Tarkoin vartioitu Herran Pöytä
Eräs ystäväni kertoi, miten hänelle oli käynyt, kun hän nuorena rouvana oli 1960-luvulla aikonut mennä ehtoolliselle. Hänet oli käännytetty pois siksi, että hänen raskautensa näkyi jo selvästi. Häntä oli kehotettu tuleman uudelleen vasta sitten, kun hänen tilansa olisi ehtoollisen viettoon sopiva.
Vanhasta testamentista löytyy Mooseksen laista monenlaisia puhtauteen liittyviä sääntöjä, jotka rajoittivat erityisesti naisten osallistumista uskonnollisiin menoihin. Monet näistä säännöistä otettiin myös kirkossa käyttöön sen paisuttua mahtavaksi kirkkolaitokseksi.
Myös Suomessa tällaisia sääntöjä oli käytössä pitkään. Kynnys ehtoolliselle oli korkea. Niinpä monet kävivät ehtoollisella vain kerran vuodessa, useimmat 3-4 kertaa vuodessa.
Vielä1600-luvulla ja pitkälle sen jälkeen Herran ehtoolliselle pääsyn edellytyksenä oli katekismuksen pääkappaleiden, synnintunnustuksen ja rukousten osaaminen ulkoa. Ehtoolliselle oli ennalta ilmoittauduttava ja osallistujan oli ripittäydyttävä sakastissa ennen jumalanpalveluksen alkua. Samalla kuulusteltiin hänen kristinopin taitonsa.
Kotien leivän murtamisesta valvottuun kirkkoehtoolliseen
Raamattu kertoo, miten alkuseurakunta kokoontui kodeissa ja mursi yhdessä leipää riemullisin mielin (Ap.t.2:46). Perheen isä johti ateriaa teksteineen ja rukouksineen vastaavalla tavalla kuin aina on ollut tapana juutalaisessa pääsiäisateriassa ja sapattiateriassa. Leivän murtamien eli agape-ateria toteutti yleistä pappeutta käytännössä.
Ensimmäiset kirkot rakennettiin vasta 300-luvun alkupuolella. Jo ennen sitä leivän murtaminen oli käytännön syistä jaettu kahteen osaan; agape-ateriaan eli rakkauden ateriaan ja ehtoollisen viettoon.
Kokoontumistilojen ja ohjeistettujen käytäntöjen myötä alkoi myös liturgian kehittäminen, kristittyjen jako piispoihin, papistoon ja maallikkoihin, spekulointi leivän ja viinin olemuksesta sekä siitä, mitä ehtoollisella tapahtuu ja millaisin muodoin sitä tulee viettää.
Neljännellä vuosisadalla Herran pöydästä erotetun agape-aterian viettoa yritettiin kieltää useampaankin kertaan, koska kodeissa harjoitettujen ”leivän murtamisien” valvonta oli vaikeaa. Agape-aterioiden kieltämisessä onnistuttiin kuitenkin vasta vuonna 692 Konstantinopolin kolmannessa kirkolliskokouksessa.
Herran Pöydän vartiointi ei päättynyt vielä silloinkaan. Ehtoollisesta tuli yhä virka- ja pappiskeskeisempi. Vain piispat ja papit saivat nauttia ehtoollisviinin. Maallikoille jaettiin ainoastaan leipä. Kynnystä ehtoolliselle osallistumiseen korotettiin monin määräyksin. Herran pöydästä tuli vallan, kaitsennan ja kurinpidon väline.
Kirkkokunnat ja seurakunnat myöntävät nykyään yleisesti, että ovi taivaaseen on avoinna tai ainakin raollaan myös toisten kirkkojen ja seurakuntien Jeesukseen uskoville. Tästä huolimatta monet yhä sulkevat toisten kirkkojen ja seurakuntien jäseniltä oman ehtoollispöytänsä.
Marraskuun 2016 alussa Turussa kokoontunut kirkolliskokous raotti ovea vain hyvin varovaisesti antamalla piispainkokouksen tehtäväksi määrätä ”millä edellytyksillä toisen kirkon jäsen voi yksittäistapauksessa osallistua ehtoolliseen”.
Herran Pöytä kaikille armoa tarvitseville syntisille
Jeesukselle oli ominaista, että hän rikkoi sovinnaisuuden rajat valitessaan seuransa ruokapöydässä. Välillä hän moitti opetuslapsia heidän epäuskostaan ja väärinkäsityksistään, mutta ei koskaan ajanut ketään pois.
Ehtoollinen ei ole vain kristityn yksityinen ja henkilökohtainen tapaaminen Herran kanssa. Se on samalla Jumalan perheen keskinäistä yhteyttä vahvistava ja ilmentävä tapahtuma.
On olemassa vain yksi Jumala, yksi jakamaton Jeesus Kristus ja yksi häneen uskovien ja turvautuvien maailmanlaajuinen seurakunta. Myös usko on yksi, sillä vaikka uskontulkinnat ovat erilaisia, ne kaikki panevat pelastumisen toivonsa samaan Jeesukseen.
Samalla tavalla voi olla vain yksi ehtoollinen. Tärkeintä eivät ole ulkonaiset tavat, organisaatiot, painotukset tai tulkinnat vaan se, että ehtoollinen yhdistää nauttijansa samaan Herraan.
Joka kerran, kun vietetään ehtoollista, kirkon oveen olisi kiinnitettävä kyltti, joissa on teksti:
"Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan" (Luuk.15:2)
Herran pöytä on Hänen pöytänsä, johon Hän itse kutsuu syntisiä ja jossa Hän ottaa heitä vastaan ja syö heidän kanssaan (Ilm.3:2). Siksi millään kirkkokunnalla, seurakunnalla, herätysliikkeellä tai kuppikunnalla ei ole oikeutta omia pöytää itselleen ja ryhtyä portsariksi, joka valvoo ja valikoi, että Herran pöytään pääsevät vain oman lauman jäsenet.
Kristus on kaikkien kristittyjen Herra. Siksi oikea ehtoollinen vaatii, että Heran ruumis jaetaan jokaiselle Jeesuksen Vapahtajakseen tunnustavalle. Ateria, joka suljetaan muiden kirkkojen ja seurakuntien kristityiltä ei ole Kristuksen ateria, vaan luterilaisten tai joidenkin muiden kirkkojen tai seurakuntien ja heidän kuppikuntiensa keskinäisen yhteyden vaalimista.
Kuka on kelvoton ja kuka kelvollinen ehtoollisvieras?
Paavali puhuu samassa yhteydessä sekä kelvollisista että kelvottomista ehtoollisvieraista:
Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan.
Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. (1.Kor.11:26-29)
Näillä jakeilla on peloteltu itsensä syntiseksi tuntevia ihmisiä. Näitä jakeita on käytetty perusteluna omiin käsiin otetulle vallalle avata tai sulkea Herran pöytä. Tätä raamatunkohtaa käyttäen katolinen kirkko oli säikytellyt jopa Martti Lutherin, niin että hän jälkeenpäin kirjoitti:
”Seitsemän vuotta sitten ajattelin, etten mene ehtoolliselle ennen kuin olen siihen täysin kelvollinen. Tämän ajatuksen olin saanut paavilaisuudesta. Mutta kun havaitsin, että perkele tahtoo minua estää ja lopulta kokonaan vieroittaa ehtoollisesta, minä sanoin: olin kelvollinen tai kelvoton, minä ainakin tarvitsen sakramenttia. En voi olla ilman sen lohdutusta, en siis voi kauempaa viivytellä. Ja niin minä menin ehtoolliselle."
Mistä Paavalin Korintin seurakunnalle lähettämän kirjeen tekstissä siis on kysymys? Mitä kummaa Korintin seurakunnassa oli pielessä? Mistä hän myös meitä varoittaa?
Meidän, joille ehtoollinen jaetaan ohuena pyöreänä valkoisena öylättinä ja pienenä tilkkana viiniä, on vaikea oivaltaa Korintin tilannetta. Heille Herran pöytä oli vielä kunnon ateria, jonka lopussa oli ehtoollinen.
Ateria oli saanut pääpainon. Ne joilla oli varaa, söivät, joivat ja suorastaan mässäilivät samaan aikaan, kun köyhät saivat tyytyä hyvin vaatimattomiin antimiin. Paavalin sanojen alku Herran kuoleman ja ylösnousemuksen julistamisesta oli vaihtunut pelkäksi hauskaksi illalliseksi, jossa ehtoollisella oli enää vain rituaalin merkitys.
Tunnetun Paavali-asiantuntijan Gordon Feen sanoin voidaankin todeta, että ”korinttilaisilla oli ateria, mutta he olivat hukanneet Kristuksen, kun taas meillä on Kristus, mutta me olemme hukanneet aterian”.
Kuka on kelvollinen ehtoollisvieras? Kenen sopii tulla Herran pöytään kohtaamaan ylösnousseen Vapahtajansa? Vastaus löytyy Jeesuksen sanoista:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh.6:37)
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." (Mark.2:17)
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt.11:28)
Herran pöydän ateriayhteys ei Paavalin mukaan ole kurinpitoväline, jolla toisin ajattelevat pidetään ruodussa. Kyseessä on Herran Pöytä, jossa Hän antaa itsensä kaikille, jotka Hänen luokseen tulevat. Kaikki ne, jotka kuuluvat Kristukselle, kuuluvat samaan pöytään. Minkä Pyhä Henki on yhdistänyt yhdeksi ruumiiksi, sitä älköön ihminen erottako.
Kelvollinen ehtoollisvieras, jonka kohtaamista Jeesus palavasti odottaa, on jokainen, joka polvistuu Herran pöytään tuntien oman heikkoutensa, kelvottomuutensa ja syntisyytensä.
Kelvollinen ehtoollisvieras on jokainen, joka uskoo omalle kohdalleen nämä sanat: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.”
Kuinka usein voin käydä ehtoollisella?
Ehtoollisen arvo ei laske, vaikka sitä nautittaisiin usein, kuten alkuseurakunnassa tehtiin.
Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. (1.Kor.11:26)
Raamattu ei anna ohjetta, miten tuo usein käytännössä tarkoittaa eli kuinka usein on tultava Herran pöytään. Jumalan sana jättää ehtoollisella käynnin vapaaksi. Martti Luther neuvoo kuitenkin käymään usein ehtoollisella.
Jumalanpalvelus ilman ehtoollista on kummajainen. Miksi Herran kansa viettäisi juhlaansa ilman Herraansa?
Vaelluksellaan kristitty tarvitsee ravinnokseen Kristuksen ruumiin ja veren, jatkuvan syntien anteeksisaamisen ja Jeesuksen lähellä pysyttelemisen.
Kun Jeesus halajamalla halajaa saada olla kanssamme ja kohdata meidät pöydässään (Luuk.22:15), niin miksemme myös me hakeutuisi hänen luokseen aina, kun siihen on tilaisuus!
-------
Teksti on tiivistelmä Reijo Telarannan puheesta Mettämaan Majatalokahveella
Pihlavan pirtissä 20.11.2016
Tietoa Mettämaan Majatalokahveitten ohjelmasta, teemoista ja ajankohdista .
Sunnuntaina 4.12. klo 14 aiheena on Voinko saada syntini anteeksi, kun minun on
mahdotonta antaa anteeksi minua vastaan rikkoneelle?