Teuvo V. Riikonen 19.11.06
Teuvo V. Riikonen
Velikultia ja veijareita
Karas-Sana
Keitä luulisit näiden velikultien ja veijareiden olevan? Teuvo V. Riikosella on taito kirjoittaa hauskasti myös sellaisista asioista, joista yleensä kerrotaan hyvin vakavalla tai peräti hartaalla äänellä.
Pyhimykset ovat pyhimyksiä, useimmat varmasti nimityksen vaelluksellaan hyvin ansainneita, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö myös heidän elämäänsä sisältyisi paljon hauskaa ja nauruhermoja kutkuttavaa.
Minä, vain minä
Kirjapaja
Sefanjan kirjasta löytyvät profeetan väkevät sanat (Sefanja 2:15):
”Tämä oli iloinen kaupunki, joka eli turvassa ja sanoi itsekseen: ’Minä, vain minä.’ Kuinka autioksi se onkaan tullut, eläinten lymypaikaksi! Ohikulkijat nostavat torjuen kätensä ja viheltävät kauhistuneina.”
Mikäpä kuvaisi meidän aikaamme paremmin kuin profeetta Sefanjan tekstistä löytyvät huutomerkin kaltaiset sanat: ”Minä, vain Minä!” Yksilökeskeinen kulttuurimme on muovautunut todelliseksi itsekkyyden kulttuuriksi.
”Minä olen maailman keskipiste, minun reviirilleni ei tulla kutsumatta, minun viihtymiseni on tärkeämpi asia kuin toisen ihmisen hyvinvointi.” Nyt tässä asenteesta on kirjoitettu kirja. Sen nimi on nasevasti juuri tuo Sefanjan itsekeskeisistä ihmisistä lausuma tuskastunut huudahdus: ”Minä, vain Minä!””
Kirjan kirjoittaja on kirjailija, pastori ja Savonlinnan kristillisen opiston rehtori Teuvo V. Riikonen. Kirjoittamisen lisäksi Teuvo V. Riikonen ennättää siis johtaa huomattavaa oppilaitosta ja olla mukana mm. Savonlinnan kaupunginvaltuustossa ja kirkolliskokouksessa.
Kirjan kirjoittaja on kirjailija, pastori ja Savonlinnan kristillisen opiston rehtori Teuvo V. Riikonen. Kirjoittamisen lisäksi Teuvo V. Riikonen ennättää siis johtaa huomattavaa oppilaitosta ja olla mukana mm. Savonlinnan kaupunginvaltuustossa ja kirkolliskokouksessa.
Kirja ”Minä, vain minä!” kehottaa ihmistä katsomaan sisäistä keisariaan ja arvioimaan sen uusia vaatteita. Asia on niin vakava, ettei sitä voi käsitellä ilman suurta tunnetta – ja huumoria.
Itsekkyys nähdään keinona oman nautinnon maksimointiin, mutta siitä tuleekin orjuuttaja. Kristillinen armo ei katoa itsekkään maailman epäkohtien ja ahdistusten keskellä. Toisen huomioiva elämäntapa tuo toivoa omaankin olemiseen.
OHJELMAN MUUT KIRJAT
Fredrik Gabriel Hedberg,
Elämän sanoja,
Kustannus Arkki
Evankelisen liikkeen perustajan Fredrik Gabriel Hedbergin päivittäiset hartaustekstit ovat monella tavalla jykevää luettavaa. Hedbergin kirjoitusten painopiste on siinä, mitä Jumala teki Kristuksessa Golgatan ristillä. Hedberg neuvoo meitä luottamaan enemmän Jumalan sanaan ja lupauksiin kuin omiin kokemuksiin tai tuntemuksiin.
John Bevere,
Voitto erämaassa,
KKJMK
Sujuvasti kirjoitetun, tiukasti Raamattuun sitoutuvan ja monella tavalla rohkaisevan kirjan ”Voitto erämaassa” voisi tiivistää seuraavalla tavalla: Erämaa-aika on koetusten, puhdistamisen ja valmistautumisen aikaa, jonka kuluessa kuuliaisuus Jumalalle valmistaa tietä kristittynä kasvamiseen ja erämaasta pois pääsemiseen.
Heikki Koskenniemi,
Veren ja tulen läpi,
Perussanoma
Ensimmäisten vuosisatojen marttyyreista kertovaa kirjaa lukiessaan joutuu kysymään, miten minä itse olisin tuossa tilanteessa menetellyt? Kuinka paljon olisin kestänyt? Olisinko ollut valmis pysymään kiinni Kristuksessa, vaikka se olisi merkinnyt kidutusta ja kuolemaa? Miten me, jotka emme tahdo kestää edes uskoomme kohdistettuja ivallisia huomautuksia, olisimme selviytyneet todellisten vainojen keskellä?
