Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Suosimmeko mustaa vai valkoista koiraa?

Erään intiaaniheimon jäsenet uskovat, että ihmisen sydämessä asuu valkoinen ja musta koira. Valkoinen koira saa ihmisen tekemään hyviä asioita, musta pahoja. Se, jota ruokitaan enemmän, vahvistuu ja kasvaa saaden yhä vahvemman otteen kantajastaan. Kyse on valinnasta, sillä molempien koirien ruokia on päivittäin tarjolla valtavia määriä.

 

Millä sinä ja minä ruokimme koiriamme? Saako toinen ahmia lähes rajattomasti samaan aikaan, kun toinen tuntuu nälkäisenä laihtuvan ja kuihtuvan? Jos näin on, niin kumpi koiristamme lihoo ja kumpi laihtuu?

 

Millä täytämme mustan koiramme kuppia? Löytyykö siitä kenties kyseenalaista viihdettä, alapään huumoria, kiroilua, väkivaltaa, someraivoa, nettiherjausta, vihapuhetta, juoruja, panettelua, pahan puhumista, valkoisia ja vähemmän valkoisia valheita, vastuuttomuutta, kohtuuttomuutta? Listaa kyllä riittäisi enemmänkin. Mustan koiran herkkuja on ympärillämme aina rajattomasti tarjolla.

 

Entä millaisella tarjoilulla valkoinen koira vahvistuisi? Se kasvaa ja vahvistuu rukouksesta sekä säännöllisestä Raamatun lukemisesta. Se toivoo pääsevänsä hetkittäin sivuun hälinästä ja markkinahulinasta voidakseen hiljentyä kuuntelemaan, millaista asiaa Jumalalla on meille.  Valkoinen koira haluaa tehdä muille, niin kuin se toivoo muiden kohtelevan sitä. Se rakastaa kaiken värisiä koiria niin kuin itseään.

 

Kuinka me voisimme mitata sisällämme asuvat koirat? Miten saisimme selville, onko sydämessämme hetkellä voitolla musta vai valkoinen koira?

 

”Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä”, vastaa kysyjälle Jeesus. (Matt.7:16-17)

 

”Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää”, myötäilee Jeesusta kiinalainen sanonta. 

 

”Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa, havainnollistaa asiaa Jeesus. (Matt.12:34-35)

 

”Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä”, selventää asiaa vielä Jaakob. (Jaak.3:11)


“Teillä kristityillä on hallussanne dokumentti, joka sisältää kylliksi dynamiittia räjäyttämään sivilisaation palasiksi, kääntämään maailman ylösalaisin ja tuomaan rauhan tälle taistelujen repimälle planeetalle. Mutta te kohtelette sitä ikään kuin se ei olisi muuta kuin kirjallisuutta”, hämmästelee tilannetta hindu Mahatma Gandhi.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin