Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23
EtusivuReijon blogiViikon tarinatKIRJABLOGI, kristilliset kirjatAIKAJÄRJESTYKSESSÄAAKKOSJÄRJESTYKSESSÄMiten löydän itselleni juuri sopivan kirjan?Millaista kirjaa voi sanoa kristilliseksi kirjaksi?Kristilliset kustantajatTV7 Kirja ohjelma vuosina 2006-2011Ville Auvinen 11.6.2011Valtter Luoto 21.5.2011Petri Ylenius 14.5.2011Jouko Jääskeläinen 23.4.Sanna Siltala 16.4.2011Pasi Turunen 26.3.Saara Kinnunen 19.3.Helena Lintinen 26.2.2011Antti Laato 19.2.2011Vesa Ollilainen 29.1.Erkki O. Auranen 22.1.2011Juha Marin 1.1.2011Lea Kranz 25.12.2010Pekka Harne 4.12.2010Heikki Linnavirta 27.11.2010Petri Mäkilä 6.11.2010Ilkka Puhakka 30.10.2010Johanna ja Juha Tanska 9.10.2010Hanna Ekola 2.10.2010Teuvo V. Riikonen 11.9.10Ari Puonti 4.9.2010Seppo Jokinen ja Leena Lehtinen 14.8. Salme Blomster 7.8.2010Valtter Luoto 20.6.2010Lauri Thurén 6.6.2010Riku Rinne 2.5.2010Tapio Puolimatka 25.4.10Hanna Ranssi-Matikainen 4.4.10Tommy Hellsten 28.3.2010Pekka Simojoki 28.2.2010Petri Välimäki 21.2.2010Eeva-Liisa Heroja 24.1.2010Riitta Lemmetyinen 17.1.2010Anna-Liisa Valtavaara 20.12.2009Valtter Luoto 13.12.2009Johanna Välimäki 22.11.2009Martti Falck 15.11.2009Sakari Orava 25.10.2009Eero Pokela 18.10.2009Pekka Sartola 27.9.2009Raimo Mäkelä 20.9.2009Hannu Vuorinen 23.8.2009Jaakko Heinimäki 16.8.09Mailis Janatuinen 21.6.09John Vikström 31.5.Jouko Ruohomäki 24.5.09Siiri Tuomi-Turtiainen 3.5.Pekka Eskelinen 26.4.09Tapani Suonto 5.4.09Leif Nummela 29.3.09Ahti Hirvonen 8.3.09Seppo S. Kosonen 1.3.09Ilkka Puhakka 8.2.09Eero Huovinen 1.2.09Pirkko Jalovaara 11.1.09Seppo Löytty 4.1.2009Teuvo Riikonen ja Thorleif Johansson 14.12.08Eero Junkkaala 7.12.2008Päivi Niemi 16.11.2008Tommy Hellsten 9.11.2008Pekka Sartola 19.10.08Merja Pitkänen 12.10.08Pekka Hämäläinen 21.9.Salme Blomster 14.9.08Pertti Repo 24.8.2008Maarit ja Timo Aro-Heinilä 17.8.2008Yrjö Sariola 27.7.2008Helena Rinne 20.7.2008Boris Salo 13.7.2008Tapio Puolimatka 6.7.08Martti Kallionpää 29.6.08Hanna Ekola 8.6.2008Kalevi Lehtinen, 1.6.2008Yrjö Sariola 11.5.2008Matti Vuolanne 4.5.2008Leena Kaartinen 13.4.08Markku Koivisto 6.4.2008Helena Rinne 16.3.2008Boris Salo 9.3.2008Tapio Puolimatka 17.2.08Kirsi Rostamo 10.2.2008Anna-Liisa Valtavaara 20.1.2008Martti Kallionpää 13.1.08Mirja ja Martti Ojares 23.12.2007Seppo Laakso 16.12.2007Erkki Ranta 25.11.2007Arto Antturi 18.11.2007Klaus Korhonen 28.10.07Riitta Lemmetyinen 21.10.2007Maija Nyman 21.10.2007Risto Santala 23.9.2007Keijo Rainerma 2.9.2007Jasu Markkanen 26.8.2007Pirjo Alajoki 27.5.2007Jukka Norvanto 20.5.2007Lea Kranz 13.5.2007Eero Huovinen 6.5.2007Maija Paavilainen 29.4.07Raimo Mäkelä 22.4.2007Riku Rinne 15.4.2007Petri Välimäki 8.4.2007Markku Koivisto ja Timo Aroheinilä 1.4.2007Päivi Räsänen 25.3.2007Christoffer Perret 18.3.07Timo Eskola 11.3.2007Hannu Haukka 4.3.2007Pia Perkiö 25.2.2007Pirkko Jalovaara 4.2.07Seikko Eskola 4.2.2007Salme Blomster 28.1.07Wille Riekkinen 21.1.2007Pekka Sartola 14.1.2007Seppo Jokinen 7.1.2007Jorma Laulaja 31.12.2006Timo Junkkaala 24.12.06Hannu Takkula 17.12.2006Olli Valtonen 10.12.2006Kirsti Ijäs 3.12.2006Valtter Luoto 26.11.2006Teuvo V. Riikonen 19.11.06Eero Junkkaala 12.11.06Tommy Hellsten 5.11.06Unna Lehtipuu 29.10.06Yrjö Niemi 22.10.2006Kati Kemppainen 15.10.06Pihlavan kanala - blogiPihlavan kuttula - blogiISRAELMISSIO JÄRVENPÄÄ     Kuvat kertovatTervetuloa TV7 Raamattukouluun!Mukavia muistojaYhteystiedot, esittelyt, CV, palaute

Tapio Puolimatka 25.4.10

Kirja ohjelman vieraana on sunnuntaina 25.4.2010 Tapio Puolimatka mukanaan kirjansa Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Ohjelman muut kirjat ovat Kirsti Ijäs, Juha Hiltunen, Valokuva Jeesuksesta,  Eeva Eerola, Vahva turva aina ja Timothy Keller Tuhlaaja-isä. Ohjelma uusitaan sunnuntaina 9.5.2010.
 

Tapio Puolimatka

Tiedekeskustelun avoimuuskoe

Uusi Tie, 500 sivua

 

Nykyään puhutaan paljon avoimuudesta ja vapaudesta, jopa sananvapaudesta. Silti usein tuntuu, että kyse on lähes hämäyksestä. Avoimuutta ja vapautta riittää vain siihen saakka, kun kannanotot käyvät yksiin vallitsevien mielipiteiden kanssa. Niistä poikkeava leimataan nopeasti fundamentalistiksi, taantumukselliseksi tai konservatiiviksi. Liberaalit näyttävät suhtautuvan vapaamielisesti lähinnä vain kanssaan samaa mieltä oleviin.

 

Kasvatuksen teorian ja tradition professorina Jyväskylän yliopistossa toimiva Tapio Puolimatka ei ole pelännyt leimatuksi tulemista. Hän on kirjoittanut oikein urakoimalla teoksia, jotka ovat saaneet tieteisuskoon vannoutuneet, liberalismista hurmioituneet ja ateismin poteroihin kaivautuneet julkaisemaan kiihkeitä vastaväitteitä sekä tunnepitoisia syytöksiä.

 

Tapio Puolimatka julkaisi vuonna 2005 kirjan ”Usko, tieto ja myytit”. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi kirja ”Usko, tiede ja Raamattu”. Sarjan kolmas ”Usko, tiede ja evoluutio” ilmestyi jo seuraavana vuonna. Nyt tuolle trilogialle on tullut yhteinen jatko-osa ”Tiedekeskustelun avoimuuskoe”.  Tässä kirjassa Puolimatka käy tiedemiehen täsmällisyydellä ja harkituin sanakääntein vastahyökkäykseen osoittaen, miten tunneperäisin ja tarkoitushakuisin keinoin hänen aiemmat kirjansa on pyritty tuomitsemaan.

 

”Tiedekeskustelun avoimuuskoe” käy syvältä kyntävää keskustelua kriitikoiden, tiedeuskovaisten ja ateistien kanssa. Heidän tekstejään runsaasti lainaten ja analysoiden Puolimatka vaatii avoimempaa ja tasapuolisempaa keskusteluilmapiiriä. Samalla hän käy huolellisesti läpi tieteiden synnyn ja niiden ympärillä käydyn keskustelun historiaa.

 

Kirjassa julkaistuissa ateistien ja muiden Puolimatkaa kurmottaneiden, itseään liberaaleiksi kutsuvien filosofien teksteissä on aivan uskomattomia väittämiä ja ajatusrakennelmia. Kaikkein huimimmissa esitetään aivan vakavalla naamalla kristinuskon ja uskon Jumalaan olevan niin paha sairaus, että se pitäisi pyrkiä kirurgisin toimenpitein poistamaan siihen sairastuneen ihmisen mielestä. Tuollaisia mielipiteitä lukiessa ihmettelee, emmekö me todellakaan ole oppineet mitään natsien keskitysleireistä tai siitä, miten Neuvostoliitossa lähetettiin uskovia mielisairaaloihin parannettaviksi?

 

Kirja on lukijan kannalta paikoin varsin vaativa mutta samalla hyvin ajankohtainen ja kevyesti heiteltyjä väitteitä tosiasioilla kaatava teos. Nopeita pikavoittoja tai helppoja vastauksia etsivälle kirja tarjoaa aikamoisen haasteen. Asioita muutenkin pohtiva sen sijaan löytää siitä paljon uusia näkökulmia ja perusteltuja oivalluksia. Esimerkiksi nuorille lukiolaisille, jotka pohtivat elämää suurempia kysymyksiä ja rakentavat omaa käsitystään maailmasta, kirja on mitä mainiointa luettavaa.

 

 

Juha Hiltunen

Valokuva Jeesuksesta

Kirjapaja, 435 sivua

 

Tuskinpa mitään pyhäinjäänjäännöstä on tutkittu yhtä laajasti ja perusteellisesti kuin niin sanottua Torinon käärinliinaa. Onko kyseessä keskiajalla taitavasti tehty väärennös vain alkuperäinen Jeesuksen hautaamisessa käytetty käärinliina, jossa on nähtävissä Jeesuksen valokuvan kaltainen kuva?

 

Oulun yliopiston dosentin Juha Hiltusen kirja ”Valokuva Jeesuksesta, Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa” kertoo lukijalleen, miten uskomattoman tarkasti käärinliinaa on kaikin mahdollisin nykytieteen keinoin tutkittu. Avuksi on otettu tieteen uusimmat keinot ja jopa nykyaikaisen rikostutkimuksen menetelmät. Yllättävää on se, että mitä pitemmälle tutkimukset ovat edenneet, sitä vakuuttuneempia useimmat tutkijat ovat olleet käärinliinan aitoudesta.

 

Asiaa voisi tietysti lähestyä myös toisesta suunnasta: tuskinpa mitään muuta asiaa on yritetty yhtä tarmokkaasti ja uupumatta osoittaa väärennökseksi kuin Torinon käärinliinaa. Noissa yrityksissä ei ole onnistuttu. Uudet ja kehittyneemmillä keinoilla tehdyt tutkimukset ovat kerran toisensa jälkeen kumonneet aiemmin heikommin eväin tehtyjä väärennökseen päätyneitä tuloksia. Ei siis ihme, että ”Valokuva Jeesuksesta” on erittäin mielenkiintoinen ja suorastaan jännittävä kirja.

 

Eeva Eerola

Vahva turva aina

Kirjapaja, 371 sivua

 

Saarnakirjoja eli postilloita ilmestyy nykyään kovin harvoin. Kirjallisuudenlaji, joka vielä muutama sukupolvi sitten oli Raamatun ja virsikirjan jälkeen luetuinta hengellistä kirjallisuutta, on kuihtunut lähes olemattomiin.

 

Mahtaisiko syy löytyä saarnoista? Kun teologian tohtori Juhani Forsberg puhui vuoden 2009 lopulla Hengen uudistus kirkossamme ry:n järjestämässä työntekijäseminaarissa, hän kyseli, miksi Suomessa ovat maailman paperinmakuisimmat saarnat?  Samalla hän kyseli, miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon saarnoista ja muustakin julistuksesta on hävinnyt saarnan omin luonne puhuttuna ja puhuttelevana sanana ja sen sijalle on tullut, paperille kirjoitetun aineen sisältä lukua. Sisällöllisenä puutteena hän näki sen, että saarnoissa on evankeliumi jäänyt vain eräänlaiseksi sivu- tai loppuviitteeksi.

 

Eeva Eerolan kirja ”Vahva turva aina” on saarnakirja eli postilla. Miten se selviytyy, jos sitä punnitaan Juhani Forsbergin asettamin kriteerein?

 

Parikymmentä kirjaa jo aiemminkin julkaissut Eerola on koonnut monista pitämistään saarnoista postillaansa yhden kirkkovuoden jokaiselle sunnuntaille. Suosittuna herännäisseurojen puhujana hän osaa elävöittää sanottavaansa arjen esimerkein ja pienin kertomuksin. Teksti on siksi samaan aikaan hyvin juurevaa eli sitä ”sanan rukiista leipää” ja arkisen konstailematonta. Tohdinpa siksi väittää, että jos Suomen kirkkojen saarnatuoleista kaikuisi sunnuntaisin tämän kirjan saarnojen kaltaista julistusta, niin huoli saarnojen paperinmakuisuudesta ja mitäänsanomattomuudesta olisi paljon vähäisempää. Edellyttäen tietysti, ettei näitäkään saarnoja tankattaisi naama peruslukemilla ja ilmeettömällä äänellä suoraan kirjan sivuilta.

 

Yhden selkeän puutteen kirjasta löysin: Valitettavasti nämä elävät ja ihmistä turvallisesti lähestyvät tekstit on pakattu vanhahtavien ja vaisujen kansien väliin. Ei tämän päivän postillan tarvitse enää olla ulkoasultaankaan juhlavan pönäkkä tai virallisen pidättyväinen. 

 

 

Timothy Keller

Tuhlaaja-isä

Päivä, 128 sivua

 

Jeesuksen kertoma vertaus tuhlaajapojasta kuulunee Raamatun tunnetuimpiin kertomuksiin. Sen selittämisessä keskitytään saarnoissa ja puheissa yleensä nuoremman eli perintönsä tuhlanneen pojan tekemisiin ja paluuseen isän luo. Hänen aiheensa tarjoavatkin mainion, suorastaan sydäntä raastavan esimerkin hunningolle joutuneesta ihmisestä, joka tekee parannuksen, palaa Isänsä luo ja saa kaiken anteeksi.

 

Jos jäämme tutkimaan ja ihastelemaan Jeesuksen vertauksessa vain nuoremman veljen tarinaa, menetämme paljon, ehkäpä kunnon kristittyjen kannalta jopa sen kaikkein tärkeimmän osan. Siksi Timothy Keller avaa kirjassaan ”Tuhlaaja-isä” tuttua kertomusta syvemmältä ottaen huomioon Jeesuksen ajan yhteiskunnan tapoineen ja periaatteineen. Lopputulos on yllättävä.

 

Jeesuksen kertomuksessa on kaksi poikaa. Keller osoittaa, miten molemmat olivat isältä omalla tavallaan kateissa. Kummankin suhteessa isään oli korjattavaa. Kumpikaan ei rakastanut isää hänen itsensä takia. Kummallekin isä oli vain omien tavoitteiden mahdollistaja. Kumpikin tarvitsi ja sai isältä siitä huolimatta osakseen rakkautta.

 

Kuten alussa totesin, nuoremman pojan, sen tuhlaajapojan, roolia on saarnoissa yleensä soviteltu uskoontuloon ja parannuksen tekemiseen. Keller paljastaa, että vanhemman pojan kohdalla kunnon kristityt joutuvat omine asenteineen ja tapoineen aivan yhtä ahtaalle. Me voimme kapinoida Isäämme vastaan lähtemällä tuhlaajapojaksi tai tekemällä kaiken pilkulleen ja viimeisen päälle tunnollisesti. Vanhemman veljen kohdalla tämä paljastuu, kun hän ei osaa yhtyä isän iloon. Huomatessaan oman osuutensa perinnöstä tuhlanneen nuoremman veljen päässeen uudelleen isän rakkaaksi pojaksi ja täysivaltaiseksi perilliseksi, vanhempi veli alkaa murjottaa, eikä halua osallistua ilojuhlaan.

 

Mielenkiintoista on se, että Jeesus jättää tarinan lopun avoimeksi. Isä tulee ulos kutsumaan kiukuttelevaa vanhempaa veljeä mukaan juhlaan. Sitä, miten hän tähän Isän rakkauteen vastasi, liittyikö ilonpitoon vai jäikö pimeyteen mököttämään, Jeesus ei kertonut.

 

Kirja on erittäin mielenkiintoista ja jokaista lukijaansa syvältä koskettavaa luettavaa. Suosittelen lämpimästi!



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin