Teuvo V. Riikonen 11.9.10

Teuvo V. Riikonen

Armollinen erämaa

Katharos, 116 sivua

Ani harva alle viisikymppinen on ehtinyt olla mukana yhtä monissa hankkeissa kuin Savonlinnan kristillisen opiston rehtori pastori Teuvo V. Riikonen. Hän on ollut mm. kristillisen nuorisolehden päätoimittajana, opettajana, julistajana, YK:n rauhanturvajoukoissa Golanilla, kirkolliskokouksen jäsenenä, Afganistanissa kriisinhallintajoukkojen sotilaspastorina sekä monenlaisissa luottamustehtävissä. Lisäksi hän on ollut ahkera kirjoittaja. Kirjoja on syntynyt yli 20 ja lehtikirjoituksia enemmän kuin 70 lehteen.

Tuntuisi, ettei tuollaisella tarmokkuudella ja uutteruudella varustettu henkilö tiedä mitään paikoilleen pysähtymisestä, yksinäisyydestä tai sisäisestä autiomaasta. Oletus taitaa olla väärä, sillä Teuvo V. Riikosen tuoreen kirjan nimi on ”Armollinen erämaa”.

Kirja on kirjoitettu kaikille hengelliseen erämaahan joutuneille, niille, joista mikään ei enää oikein tunnu miltään. Teuvo V. Riikonen rohkaisee heitä vakuuttamalla, että siellä, missä opitaan tuntemaan omat rajat, voi syntyä jotain uutta. Erämaahan joutunut kohtaa itsensä uudella tavalla, saa mahdollisuuden kasvuun ja voi löytää armollisen Jumalan aivan uudella tavalla.

Teuvo V. Riikonen kirjoittaa vaikeista aiheista turvallisesti ja arkisen yksinkertaisin lausein. Hän osaa kertoa helpossa ja ymmärrettävässä muodossa sen, minkä monet hänen lainaamansa henkilöt ovat pukeneet monimutkaiseen ja vaikeasti avautuvaan muotoon. Lainatessaan tunnettuja kirkonmiehiä, kirkkoisä, erakoita ja kilvoittelijoita hän toimii tavallaan tulkkina. Hän kääntää heidän ajatuksensa meidän aikamme kielelle ja kokemusmaailmaan. Kirja on samaan aikaan kompassi ja eväspaketti erämaahan joutuneille, hämmentyneille ja uupuneille.

Tapio Nousiainen

Kristus kuoli yhdistääkseen hajalla olevan Jumalan kansan

Kuva ja Sana, 128 sivua

Kristikunnan suurimpana ongelmana on kautta vuosisatojen ollut hajaannus. Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen tunnustavat ovat jakautuneet loputtomalta tuntuvaksi joukoksi kirkkokuntia, tunnustuskuntia, seurakuntia ja kuppikuntia.

Raamatun mukaan tällainen on selvästi Jeesuksen tahdon vastaista. Hän rukoili Getsemanessa, että hänen omansa olisivat yhtä, niin kuin hän on yhtä Isä kanssa ja Isä hänen kanssaan. On vain yksi Paimen ja yksi lauma, yksi Jeesukseen turvautuvien syntisten maailmanlaajuinen seurakunta. Kaikki loppu on ihmisten rakentamia toimintaorganisaatiota, käytännön työnjakoa tai pahimmassa tapauksessa itsekkäästä oikeassa olemisen halusta syntynyttä eriseuraisuutta. Näin meille todistelee Tapio Nousiainen kirjassaan ”Kristus kuoli yhdistääkseen hajalla olevan Jumalan kansan”. Mielipiteensä Nousiainen perustelee Raamatun sanalla ja omilla havainnoillaan.

Tapio Nousiainen oli lakimies, teologi, julistaja ja kirjailija. Hän syntyi 1914 ja sai lokakuussa 1981 kutsun taivaan kotiin. Moni muistanee hänen runsaasta tuotannostaan vaikkapa kirjat ”Yksi ainoa elämä” ja ”Taistelu henkivaltoja vastaan”.

Tapio Nousiainen esitti aikoinaan Leo Mellerille pyynnön koota, sitten kun aika on kypsä, hänen tuotannostaan kirjan Suomen Siionin ravistelemiseksi hereille. Ajatuksen takana Nousiaisella lienee ollut eräs monista kirjoistaan, ”Että he yhtä olisivat”. Tuo kirja oli aikoinaan tuotu markkinoille vähin äänin, kun oli pelätty herätysliikkeitten reaktioita.

Nyt Leo Mellerin kokoamana ja toimittamana ilmestynyt kirja jatkaa saman asian korostamista. Raamattuun tukeutuen se kutsuu kristittyjä luopumaan eriseuraisuudesta, murtamaan perinteiden ja traditioiden rakentamat raja-aidat ja kokoontumaan yhtenä lunastettujen laumana Hyvän Paimenen ympärille. Että maailma uskoisi.

Tätä kirjaa suosittelen koko sydämestäni kaikille riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan tai seurakuntaan kuuluu tai millaisessa roolissa seurakunnassa toimii. Tämän kirjan sanomaa me kristikunnassa tarvitsemme kymmenen kertaa enemmän kuin opillisia hiuksia halkovia ja raja-aitoja korottavia teologisia teoksia.

Mosab Hassan Yusef, (Ron Brackin, toim.)

Hamasin poika

Avainmedia, 278 sivua

Eräs viime aikojen hurjimmista lukukokemuksista on Ron Brackin toimittama kirja Hamasin poika. Kirja kertoo Mosad Hassan Yusef’n tositarinan eli miten Israelia ja juutalaisia vastaan taistelevasta Hamasin johtoon kuuluvan henkilön pojasta, vihreästä prinssistä, josta  tuli kristitty ja Israelin hyväksi terroristijärjestöä vakoileva agentti.  

Kirjassa kerrotaan ikään kuin sisältä seuraten Hamasin synty ja väkivallan lisääntyminen. Omat kokemukset ja vankilassa vietetyt jaksot saivat päähenkilön viimein aloittamaan yhteistyön Israelin tiedustelupalvelun kanssa. Vihreän prinssin vaarallisesta elämästä tuli nyt entistäkin vaarallisempaa, sillä vihattujen juutalaisten agentiksi paljastuminen olisi merkinnyt varmaa kuolemaa. 

Kirjassa asioita tarkastellaan samaan aikaan yksilön ja koko yhteisön näkökulmasta. Pienen pojan järkyttävät kokemukset, palestiinalaisperheen vahvat keskinäiset siteet, väkivallan jatkuva uhka ja pojan halu suojella Hamasin johtajiin kuuluvaa isäänsä kuvataan tavalla, joka ei jätä lukijaa kylmäksi. Kertomuksen myötä lukija saa israelilaisten ja palestiinalaisten elämästä paljon sellaista tietoa, jonka pystyy antamaan vain sellainen, joka on elänyt tapahtumien keskipisteessä.

Kirjan kannessa on lisäteksti: ”Koskettava kertomus terrorista, pettämisestä, poliittisesta juonittelusta ja uskomattomista valinnoista.” Kirjan luettuani voin vakuuttaa: ”Totta joka sana!”

Christopher Doyle, Toni Goffe

Raamatun hurjat kertomukset

Perussanoma, 62 sivua

Useimmissa lapsille tarkoitetuissa Raamatuissa kertomukset ja niiden kuvitus kulkevat tutuilla ja turvallisilla linjoilla. Jeesus on karitsaa kantava ja lapsia syliinsä ottava Hyvä Paimen. Mooses-lapsi kelluu turvallisesti kaislakorissaan ja Nooa kokoaa eläimiä arkkiin.

Christopher Doylen ja Toni Goffen ”Raamatun hurjat kertomukset” lähestyy pyhää kirjaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Hauskasti ja vauhdikkaasti kuvitetussa kirjassa riittää vauhtia ja kiperä tilanteita. Mukaan kootut Raamatun kertomukset alkavat luomisesta ja päättyvät Jeesuksen ylösnousemukseen. Väliin mahtuu runsain määrin leijonia, autiomaita, vitsauksia, myrskyjä,  taisteluita ja viime hetkellä tapahtuneita Jumalan asioihin puuttumisia. Ja jos ovat tarinat vauhdikkaita, niin hauskalla tavalla hurjia ovat myös niiden kuvitukset.

”Raamatun hurjat kertomukset” oin mainio kirja, joka pukee tutut kertomukset uudella tavalla kiinnostavaan asuun. Erityisen tervetullut tämä kirja on varmasti seikkailua ja toimintaa arvostaville pojille.