Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Totellako ihmistä vai Jumalaa?

Josef Tson

Pastori Josef Tson valmistautui kuolemaan. Hän laittoi yhdessä vaimonsa Elizabethin kanssa kaikki jälkeensä jäävät maalliset asiansa järjestykseen. Vaimonsa rohkaisemana hän valmistautui marttyyrin kohtaloon.

 

Romaniassa elettiin kesää 1977. Maa oli kommunistisen hirmuhallinnon lujassa otteessa. Pastori Tson oli tavannut eräässä hotellissa korkea-arvoisen salaisen poliisin upseerin. Tämä oli päättänyt toteuttaa sen, missä salaisen poliisin alemmat virkailijat olivat vangitsemisista, kuulusteluista ja kidutuksista huolimatta epäonnistuneet: hiljentää pastori Tson. Tämän hän aikoi toteuttaa tarjoamalla pastorille hyvää maallista työtehtävää, mikäli tämä lopettaisi saarnaamisen.

 

Tehtyään tarjouksen salaisen poliisin upseeri teki selväksi, mitkä pastori Tsonin vaihtoehdot olivat: tarjouksesta kieltäytyminen merkitsisi pastorille erittäin raskaita aikoja vankilassa. Hänet saatettaisiin jopa teloittaa.

 

Kuultuaan houkuttelevan tarjouksen Pastori Tson katsoi hetken upseeria. Sitten hän hetkeäkään epäröimättä kieltäytyi saamastaan tarjouksesta.

 

”Olen valmis kuolemaan”, Tson sanoi. ”Te sanoitte, että te aiotte keinolla millä tahansa saada minut lopettamaan saarnaamiseni. Kysyin asiaa Jumalalta, ja hän haluaa minun jatkavan saarnaamista. Nyt minä siis joudun tekemään toisen teistä vihaiseksi ja päätin, että on parempi tehdä vihaiseksi teidät kuin suututtaa Jumala.”

 

”Tunnen teidät ja tiedän, että te ette voi suvaita tällaista vastausta”, pastori Tson jatkoi. ”Tavalla tai toisella te tulette tappamaan minut. Minä hyväksyn sen. Kerron myös, että olen jo laittanut kuolemani varalle kaikki käytännön asiat kuntoon. Mutta niin kauan, kun olen vapaana, tulen saarnaamaan evankeliumia!”

 

Salaisen poliisin upseeri oli pitkään hiljaa. Sitten hän käski Tsonin poistua.

 

Myöhemmin pastori Tson kertoi: ”Upseerilta loppuivat keinot, kun hän joutui huomaamaan, että olin mieluummin valmis kuolemaan kuin lopettamaan saarnaamiseni”.

 

Upseeri tiesi, etteivät he voineet surmata kautta maailman kuuluisaksi tullutta pastoria aiheuttamatta valtavaa kansainvälistä hälyä, vastalauseiden myrskyä ja kenties jopa boikotteja. Niinpä pastori Tson sai vapaasti ja kenenkään häiritsemättä saarnata neljän vuoden ajan aina siihen päivään asti, kun hänet karkotettiin Romaniasta.

----

Ajat, jolloin kristityt saivat Romaniassa pelätä henkensä puolesta, ovat onneksi jo ohi. Kristittyjen vainot kuitenkin jatkuvat ja jopa lisääntyvät maailmassa.

 

Peräti 215 miljoonaa kristittyä joutuu kotimaassaan kohtamaan vakavaa vainoa. Heistä yli puolet eli 53 prosenttia elää Lähi-idässä ja Aasiassa. 38 prosenttia heistä elää Afrikassa.

 

Uskonsa takia henkensä menetti viime vuonna yli kolmetuhatta kristittyä. Veritodistajien määrä oli kaksinkertainen verrattuna edelliseen vuoteen.

 

Jokainen uskonsa tähden vainottu kristitty on kaikkien muiden Jeesukseen Vapahtajanaan turvautuvien sisko tai veli.  Meidän sisariamme ja veljiämme vainotaan ja surmataan julmasti Lähi-Idässä, Aasiassa ja Afrikassa. Sisariamme ja veljiämme vainotaan myös täällä Suomessa. Heitä kohdellaan häpeällisellä tavalla suomalaisissa tuomioistuimissa palauttamalla heitä maihin, joissa kristittyjä surmataan.

 

Raamattu ei jätä vainon edessä eikä vainottuihin suhtautumisessa Jeesukseen uskoville valinnanvaraa. "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap.t.5:29) A

 

Apostoli Johannes ilmoittaa yksiselitteisesti: ”Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa.” (1.Joh.3:14)

 

Jeesus tiesi, että hänen seuraajiaan tultaisiin vainoamaan. Niinpä hän antoi meille ohjeet myös sellaisia tilanteita varten: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt.10:28)

 

Me voimme osoittaa Jumalalle kiitollisuutta siitä, että me saamme yhä vapaasti tunnustaa ja julistaa uskoamme Jeesukseen. Me voimme tehdä sen ainakin kahdella tavalla: Kertomalla hänestä silloinkin, kun me itse joudumme tavalla tai toisella maksamaan siitä.  Seisomalla vainottujen veljiemme ja sisartemme rinnalla, rohkaisemalla heitä, rukoilemalla jatkuvasti heidän puolestaan, tukemalla heitä taloudellisesti ja pitämällä heidän asiaansa jatkuvasti esillä.

 

Runsasta siunausta ja Pyhän Hengen antamaa rohkeutta elämääsi, rakas ystäväni!



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin