Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Sairastammeko me tuijotustautia?

Pieni tyttö oli vaikeasti vammainen. Hän kieltäytyi menemästä ulos leikkimään, ettei kukaan näkisi häntä. ”En kestä sitä, että ihmiset tuijottavat minua”, hän sanoi vanhemmilleen.

 

”Tuijottelijat sairastavat tuijotustautia”, äiti sanoi hänelle. ”Vain sinun kaltaisesi ihmiset voivat parantaa heidät.”

 

”Miten niin”? tyttö kysyi.

 

”Katso heitä silmiin ja sano: ”Minulle kuuluu oikein hyvää – mitä sinulle kuuluu? Kun näet heidän kasvojensa muuttuvan punaiseksi, tiedät heidän päässeen avullasi tuijotustaudista.”

 

On ihmeellistä, kuinka monta ihmistä tyttö onkaan onnistunut parantamaan.
----- 
Tämä sähköpostiini tullut Ajatusten aamiaisen teksti kosketti ja viritti ajatuksia. Sitä lukiessani minun oli helppo samastua sekä vammaisen että tuijottajan osaan. Jokainen voi joskus joutua syystä tai toisesta tuijotusten kohteeksi. Jokainen voi myös yllättää itsensä katsomasta tavallista pitempään henkilöä, joka poikkeaa paljon muista ihmisistä.

 

Ulkonäön, vaatetuksen, terveyden sekä ulospäin näkyvän köyhyyden ja varakkuuden mukaan me usein mittaamme ja arvioimme kohtaamiamme ihmisiä. Luomme päässämme mielikuvan heistä ihmisinä, vaikka emme ole heitä koskaan todella kohdanneet ja sanaakaan keskenämme vaihtaneet.

 

Jumala on erilainen. Hän ei tuomitse ulkoisten asioiden perusteella. Hän katsoo sydämeen. Hänelle kaikki - myös tuijottajat - ovat Jeesuksen verellä kalliisti ostettuja rakkaita poikia ja tyttäriä. 

 

Jumalan kuningaskunnassa vallitsevat eri tavat ja säännöt kuin tässä vajavaisessa maailmassamme. Niistä kertoo hyvin virren 428 viides säkeistö:

 

Tässä valtakunnassa
ovat heikot vahvoja,
sairas terveen parantaa,
saaja auttaa antajaa.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin