Jerusalemiin syntynyt alkuseurakunta eli riemullisia aikoja. Jeesus oli noussut kuolleista. Suuri määrä ihmisiä oli saanut tavata ylösnousseen Vapahtajan. Hieman myöhemmin Jeesuksen omilleen lupaama Pyhä Henki oli laskeutunut lukittujen ovien takana koolla olleiden opetuslasten ylle. Pelokkaina piileskelleistä oli hetkessä tullut rohkeita Jeesuksen todistajia. Seurakunta oli syntynyt ja alkoi nopeasti kasvaa.
Raamattu kertoo, millaista alkuseurakunnan elämä oli:
Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. --- Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. (Ap.t. 2:42,46)
Alkuseurakunta kokoontui kodeissa ja mursi yhdessä leipää riemullisin mielin. Yhteyden aterioilla meneteltiin samalla tavalla kuin juutalaiset olivat aina viettäneet sapatin ja pääsiäisen aterioita. Perheen isä johti ateriaa, luki pyhiä tekstejä, johti rukouksia ja mursi läsnä oleville yhteisestä leivästä.
Näin jatkui pitkään. Ensimmäiset kirkot rakennettiin vasta 300-luvun alkupuolella. Kokoontumistilojen myötä alkoi myös liturgian kehittäminen. Kristittyjen jako piispoihin, papistoon ja maallikkoihin korostui. Samalla käynnisty kiistely leivän ja viinin olemuksesta sekä siitä, missä ja millaisin muodoin ehtoollista tulee viettää.
Kodeissa vietetyt yhteyden ateriat eli agape -ateriat pyrittiin kieltämään. Ehtoollisen vietto sallittiin vain kirkoissa. Kotien yhteyden ateriat kiellettiin kokonaan vuonna 692. Perusteluna oli se, että kodeissa harjoitetun leivän murtamisen valvonta oli vaikeaa.
Herran Pöydän vartiointi ei päättynyt siihen. Ehtoollisesta tuli yhä virka- ja pappiskeskeisempi. Vain piispat ja papit saivat nauttia ehtoollisviinin. Maallikoille jaettiin ainoastaan leipä. Herran pöydästä tuli vallan, kaitsennan ja kurinpidon väline.
Kirkkokunnat ja seurakunnat myöntävät nykyään yleisesti, että ovi taivaaseen on avoinna, tai ainakin raollaan, myös muille Jeesukseen uskoville. Tästä huolimatta ne sulkevat omat ehtoollispöytänsä muilta kristityiltä.
Ehtoollinen on kristityn yksityinen ja henkilökohtainen tapaaminen Herransa kanssa. Samalla se on kaikista kirkkokunnista ja seurakunnista muodostuvan Jumalan perheväen keskinäistä yhteyttä ilmentävä ja vahvistava tapahtuma.
On olemassa vain yksi Jumala, yksi jakamaton Jeesus Kristus ja yksi häneen uskovien maailmanlaajuinen seurakunta. Vaikka meidän traditiomme, tapamme ja uskontulkintamme olisivat erilaisia, me kaikki panemme toivomme samaan Jeesukseen.
Tästä syystä voi olla vain yksi ehtoollinen. Ei ole erikseen luterilaisten, helluntailaisten, ortodoksien tai katolisten ehtoollista. Ulkonaisista eroista huolimatta on vain yksi Herran pyhä ehtoollinen, Herran pöytä, Messiaan ateria.
Kaikki ne, jotka kuuluvat Kristukselle, kuuluvat samaan pöytään. Minkä Pyhä Henki on yhdistänyt yhdeksi Kristuksen ruumiiksi, sitä älköön ihminen erottako. Kristus on kaikkien kristittyjen Herra. Siksi oikea ehtoollinen vaatii, että Herran ruumis jaetaan jokaiselle Jeesuksen Vapahtajakseen tunnustavalle.
Jeesus rikkoi sovinnaisuuden rajat valitessaan ateriaseuransa. Välillä hän moitti opetuslapsia heidän epäuskostaan ja väärinkäsityksistään, mutta koskaan hän ei ajanut ketään pois. Markuksen evankeliumin 2. luvun jakeessa 17 hän sanoo:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." (Mark.2:17)
Matteuksen evankeliumin 11. luvun jakeessa 28 Jeesus vakuuttaa meille:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt.11:28)
Omassa pöydässään, Herran pöydässä hän antaa itsensä kaikille, jotka Hänen luokseen tulevat. Joka kerran, kun missä tahansa kirkossa tai seurakunnassa vietetään Herran pyhää ehtoollista, oveen olisi kiinnitettävä kyltti, johon on kirjoitettu Luukkaan evankeliumin 15. luvun 2. jae:
"Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan" (Luuk.15:2)
Herran pöytä on Hänen pöytänsä, johon Hän itse kutsuu syntisiä ja jossa Hän ottaa heitä vastaan ja syö heidän kanssaan. Ilmestyskirjan 3. luvun jakeessa 2 Jeesus kertoo, miten hän kolkuttaa sydämemme ovella saadakseen aterioida kanssamme:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm.3:20)
Kelvollinen ehtoollisvieras on jokainen, joka uskoo omalle kohdalleen nämä sanat: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.”
Vaelluksellaan kristitty tarvitsee ravinnokseen Kristuksen ruumiin ja veren, jatkuvan syntien anteeksisaamisen ja Jeesuksen lähellä pysyttelemisen. Hakeutukaamme siis vapain sydämin ylösnousseen Vapahtajamme luokse ja hänen pöytäänsä niin usein kuin siihen on tilaisuus.
RUKOUS
Pyhä Jumala, minä tunnustan, että olen monella tavalla rikkonut sinua vastaan ja ansainnut tuomiosi. Rakkaan Poikasi Jeesuksen tähden minä uskon, että sinä, rakas taivaallinen Isäni, olet minulle armollinen ja annat anteeksi kaikki syntini. Anna minulle tahtoa ja voimaa luopua synneistä ja seurata Jeesusta sekä aina elää sinun tahtosi mukaan. Aamen
--------------
Teksti perustuu maanantaina 5.4.2021 pitämääni Radio Patmoksen aamuhartauteen