Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Vievätkö ristiriitaiset kohdat Raamatun luotettavuuden?

Moni meistä on tainnut joutua tilanteeseen, jossa joku on sanonut Raamatun sisältävän ristiriitaisia tai suorastaan virheellisiä tietoja. Raamatun luotettavuudesta ollaan siis montaa mieltä. Toisessa laidassa ovat vapaa-ajattelijat, jotka hyökkäävät kristinuskoa vastaan kokoamalla nettisivuilleen pitkiä listoja Raamatun ristiriitaisuuksista ja virheistä. Kentän vastakkaiselle reunalle ovat kaivautuneet asemiin ne, jotka uskovat, että koska Raamattu on Jumalan sanaa, niin siinä ei voi olla virheitä tai ristiriitaisuuksia.

 

Miten siis on, löytyykö Raamatussa ristiriitaisuuksia tai virheitä? Ja jos, niin vievätkö ne Pyhältä Kirjalta luotettavuuden ja samalla uskoltamme pohjan?

 

Katsotaan aluksi kolmea raamatunkohtaa, joihin näissä tilanteissa usein viitataan:

 

Miksi Jeesuksen sukuluettelot ovat erilaisia Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa? Ja miksi Luukas väittää Marian isää Eeliä Joosefin isäksi? (Matt.1:1-17 ja Luuk.3:23-38)

 

Sellaisen, joka tuntee juutalaisia tapoja ja perinteitä, on helppo vastata tähän ”ristiriitaan”. Matteus kertoo Joosefin sukupuun mutta Luukas Marian sukupuun.

 

Marian isä oli Eeli, josta Talmud (juutalaisten "tunnustuskirjat") kertoo (Hagigah 2:4). Se, miksi Luukas sanoo  Eelin olleen myös Joosefin isän, johtuu siitä, että juutalaisissa sukupuussa mennään miesten nimien mukaan. Sukuluetteloissa meneteltiin hieman samalla tavalla kuin meillä talojen ja isäntien nimien kanssa. Kun esimerkiksi Mattilan taloon tuli vävyksi Ville Virtanen, niin paikkakunnalla häntä ryhdyttiin kutsumaan Mattilan Villeksi.

 

Raamattu kertoo, että Jeesuksen kasvatti-isä Joosef polveutui Matteuksen mukaan Salomosta, joka syntyi Daavidille ja Batseballe. Maria puolestaan polveutui Naatanista, joka syntyi myös Daavidille ja Batseballe. Näin myös Marian sukupuu on Daavidin sukua. Profetian sana kertoo siis aivan oikein, että Messias syntyy Daavidin suvusta. Joosef ja Maria olivat kumpikin Daavidin sukua.

 

Milloin Jeesus ajoi rahanvaihtajat sekä kyyhkysten myyjät temppelistä ja kaatoi heidän pöytänsä? Tapahtuiko se hänen toimintansa alussa, kuten Johanneksen evankeliumissa kerrotaan (Joh 2:13-15.) vai ennen viimeistä pääsiäistään, kuten Matteus, Markus ja Luukas kertovat? (Matt.21:12-13; Mark.11:15-17; Luuk.19:45,46.)

 

Joku voisi ratkaista ristiriidan vastaamalla, että Jeesus puhdisti temppelin kahdesti. Todennäköisempää on, että Johannes, joka kirjoitti evankeliuminsa viimeisenä (85-90 jKr.), on korkean ikänsä takia muistanut asioiden tapahtumajärjestyksen väärin. 

 

Kuulivatko vai näkivätkö Saulin (Paavalin) matkatoverit Jeesuksen?


Apostolien teoissa kerrotaan kahdessa kohdassa, miten Jeesus kohtasi Damaskokseen matkalla olleen Saulin. Toisessa kertojana on Luukas, toisessa Paavali itse.

 

Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään. (Ap.t.9:7)


Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. (Ap.t.22:9)

 

Kumpi kertoo tapahtuman oikein? Vai löytyykö selitys muualta kuin kertojien erehtymisestä?

 

Kolme erilaista esimerkkiä kiistellyistä raamatunkohdista


Edellä olleiden esimerkkien kaltaisia raamatunkohtia löytyy runsaasti. Valitsin tähän nuo kolme siksi, että ne edustavat kolmenlaisia ”virheitä tai ristiriitoja”.

 

Sukuluettelon kohdalla ongelma ratkeaa, kun asiaa hieman tutkii ja tutustuu juutalaisiin tapoihin. Tämä koskee myös useimpia muita kiisteltyjä raamatunkohtia.

 

Rahanvaihtajien pöytien kaatamisen erilaiset ajoitukset eri evankeliumeissa jättävät mahdollisuuden, että tapahtumia oli kaksi, mutta virheenkään mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Tähänkin joukkoon kuuluvia raamatunpaikkoja löytyy useita.

 

Kysymystä siitä, kuulivatko vai näkivätkö matkatoverit Paavalia puhuttelemaan tulleen Jeesuksen, on ainakin minulle ylivoimainen selitettäväksi muuten kuin tekstin virheenä.

Meidän on siis pakko hyväksyä se, että jopa Raamatun tekstissä voi olla virheitä. Tärkeää on myös ymmärtää, mistä ne voivat johtua.

 

Millaiset asiat synnyttävät virheitä ja ristiriitaisia tietoja?


Raamatun tekstin matka kirjoittajan kynästä meidän eteemme on ollut  pitkä. Siinä löytyy vaiheita enemmän kuin tulemme ajatelleeksikaan, ja jokaisessa niistä voi tapahtua lipsahduksia tai vääriä tulkintoja.

 

KIRJOITTAJA näkee ja myös kokee asiat omista lähtökohdistaan. Hän tulkitsee näkemäänsä persoonallisella tavalla ja painottaa kuulemastaan tärkeänä pitämiään asioita. Näinhän toimii nykyisin myös jokainen toimittaja ja kirjailija. Samasta tapauksesta syntyy erilaisia uutisia ja tulkintoja.

 

Jeesuksen enempää kuin muidenkaan puheita ei tallennettu nauhurilla tai pikakirjoituksella. Ne kirjoitettiin muistinvaraisesti usein vasta vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen. Kun tapahtumien ja kirjaamisen välinen aika kasvaa, kasvavat myös muistikuvien ja painotusten erot.

 

Tällaisista syistä johtuvat mm. eri evankeliumien toisistaan hieman poikkeavat kuvaukset tapahtumista, niiden ajoituksesta tai Jeesuksen sanoista. Sama lainalaisuus koskee tietysti koko Raamattua, joka on kirjoitettu runsaan tuhannen vuoden ja kymmenien sukupolvien aikana.

 

Parhaan käsityksen siitä ”mitä todella tapahtui ja sanottiin” saamme aina kuulemalla useampia todistajia. Tämä koskee myös Raamattua. Lukemalla kaikkia evankeliumeita saamme parhaan kokonaiskäsityksen Jeesuksen toiminnasta ja opetuksista.

 

KOPIOIJA yrittää käsin kirjoittamalla kopioida saamaansa tekstiä mahdollisimman tarkasti. Aina se ei onnistu. Mukaan tulee virheitä, jotain lipsahtaa pois tai kopioija päättää ”täydentää” tekstiä lisäämällä tai tiivistämällä sitä.

 

Meillä ei ole Raamatun teksteistä ainuttakaan alkuperäistä käsikirjoitusta. Kopioita ja kopion kopioita sitä vastoin on sadoittain. Pienet erot eivät siis ole yllätys. Suurempi ihme on se, että ne ovat sisällön ja sanoman osalta hyvin tarkasti samanlaisia.

 

KÄÄNTÄJÄ on tärkeässä asemassa valitessaan sanoja ilmaisemaan asioita, joille käännöskielessä ei joskus ole edes olemassa vastaavia sanoja tai aikamuotoja.

 

Käännöstyötä vaikeuttaa ja virheiden mahdollisuutta lisää se, että käännöksiä tehdään eri kielisistä Raamatun teksteistä. Esimerkiksi kreikan ja heprean kielten kovin erilaiset kulttuuritaustat tuovat kääntäjän ratkottavaksi oman vaikeuskertoimensa. Moni raamatunkohta vaatii täysin avautuakseen Jeesuksen ajan juutalaisen kulttuurin, elinympäristön ja  tapojen tuntemista.

 

Suurin käännöstyöhön liittyvä vaara liittyy kääntäjän ennakkoasenteisiin. Jos hän kääntäessään ryhtyy ”tulkitsemaan” tai jopa ”korjaamaan” tekstiä omien tai kirkkokuntansa tulkintojen mukaan, ollaan todella kaltevalla pinnalla. Tällaistakin ”käännöstyötä” löytyy kristikunnasta turhan paljon.

 

TULKITSIJA selittää saarnatuolista tai opettajan kateederista kuulijoille, mitä mikin raamatunkohta tarkoittaa. Ennen uskonpuhdistusta ihmiset olivat täysin tämän ”tulkinnan” armoilla. Nyt jokainen voi itse lukea, mitä Raamatun kirjoituksissa sanotaan. Jos vain viitsii, eikä tyydy pelkästään toistelemaan muualta kuulemiaan virheellisiä tulkintoja.

 

Miten meidän tulee suhtautua virheisiin ja ristiriitaisuuksiin?


Raamattu on Jumalan Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa. Kynää on kaikkien raamatunkirjojen kohdalla pidellyt ihminen. Jumala ei ole kirjoittanut riviäkään.

 

Jumala on valvonut ja valvoo sanansa niin, että hänen meidän pelastukseksemme antama viesti on Raamatusta löydettävissä selkeänä ja kirkkaana. Tätä ei estäedes se, että syntiin langenneeseen ihmissukuun kuuluvat kirjoittajat ovat asioita kirjatessaan jättäneet teksteihinsä omat inhimilliset virheensä tai ”astianmakunsa”.

 

Jumala suostuu toimimaan syntisten ihmisten kautta. Hän myös sitoutuu sanaansa, jonka syntiset ja vajavaiset ihmiset ovat saaneet tehtäväksi meille välittää. Jos syyttäisimme virheistä Jumalaa, tekisimme hänet ihmisen kokoiseksi epäjumalaksi.

 

Raamatun virheitten ja ristiriitaisuuksien tunnustaminen – silloin kun niille ei löydy mitään tolkullista selitystä – ei vähennä mitenkään Raamatun arvovaltaa kirkkomme, uskomme ja pelastuksemme perustana.

 

”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi”, toteaa Paavali (2.Kor.3:6). Uskomme ja pelastuksemme ei perustu pilkkujen viilaamiseen eikä virheiden kaiveluun vaan siihen, että Pyhä Henki saa avata meille elämän sanaa opetukseksi, ojennukseksi ja rohkaisuksi. Sen varassa on turvallista matkata kohti taivaan kotia, missä ei enää ole virheitä, tulkintoja eikä ristiriitoja.

 

--------------------  

 

Teksti perustuu Reijon Majatalokahveella 28.5.2017 pitämään virikepuheeseen.

 

Majatalokahveitten ajan kutut kileineen  ovat ihailtavina aitauksissaan. Mulloin ne ovat usein vapaina pihapiirissämme.Mettämaan Majatalokahveet jää kesätauolle. Majatalokahveet juodaan Pihlavan pirtissä Kurjentie 43, 38280 Sastamala seuraavan kerran sunnuntaina 10.9.2017 klo 14. Tervetuloa kahveelle!

 

Syyskaudella 2017 Majatalokahveet järjestetään   joka toinen sunnuntai klo 14 seuraavina päivinä: 10.9., 24.9., 8.10., 22.10. (tässä 3 viikon väli!) 12.11., 26.11. ja 10.12. 

 

Käsiteltävät aiheet kerrotaan näillä sivuila elokuun aikana. Mettämaan Majatalokahveista kerrotaan lähemmin . 

 

Majatalokahveet järjestävät  Kaija ja Reijo Telaranta ystävineen yhdessä Sastamalan seurakunnan kanssa



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin