankeliumin jaetta. Kirja on Max Lucadon ”3:16 Toivon numerot”
Siinä missä David Pawson on tarkka, kreikan kielen vivahteisiin pureutuva pyrkien äärimmäiseen tarkkuuteen ja totuuteen, Max Lucado maalailee leveämmällä pensselillä. Hän kirjoittaa rehevästi ja rakentelee mielikuvia. Hän käyttää runsaasti vertauksia ja shokeeraavia rinnastuksia.
Max Lucadon ja David Pawsonin perusviesti on sama: Jumala on käsittämättömässä rakkaudessaan tarjonnut syntiselle ihmiselle pelastuksen mahdollisuuden. Tuo pelastus on jokaisen Jeesukseen turvautuvan ulottuvilla.
David Pawson vakuuttaa lukijansa tiedoillaan, perusteellisuudellaan ja ehdottomuudellaan. Kirja sopii parhaiten sellaiselle, joka jo on sisällä uskon asioissa ja tuntee ainakin jonkin verran Raamattuaan.
Max Lucado puolestaan valloittaa lukijansa elävyydellään, innollaan ja loistavalla kielenkäytöllään. Kirja sopiikin kenen tahansa käteen.
Rachael Hale
Elämäni vauvana
LK-Kirjat, 84 sivua
Tähän kirjaan ei voi olla tarttumatta. Kannen kuva on niin valloittava, että Rachael Halen kirjaa ”Elämäni vauvana” katsellessaan tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.
Kirja on tarkoitettu viiden ensimmäisen vuoden muistojen tallentamiseksi. Vauvan kehitystä seurataan kuvien ja pienten muistiinpanojen avulla syntymästä lähtien. Mukana on myös kirjekuoria muistojen tallentamiseksi ja jopa mitta, johon voi merkitä pituuden lisääntyminen.
Kirja siis muistuttaa aika tavalla monia muita vauvakirjoja. Erikoisuutena ovat hellyttävän ihanat vauvakuvat, joita kirjassa on kannesta alkaen lähes kaikilla aukeamilla.
Tarkoitus lienee, että ainakin useimmat näistä kuvista korvautuvat vähitellen ja vuosien vieriessä omasta lapsesta otetuilla kuvilla. Vauvakirja, jossa olisi oman pienokaisen tiedot mutta tuiki vieraiden lasten kuvia tuntuisi jotenkin omituiselta. Sellainen voisi jopa ainakin jossain vaiheessa hieman loukata lasta itseään.