Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Tyhjät kupit eivät riitä janoisille 

Porvoon piispa Björn Vikström ja kenttäpiispa Pekka Särkiö

”Tunnelmaa kirkossa leimaa liikaa hallitun alasajon ja pelokkaan perääntymisen henki”, toteaa Porvoon piispa Björn Vikström Kotimaa-lehden 3.9.2012 kolumnissaan. Tuore kenttäpiispa Pekka Särkiö puolestaan kertoo Kirkonrakentajien foorumin blogissaan, miten käy kirkkojen, jotka lipsuvat perustehtävästään ja perinteisestä Raamatun tulkinnasta.

 

Kolumnissaan piispa Björn Vikström toteaa, että kirkon hallintomallia koskevassa keskustelussa kannattaa muistaa, että kaikki rakenteet ovat aikaan ja paikkaan sidottuja ja siksi tilapäisiä. Niinpä rakenteita kehitettäessä on ennen kaikkea pidettävä mielessä kirkon perustehtävä ja Herramme antama lähetyskäsky.

 

Perinteisen Raamatun tulkinnan siirtäminen sivuun näivettää kirkon

 

Kenttäpiispa Pekka Särkiö kertoo blogissaan, miten käy sellaisten kirkkojen, jotka vesittävät evankeliumin ja luopuvat Raamatusta Jumalan sanana:

 

”Luin hiljattain Kanadan suurimman protestanttisen kirkon, yhdistyneen kirkon menettäneen 60% jäsenistään. Osa sen seurakunnista kutsuu itseään post-teistisiksi, koska ne eivät usko Jumalaan. Tämä kirkko arvioi 1960-luvulla, että se saavuttaisi parhaiten jäseniä korostamalla liberaaleja arvoja ja siirtämällä uskonkysymykset sekä perinteisen Raamatun tulkinnan sivuun. Seuraus oli päinvastainen, kirkon näivettyminen. Ihmiset eivät saaneet tästä kirkosta vahvistusta uskolleen ja Jumala-yhteydelleen. He lähtivät etsimään muualta hengen ravintoa. Sama näivettyminen uhkaa muitakin liberaaleja kirkkoja, jotka eivät kykene vastaamaan ihmisen Jumala-kaipuuseen.” Pekka Särkiö kirjoittaa.

 

Monet Euroopan ja Pohjois-Amerikan kirkot ovat jo romahtamassa

 

Suomen raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaala on tunnetun kanadalaisen Globe end Mail kolumnistin Margaret Wenten kirjoitukseen tukeutuen todennut, että monet Euroopan ja Pohjois-Amerikan maallistuneita kirkoista ovat romahtamassa. Jäljelle jäävät tällöin lähinnä katolinen, ortodoksinen ja muutama evankelikaalinen ja karismaattinen kirkko.

 

- Arvovaltaiselta taholta on esitetty, että muutaman vuosikymmenen kuluttua Euroopan ja Pohjois-Amerikan kristillisistä kirkoista ovat jäljellä vain roomalaiskatolinen, ortodoksinen ja muutamat evankelikaaliset ja karismaattiset kirkot, Junkkaala sanoo.

 

- Sen sijaan kristilliset kirkot kasvavat Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Ehkä maahanmuuttajat tuovat takaisin sen, minkä kerran veimme heille, mutta minkä olemme unohtaneet, Junkkaala sanoi ja painotti, että kirkon säilyttämiseksi Suomessa kristittyjen tulee rukoilla sen puolesta, Timo Junkaala totesi. Hänen sävähdyttävän puheensa mm. ukonsäilymisesttä tai loppumisest voit kokonaisuudessaan lukea kautta.

 

Maailmaan mukautunut liberaaliteologia, vanhat perinteet ja tyhjät rituaalit eivät ravitse

 

Kovin pitkään ei janoisia voi huijata nostelemalla isoissa kirkkorakennuksissa sekä komein menoin ja seremonioin tyhjiä kuppeja heidän huulilleen. Jos laitumelta ei löydy ravintoa eikä Hyvää Paimenta, lampaat ryhtyvät etsimään janoonsa ja nälkäänsä apua muualta. Valitettavasti varsin monet päätyvät tällöin etsimään ravintoa paikoista, joissa vesi ja ruoho ovat pelastuksen ja iankaikkisen elämän näkökulmasta saastuneita tai suorastaan myrkyllisiä.

 

Mikä on tämän mukaan lopputulos? Muutaman vuosikymmenen kuluessa näiden ennusteiden mukaan jäljelle jäävät vain sellaiset kirkot ja seurakunnat, joille Jeesus Kristus on elävä ja ´seurakunnan toiminnan kaiken keskus, ja jotka pitävät kiinni perinteisestä kristinuskosta ja Raamatusta inspiroutuna ja erehtymättömänä Jumalan Sanana.

 

----

Tästä voit lukea kokonaisuudessaan.

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

23.9.2012 klo 13:18:31
Timo kirjoittaa

Teemun mainitsemaan kirkon jäsenmäärän vähenemiseen ja työntekijöiden määrän tuplaantumiseen voidaan vain todeta, että asioita ei ole tehty oikein. Mitä se porukka on palkattu tekemään? On tehty vääriä valintoja. Kristinuskosta on siirrytty johonkin muuhun uskontoon. Ei ole mikään ihme, että ihmisiä eroaa kirkosta ja liittyy sinne, missä voi kuulla Hyvän Paimenen äänen. Itse en ole vielä eronnut, mutta olen jo pitkään käynyt eri kirkkokunnan tilaisuuksissa. Oma liberalisoitunut srk ei tarjoa muuta kuin tyhjää maljaa janoisen huulille. Perinnettä ja kulttuuria. Kiinteistöt ja urut ovat tiptop. Kunnan kanssa ollaan sulauduttu yhteen toiminnallisesti ja poliittisesti. Suolan maku on kadonnut.



17.9.2012 klo 13:57:54
Paljon miettinyt kirjoittaa

Jumala on kutsunut uskovat rakentamaan ja eteenpäin viemään Jumalan valtakuntaa ja siksi Jeesus antoi lähetyskäskynkin.
Nyt kirkossa taistellaan hallinnollisista yms. kysymyksistä ja riidellään jatkuvasti sukupuoliasioista perustehtävän kustannuksella.
Huomenna lähetän kirjeen maistraattiin ja eroan kirkosta.



15.9.2012 klo 20:55:11
Teemu Laajasalo kirjoittaa

Saman laitoin Facebookiin:

Hieno kirjoitus ja yhteenveto Reijo! Masentavinta on tuo ajatus hallitusta alasajosta ja pelokkaasta perääntymisestä. Meille on kirkkona annettu niin paljon ja uskottu niin paljon, että on synti ajatella, että näillä välineillä ei voisi pärjätä. Liberalisointia tarvitaan radikaalisti - mutta ratkaisu ei ole teologian vaan toiminnan liberalisoiminen. Meillä oli vuonna 1975 jäseniä 92% ja työntekijöitä 11 000 ja vuonna 2010 jäseniä oli 77% ja työntekijöitä 21 000. Aikana, jossa jäsenmäärä on tippunut 15% on työntekijämäärä kasvanut 100%. Meillä ei ole mitään hätää. Ainoastaan itseaiheutetusta ylilihavuudesta seuraava hengenahdistus. Sanomassa ei ole vikaa ja hengenjanoa on ihmisillä. Ja ihmisillä on halua muuttaa kirkkoa ja kantaa vastuuta. Mutta jos ja kun me toimimme omasta organisaatiokeskeisyydestämme, virkamieslaiskuudestamme, tulosvastuuttomuudestamme, työaloistamme ja pelkopöyhkeydestämme käsin emmekä ota riskiä ja mene oikeasti ihmisten elämään ja tarvitse heitä niin huonosti käy. Ja epäonnistuminen ei johdu kyllä vaikeasta maastosta tai huonoista välineistä, vaan siitä, mistä Luukas 12 meitä varoittaa - epäuskollisesta taloudenhoitajuudesta. Uskotaan kuitenkin hyvään, siihen, että me voimme muuttaa yhtä suurella innolla toimintaa kuin teologiaakin. Nyt kyse ei ole siitä tehdäänkö asioita oikein. Kyse on siitä, tehdäänkö oikeita asioita. Ja useimmissa seurakunnissa juuri tässä on kipupiste - on loistavia visioita, mielettömän laajamittaista ja tarkkaa suunnittelua ja sen jälkeen täydellinen väliinpitämättömyys tekemisestä ja tuloksista. Se on synti. Ja näillä annetuilla välineillä - 4.2 miljoonalla jäsenellä, mielettömällä taseella, 22000 virkamiehellä ja kulttuurihistorialla todella iso synti.



15.9.2012 klo 05:43:20
Antero Järvenpäästä kirjoittaa

Kirjoitit, Herman, viisaan kommentin, noin se näyttää menevän. Tuloksena on kirkon ja oikeastaan koko kristinuskon jakautuminen kahteen leiriin. On Jeesuksesta ja Raamatusta kaiken keskipisteenä kaksin käsin kiinni pitävät ja toisaalla maailman mielipiteitä myötäilevät ja Raamattua lähinnä vain ihmisten tarinoina pitävät niin sanotut kulttuurikristityt.

On surullista käydä esimerkiksi sellaisissa messuissa, joissa kaikki kyllä menee musiikin ja tekstien mukaan upeasti, mutta Apostolien teoissa kerrottu yhdessä pysyminen, leivän yhteinen murtaminen, yhteinen rukous, sielujen pelastuminen ja keskinäisen rakkauden merkit ovat jääneet muotojen alle.

Jeesuksen tavoitteena ei ollut laitos vaan elävä yhteys Häneen ja toisiin hänen laumansa lampaisiinsa:

”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen. Ap.t.2:42-47 KR 33/38



14.9.2012 klo 23:01:57
Herman Röholm kirjoittaa

"Mikä on tämän mukaan lopputulos? Muutaman vuosikymmenen kuluessa jäljelle jäävät vain sellaiset kirkot ja seurakunnat, jotka pitävät kiinni perinteisestä kristinuskosta ja Raamatusta kaiken perustana"

Näin käy varmasti totuutta etsivien ja Jumalaa janoavien sielujen kohdalla. Mutta Raamatunkin todistuksen mukaan kaikki eivät tule kuulumaan siihen joukkoon:

2.Kirje Timoteukselle 3
1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

Erityisesti jae 5 kiinnittää voimakkaasti huomioni. "Jumalisuuden ulkokuori" viittaa mielestäni selkeästi siihen, että ollaan kuitenkin ulkoisesti olevinaan kristittyjä. Jos kirkko jatkaa tarpeeksi pitkälle aloittamaansa kompromissien tietä ja savustaa samalla ulos Raamatulle uskolliset kristityt, tulee se varmasti saavuttamaan yhä suurempaa suosiota näiden ihmisten joukossa. Pidän hyvin todennäköisenä, että näiden Raamatusta kiinni pitävien "leirin ulkopuolella" olevien uskovien yhteisöjen lisäksi tulee kehittymään luopiokirkko, jota Ilmestyskirjassa kuvataan porttona.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin