Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Tutkimuksia julistuksen muuttumisesta

Levykansi, joka ei selityksiä kaipaa

 

Ennen ihminen oli syntinen ja tarvitsi anteeksiantamusta. Nyt ihminen on haavoittunut ja tarvitsee lääkintää. Ennen Kristus ja sana olivat uskon keskipisteinä. Nyt uskon keskiössä ovat elämä ja mysteeri. Ennen julistettiin Jeesusta. Nyt puhutaan Jumalasta.

 

Noin kuvailee Kajsa Ahlstand Ruotsin kirkon tutkimusyksiköstä julistuksen muuttumista viime vuosikymmeninä. Tässä vielä hieman lisää hänen havaintojaan:

 

Ennen Jumala oli jossakin kaukana. Nyt Jumala on minussa. Ennen ihmisen piti totella. Nyt ihminen saa luoda. Ennen usko oli varustuksena. Nyt riittää paljas usko. Ennen vain Jeesuksen nimessä oli pelastus. Nyt Isän kodissa on monta asuinsijaa. Ennen tärkeää oli hyvyys, nyt viisaus.

 

Tiedot löytyvät Olof Edsingerin erinomaisesta kirjasta ”Sodat Raamatussa” (Perussanoma 2010). Kirjassa käsitellään Jumalan nimessä käytyjä Vanhan testamentin sotia ja pohditaan niiden suhdetta Uuden testamentin rakkauden ja rauhan sanomaan. Onko VT:n Jumala sama kuin UT:n Jumala vai onko kyseessä kaksi eri jumalaa? Miten VT:n sodat linkittyvät UT:n ja etenkin Ilmestyskirjan kuvaamaan viimeiseen tuomioon ja lopunajan tapahtumiin?

 

Vaikka kirjan nimi on sotahistorialta kalskahtava, niin sisältä löytyy aivan muuta. Siksi siihen kannattaa ehdottomasti tutustua. Kirjan ensimmäinen osa käsittelee Israelin kansan taustoja, sotien syitä ja tavoitteita sekä Jumalaa sotajoukkojen Jumalana ja soturina. Toisessa osassa pohditaan moraalisia ja teologisia kysymyksiä, armon ja tuomion jännitettä sekä paradoksaalista Jumalaa, joka on Karitsa ja Leijona.

 

Amerikkalaisia kasvavia seurakuntia tutkinut Peter Wagner on hänkin tarkkaillut muutoksia. Hänen tutkimuksensa mukaan herätyskristillisten kirkkojen julistuksessa on 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä tapahtunut muun muassa seuraavat muutokset:

 

Ennen Kristus nähtiin etupäässä Vapahtajana, nyt Herrana. Ennen Jeesus oli Karitsa, nyt Leijona. Ennen etusijalla oli vanhurskauttaminen nyt pyhitys. Ennen julistettiin pelastusta kuolemasta, nyt pelastusta elämään. Ennen vesikaste, nyt henkikaste. Ennen elämä erämaassa, nyt Jordanin ylitys. Ennen pahan kieltäminen tai pelkääminen, nyt hengellinen sodankäynti. Ennen ohjaaminen ja neuvominen, nyt vapauttaminen.

 

Kirjassaan Olof Edsinger toteaa:

”Herätyskristillisillä kirkoilla on varmasti omat ongelmansa. Tuskin kuitenkaan on epäilystä, etteikö Ruotsin kristityillä ole huomattavasti suurempi syy olla huolissaan Jeesuksen toisesta tulemisesta kuin niillä.”

Ruotsissa, Suomessa sekä koko kristikunnassa siis etenee niin sanottu hengellinen evoluutio eli kirkon maallistuminen. Toisaalla valmistaudutaan ottamaan vastaan Jeesusta, joka ei nyt saavu avuttomana seimen lapsena tai uhrattavana karitsana vaan Kuninkaiden Kuninkaana ja Herrojen Herrana.

 

Kannattaa siis uskoa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta julistanutta Paavalia, joka kirjoittaa:

”Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia.” (Gal.1:7)

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

14.3.2011 klo 09:07:11
Reijo kirjoittaa

Juuri niin, molempia tarvitaan. Tutkimuksen tarkoitus lienee ollutkin selvittää, onko jompi kumpi painotus syrjäyttämässä toista, jolloin tasapaino järkkyy. Niin näytti Ruotsin kirkossa käyneen.
Tarvitsemme ehjää ja tasapainoista kolminaisuutta. Siihen kuuluu Jumala Luojana, Jeesus Vapahtajana ja Pyhä Henki eläväksitekijänä ja varustajana. Jos painotus vinoutuu esimerkiksi lähinnä vain Jumalasta puhumiseen, tasapaino järkkyy ja julistus irtautuu Raamatun opettamasta.



13.3.2011 klo 15:52:39
Kaun uskossa ollut kirjoittaa

"Ennen Kristus nähtiin etupäässä Vapahtajana, nyt Herrana. Ennen Jeesus oli Karitsa, nyt Leijona. Ennen etusijalla oli vanhurskauttaminen nyt pyhitys. Ennen julistettiin pelastusta kuolemasta, nyt pelastusta elämään. Ennen vesikaste, nyt henkikaste. Ennen elämä erämaassa, nyt Jordanin ylitys. Ennen pahan kieltäminen tai pelkääminen, nyt hengellinen sodankäynti. Ennen ohjaaminen ja neuvominen, nyt vapauttaminen."
Katson, että kumpikaan ei pois sulje toistaan. Molemmat ovat yhtä totta Raamatun ilmoituksen mukaan. Molempia tulee opettaa, että me voisimme kasvaa täyteen miehuuteen, Kristuksen kaltaisuuteen.






© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin