Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Sokeat sokeiden taluttajina

Pieter Bruegelin maalaus Sokeat, Luukas 6:39Olen viime päivinä lukenut syvän hämmästyksen vallassa piispojen ja pappien kannanottoja, joissa he ovat pohtineet eduskunnan päätöksen jälkeen syntynyttä kirkosta eroamisen vyöryä. Syyttävä sormi on tavannut osoittaa kohti eroajia, jotka ovat kuulemma käsittäneet tilanteen väärin.

 

Noinko se meni? Eduskunta sääti lain, jonka kanssa kirkolla ei ollut mitään tekemistä. Kirkko vain joutui ilman syytä jonkinlaiseksi sijaiskärsijäksi.

 

Mistä moinen tulkinta nousee? Onko nyt tosiaan tarkoituksena syyllistää kirkosta eronneet, vai pyritäänkö tosiasiat kieltämään työntämällä ymmärryksen pää hurskastelun pensaaseen?

 

Suosituin tapa peittää syyllisyys on syyttää muita

 

Suosituin tapa kiertää todellinen asia on ollut hämmästellä ja jopa paheksua sitä, että ihmiset eroavat kirkosta.  Sanotaan heidän tehneen päätöksensä löyhin ja virheellisin perustein. Pahoitellaan sitä, että kun valtiosta ei voida erota, niin ihmiset eroavat kiukunpuuskassaan kirkosta.

 

Tilanteen olisi voinut kohdata myös avoimesti ja rehellisesti. Nyt jälkikäteen esille tulleet piispat ja papit olisivat voineet myöntää, että useimmat eroon päätyneet ilmoittivat ratkaisunsa syyksi arkkipiispa Kari Mäkisen kananotot. Hänen ennen ja jälkeen eduskunnan äänestyksen antamansa lausunnot ja julkinen iloitseminen äänestystuloksesta olivat useimmille se viimeinen pisara.

 

Valtava määrä kirkon jäseniä ilmaisi eroamisellaan näkemyksensä arkkipiispan menettelystä. Myöhemmin arvostelijoiden joukkoon on liittynyt myös median ja viestinnän asiantuntijoita. Jopa äänestystuloksen kannalla olevien joukosta on ennätetty todeta arkkipiispan toimineen väärin. Hänen aktiiviset ja kirkon virallisen kannan vastaiset kannanottonsa vaikuttivat vahvasti äänestystulokseen.

 

Kirkko sukupuolineutraalin avioliittolain kätilönä

 

Arkkipiispa Kari Mäkisen ja Helsingin piispan Irja Askolan toimet ja kannanotot ovat olleet selkeästi ristiriidassa kirkon päätösten kanssa. Molempien toiminnalla on ollut suuri merkitys mielipiteiden muokkauksessa sukupuolineutraalin avioliittolain taakse.  Mikään liikeyritys ei moista työnantajan päätösten vastaista toimintaa kauaa katselisi, vaan vapauttaisi heidät tehtävistään.  

 

Tohtisin mennä vielä pitemmälle. Voidaan jopa sano, että on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ansiota, että meille on nyt tulossa sukupuolineutraali avioliittolaki. Jos kirkko olisi edes päättäjiensä tasolla pitänyt kiinni omasta virallisesta kannastaan ja tuonut sen ennalta selkeästi esille, äänestyksen tulos olisi ollut toinen. Jos Mikkelin hiippakunnan Seppo Häkkisen ja Kuopion hiippakunnan Jari Jolkkosen lisäksi myös muut piispat olisivat jo ennen äänestystä toimineet virkansa velvoittamalla tavalla, eduskunnan äänestystuloksen luvut 105 – 92 olisivat olleet vähintään toisessa järjestyksessä.

 

Mauton suola saa äänestämään jaloilla

 

Jos joku tähän kiirehtii sanomaan, ettei kirkon pidä sotkeutua politiikkaan, niin oletan asianomaisen poistaneen Raamatustaan Jeesuksen sanat:

"Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.” (Matteus 5:13).  

Nyt tuo Jeesuksen mainitsema tallaaminen on toteutettu eroamalla makunsa menettäneestä laitoksesta, joka ei enää pidä arvossa edustamiaan arvoja.

 

Myös hiljaa oleminen on kannanotto

 

Joku toinen ehkä sanoo, ettei piispoja ja pappeja voi syyttää tuloksesta vain siksi, että he olivat ennen äänestystä käydyn keskustelun aikana hiljaa. He vain antoivat yhteiskunnan rattaiden pyöriä omalla tavallaan. Näin ajattelevia kehottaisin lukemaan esimerkiksi nämä Jeesuksen sanat:

”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matteus 225:45).  

Vaikenemisella eli valon piilottamisella vakan alle (Matteus 5:14-16) on aina ollut vakavia seurauksia. Varoittavana esimerkki tästä on Saksan kirkon nöyristely Hitlerin edessä. Jälkikäteen esitetty pahoittelu tai pitkät ja vaikeaselkoiset selitykset eivät vapauttaneet saksalaisia vastuusta eivätkä tee sitä Suomessakaan.

 

Tutkittua tietoa ajan merkeistä

 

kirjoitin, miten kirkon oman tutkimuskeskuksen keräämät tiedot ovat jo vuosien ajan kertoneet, mihin Suomen kansa on menossa. Usko kirkon opettamaan Jumalaan on romahtanut varsinkin nuorten aikuisten kohdalla niin alas, että puheet kristitystä maasta on pian syytä unohtaa.

 

On olemassa myös muuta tutkittua tietoa, joka kertoo karuja asioita kirkon tulevaisuudesta. Samalla nuokin tilastot kertovat, miksi kirkosta eroamisen herkkyys on niin suuri.

 

Useimpien jäsentensä mielestä kirkolla on vain vähän tai tuskin lainkaan merkitystä heidän elämänsä kannalta. Samaa kertovat kertoa seurakuntavaalien äänestysprosentit, jotka ovat seurakuntaan katsomatta hävettävän alhaisia. Neljä vuotta sitten äänestysprosentti oli 17 %. Nyt se oli enää vain 15,6 %.  Helsingissä prosenttiluvuksi jäi ainoastaan 10,8%

 

Vakava demokratiavaje?

 

Jos valtiollisissa vaaleissa äänestysprosentti jää jossain maassa alle neljänkymmenen, niin monet tutkijat puhuvat jo vakavasta demokratiavajeesta.

 

Alhaiset äänestysprosentit tarkoittavat yksinkertaisesti sitä, että käytännössä pieni vähemmistö käyttää suurta valtaa. Esimerkiksi Helsingissä 10,8 prosenttia seurakuntien jäsenistä voi päättää myös 89,1 prosentin puolesta kenelle lähetysrahoja jaetaan ja kenelle ei. Tai minkälaisia aatteita ja parisuhdemuotoja tuetaan ja millaisia ei. Tai panostetaanko tämän uuspakanallisen maan evankeliointiin vai pelkkään rakkauden ylistykseen jne.

 

Eikä tuon pienen vallankäyttäjien joukon vaikutus rajoitu vain neuvostoihin ja valtuustoihin. He päättävät myös siitä, millainen on seuraava kirkolliskokous. Se on sitten se paikka, missä tehdään kaikki suuret koko kirkkoa ja sen opintulkintaa koskevat päätökset.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

16.1.2015 klo 11:45:57
kirjoittaa

"Suosituin tapa peittää syyllisyys on syyttää muita."



16.1.2015 klo 11:44:14
ei kiven heittäjä kirjoittaa

Kukas se siellä heittelee kiviä? Homokammo on lähtöisin usein omasta kaapista. Eikö kaikki ole vain ihmisiä, homotkin. Ihminen säätää, mutta JUMALA päättää!Ei ihmisen pidä tuomita muita, sillä Jumala tuomitsee sellaisen joka tuomitsee muita. Annetaan kuitenkin Jumalan päättää näistä asioista, mikä on oikein ja mikä väärin, eikä ruveta itse Jumalaksi. Parempi kun ei ota kantaa ja pitää sisällään jos on noin paha ajatus muita erilaisia ihmisiä kohtaan. Pitäisikö hyväksyä vain samankaltaiset jotka ajattelevat samoin kuin itse??? Järkyttävää eriarvoistamista. Ja vielä uskovaisten kynästä!!



4.12.2014 klo 23:10:14
Juhani Leppälä kirjoittaa

Reijo Telarannalta hyvä blogi!

Arkkipiispa Kari Mäkisen ja Helsingin piispan Irja Askolan toiminta on vastoin lakia. Heidät voi erottaa jo maallisen lain perusteella, koska ovat virkamiehiä, jotka toimivat yrityksensä, kirkon periaatteiden vastaisesti. Saati sitten hengellisen lain, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen perusteella.

Kirkkolaki ja kirkkojärjestys molemmat kertovat, että kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa. Ja kirkko julistaa Jumalan sanaa tämän tunnustuksensa mukaisesti.

26.11.1993/1054
Kirkkolaki
Kirkolliskokouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle seuraava kirkkolaki:
I OSA
YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ
1 LUKU
Kirkon tunnustus, tehtävä ja jäsenet
1 §
Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

2 §
Tehtävä
Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.

8.11.1991/1055 v. 1993 Kirkkojärjestys
Kirkolliskokous on kirkkolain (1054/93) 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla hyväksynyt kirkkojärjestyksen seuraavasti:

I Osa
Yleisiä määräyksiä
1 luku
Kirkon tunnustus ja jäsenet

1 §
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

2 §
Kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.



4.12.2014 klo 13:13:47
Petri Kauhanen kirjoittaa

Reijo on valitettavasti oikeassa siinä, että Suomen evankelisluterilainen kirkko piispojensa johdolla on ollut keskeisesti vaikuttamassa siihen, että sukupuolineutraali avioliittolainsäädäntö ollaan hyväksymässä Suomessa. Tämä asia pitäisi nyt rehellisesti tunnustaa eikä selitellä tai syytellä muita mahdollisia osapuolia.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin