Jeesuksen seuraajien sydänten kovuus, joka näkyy muun muassa kristittyjen välisessä rakkaudettomassa syyttelyssä netissä, muuttaa evankeliumin kylvömaan kallioksi ja orjantappuroiksi, joista satoa on turha odottaa.
Se aika ja energia, joka meidän pitäisi käyttää ”hyvään maahan” (Matt.13:8) kylvämiseen, kulutetaan Raamatun tulkinnoista kiistelyyn sekä kristittyjen veljien ja sisarten syyttelyyn.
Kehottaako Raamattu meitä tällaiseen sisällissotaan, joka saa uskosta osattomat kavahtamaan eripuraista seuraamme muuttaen hyvätkin kylvömaat kallioiksi ja orjantappuroiksi? Neuvooko se meitä kaivelemaan roskaa toisen silmästä, vaikka omassa silmässämme on hirsi? Eikö Raamattu pikemminkin ilmoita kaikille oikeassa olemisen hybriksessä puuhasteleville, että tietomme ja profetoimisemme on tässä ajassa vajavaista? (1.Kor.13.9)
Me saamme Raamatusta toisenlaisia ohjeita eri tavalla uskoaan todeksi elävien ja hengellistä vaellustaan rakentavien veljien ja sisarten kohtaamiseen:
"Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee; mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee." (1.Kor. 8:1-3)
"Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa." (Room.14.5-6)
"Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis." (Kol.2:16-17)
"Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta." (Hepr. 6:1-2)
Toisin kuin vanha liitto uusi liitto ei perustu säädöksiin ja oppeihin, vaan sydämen muutokseen ja Jeesuksen sovitustyöhön. Toinen näkee kasteen yhdellä tavalla ja toinen toisella tavalla. Toiset näkevät, että lapset ovat jo uskossa, toiset että vasta aikuinen voi tulla uskoon.
Tiedän jo nyt, että innokkaat veljien ja siskojen kurmottajat vetoavat siihen, että harhaoppisia pitää ojentaa ja väärässä olevat on yritettävä palauttaa oikeaan oppiin. Mutta sekö on meidän tärkein ja lähes ainoa tehtävämme?
Tai voiko kukaan sellainen, joka turvautuu Jumalan Poikaan Jeesukseen ainoana Pelastajanaan, Vapahtajanaan ja ainoana tienä Isän luo, olla harhaoppinen, vaikka hänen perinteensä tai tulkintansa joissain Raamatun kehällisissä kysymyksissä poikkeaisi siitä, miten sinä elät uskoasi todeksi?
Samaan taivaaseenhan tässä ollaan menossa. Samaan taivaaseen kaikki me monin tavoin syntiset ja vajavaiset mutta Jeesukseen turvautuvat ja hänen armonsa varaan jättäytyvät. Eikö se riitä?