Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Vapaus uskoa ja vapaus jopa rukoilla

”Sotkiko presidentti Kallio pääministerin mielestä uskonnon ja politiikan keskenään, kun kehotti rukoilemaan Suomen puolesta?” Nimimerkki "Hätähuuto nouskoon voimallisena".

Löysin kysymyksen aamulla Keski-Uusimaa lehden palstalta, jonne lukijat voivat lähettää tekstiviesteinä mielipiteitään.

 

Sotien ja ahdistuksen aikoina kansamme on rukoillut ahkerasti. Kun omat voimat ovat näyttäneet vähäisiltä, on yksilöinä ja kansana turvauduttu kaikkivaltiaan Jumalan apuun. Tästä kertoo muun muassa Eero Pokelan kirja ”Joulukuun kuudes”, historiallinen romaani Kyösti Kalliosta ja hänen ajastaan. Kirjan kuvaama kansa rukoilee. Myös kansan johtajille rukouksella on tärkeä merkitys. Mitä kovemmiksi ajat ja ulkoiset uhkakuvat muodostuvat, sitä lujemmin puristuvat niin ministerin kuin talollisenkin kourat rukoukseen. Eero Pokelan kirjaan voit tutustua lähemmin kautta.

 

Dramaattinen kotiinlähtö

 

Kyösti Kallio oli presidenttinä 1937-1940. Talvisodan aiheuttamien valtavien paineiden keskellä hänen terveytensä heikkeni nopeasti. Niinpä hän ilmoitti eroavansa presidentin toimesta 27.11.1949. Uudeksi valittiin silloinen pääministeri Risto Ryti. Samana päivänä 19.12.1940, jolloin Ryti valittiin presidentiksi, Kyösti Kallio kuoli Helsingin rautatieasemalla äkilliseen sydänkohtaukseen ollessaan lähdössä kotiinsa Nivalaan. Hän lähti kotiin, jonka haltuun oli rukouksin sekä omansa että kansansa kohtalon uskonut.

 

Kyösti Kallio on ollut ainoa Suomen presidenteistä, jolla ei ole akateemista tai vastaavaa oppiarvoa. Hänellä oli vain vanhaa keskikoulua vastanneen lyseon päästötodistus. Kallio joutui jättämään lukion ensimmäisen luokan kesken, kun hänen isänsä kuoli yllättäen. Tällöin hänen tuli vanhimpana poikana ottaa haltuunsa kotitalonsa isännyys eikä koulunkäyntiin enää jäänyt aikaa.

 

Kaikilla on vapaus uskoa tai olla uskomatta ja myös ilmaista se

 

Vapaus uskoa tai olla uskomatta koskee yhtä hyvin presidenttiä, ministereitä, puoluejohtajia kuin kaikkia tavallisia kansalaisiakin. Itse Jumala antoi sen vapauden ihmiselle jo paratiisissa. Siitä, miten hyvin me olemme onnistuneet tuota vapauttamme valinnoissamme käyttämään, kertovat yhtäpitävästi ja murheellisella tavalla Raamattu ja tämä ajan tiedotusvälineet.

 

Vapauden lisäksi Jumala on antanut meille oikeuden rukoukseen. Erityisen ahkerassa käytössä tuo oikeus on tavannut olla vaikeina ja vaarallisina aikoina. Juuri nyt on sellainen aika. Jälleen ovat isiemme arvot ja usko uhattuina. Siksi juuri nyt on aika rukoilla kansamme puolesta yhtä palavasti ja hellittämättömästi kuin mitä Talvisodan päivinä rukoilivat  Kyösti Kallio, vaimonsa Kaisa sekä lähes koko kansa ministereistä pientilallisiin.

 

Presidentti Kyösti Kallion puheen itsenäisyyspäivänä 6.12.1939 voit kuunnella Ylen elävästä arkistosta . Puheessaan hän käsitteli luontevalla tavalla niin poliittiset kuin hengellisetkin näkökohdat.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

24.10.2010 klo 08:47:40
Murheellinen kirjoittaa

Nykyisen tulkinnan mukaan siis olisi suorastaan väärin, "uskonnon ja politiikan sotkemista keskenään", jos presidentti uudenvuodenpuheensa lopussa toivottaisi kansalaisille Jumalan siunausta. Hän ei siis saisi puheessaan ilmaista henkilökohtaista uskoaan ja toimia sen mukaan. Tämä alkaa olla pakanamaa!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin