Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Vapaaksi turhasta murehtimisesta

Englantia 1600-luvun puolivälissä hallinnut lordiprotektori Oliver Cromwell lähetti valtiosihteerinsä mannermaalle hoitamaan tärkeää valtiollista tehtävää. Kun valtiosihteeri matkansa varrella yöpyi majatalossa, hän ei saanut unta, vaikka miten yritti.

 

Vahan tavan mukaan palvelija nukkui isäntänsä huoneen ovensuussa. Kun valtiosihteeri oli aikansa valvonut levottomana, hän herätti sikeästi nukkuneen palvelijansa. Valtiosihteeri kertoi tälle, ettei voinut nukkua, koska oli kovin huolissaan saamastaan tehtävästä.  Miten hän mahtaisi siinä onnistua. Mitä jos jotain menisi vikaan tässä tärkeässä diplomaattisessa tehtävässä?

 

”Isäntä,” palvelija sanoi. ”Saanko kysyä teiltä jotain?”

 

”Tietysti,” valtiosihteeri vastasi.

 

”Isäntä, hallitsiko Jumala maailmaa jo ennen kuin me synnyimme tänne?” palvelija kysyi.

 

”Kyllä hän hallitsi,” valtiosihteeri myönteli.

 

”Ja tuleeko Jumala hallitsemaan maailmaan vielä sen jälkeen, kun me jo olemme poissa?” palvelija jatkoi.

 

”Mitä ilmeisimmin hän tulee tekemään niin,” valtiosihteeri vastasi.

 

”Siinä tapauksessa, isäntäni, miksi emme antaisi hänen hallita myös nykyisyyttämme?” palvelija sanoi.

 

Tuo lause rauhoitti valtiosihteerin, ja hetkeä myöhemmin molemmat miehet olivat syvässä unessa.

 

Murehtiminen on pieni pelkojen puro, joka luikertelee ajatustemme läpi. Jos sitä ruokkii, se paisuu uomaksi, joka huuhtoo mennessään kaikki muut ajatukset. Murehtimisemme ei tyhjennä huomista vastoinkäymisistä, mutta se syö meiltä tämän päivän voimat. Murehtiminen on huomion kiinnittämistä vaikeuksiin, ennen kuin ne edes ovat olemassa.

 

Jos me uskomme, että Jeesus voi huolehtia suurista asioistamme kuten pelastuksestamme, niin miksi emme luottaisi häneen myös pienissä arkisissa asioissamme?

 

”Sen tähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” (Matt.6:25-27)

  


Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

15.2.2018 klo 10:54:47
Tarja kirjoittaa

Makee oivallus





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin