Rakastava Jumala ja helvetti
Miten rakastava Jumala voisi lähettää ihmisiä helvettiin? Onko ihmisillä vielä kuolemansa jälkeen mahdollisuus uskoa Jeesukseen ja päästä taivaaseen? Siinä kaksi kipeää kysymystä, joita moni on pohtinut ajatellessaan läheisiään tai tuijottaessaan siunaustilaisuudessa ystävänsä arkkua.
Onko helvetti todella olemassa? Vai onko kyseessä pelkästään ihmisten mielikuvituksen rujo tuote? Jotain, jolla yksinkertaista kansaa on pelottelemalla paimennettu kirkkoon, säädylliseen elämään ja kymmenysten maksamiseen?
Jos helvetti on olemassa, niin millainen se on? Onko se tulinen pätsi vai ikuinen pimeys? Onko se paikka, missä tuska ja piina jatkuvat ikuisesti? Vai paikka, missä Jumalan pelastussuunnitelman torjuneet ihmiset tuhoutuvat, raukeavat olemattomiin?
Helvetillä pelottelua on totuttu pitämään sopimattomana. On muodikkaampaa ja jotenkin sivistyneempää saarnata Jumalan rakkaudesta ja armosta sekä kutsua ihmisiä seurakunnan helmaan sellaisena kuin he ovat.
”Elämäni surullisin päivä oli päivä, jona näin isoäitini kuolevan. Kun EKG-monitori alkoi näyttää tasaista viivaa, jouduin pois tolaltani. Järkytyin täydellisesti! Sen mukaan, mitä Raamatusta tiesin, isoäiti oli matkalla elämään päättymättömässä kärsimyksessä”, kertoo useita seurakuntia perustanut ja johtanut sekä eri puolilla maailmaa puhumassa kiertänyt Francis Chan kirjassaan ”Helvetti, Mitä Jumala sanoo iankaikkisuudesta” (Kuva ja Sana 2011). Hän on aiemmin kirjoittanut mm. kaksi New York Times bestseller-listalle noussutta kirjaa. Vastaavaa menestystä voidaan odottaa myös hänen tälle kirjalleen.
Kokemuksensa jälkeen Francis Chan toimi niin kuin useimmat muutkin kristityt: pyrki olemaan ajattelematta noita vaikeita ja kauhealta tuntuvia asioita. Kunnes hänen oli parin vuosikymmenen jälkeen pakko paneutua tutkimaan, mitä Raamattu todella sanoo helvetistä ja iankaikkisesta rangaistuksesta.
Ja mikä oli tulos: ”Jopa tätä kirjoittaessani tunnen itseni sairaaksi. Tahtoisin pyyhkiä helvetin pois Raamatun sivuilta”, Chan toteaa kirjansa johdannossa. Ehkäpä juuri siksi tuloksena olikin kirja, jota on helppo suositella yhtä hyvin pastoreille, maallikkopuhujille kuin myös jokaiselle tavalliselle seurakuntalaiselle.
Monet muistanevat takavuosilta pastori Antti Kylliäisen kirjan ”Kaikki pääsevät taivaaseen”. Tästä usein toistetusta väitteestä Chan toteaa: ”Sen perusteella, mitä me hautajaisissa kuulemme, vastaus on ylivoimaisesti ’kyllä!’”. Säälistä ja hienotunteisuudesta saattoväelle puhutaan lohduttavia sanoja silloinkin, kun niihin ei Raamatusta löydy perusteita.
SSeuraavaksi Chan ryhtyy tutkimaan, mitä mieltä Raamattu on tuollaisista väitteistä. Hän käy Origeneesta (n. 185-254 jKr.) alkaen läpi erilaisia säälistä tai pelosta käsin kehiteltyjä harhaan johtavia oppirakennelmia, joilla on pyritty osoittamaan, ettei rakastava Jumala voi heittää ketään ikuiseen piinaan. Jokaisen niistä Chan kumoaa, osoittamalla, että kun Raamattua tutkitaan sen sisällöstä eikä omista toiveista tai itse rakennetuista jumalakuvista käsin, meille jää vain karu ikuisen piinan helvetti.
Helvetin kohdalla Jeesus, joka kiisti rohkeasti fariseusten näkemykset mm. avioerosta (Matt.5:32, 19:9), anteeksiantamisesta (Matt.18:21-22), varallisuudesta (Luuk.18-19) ja sapatista (Mark.3:1-6) ei nähnyt tarvetta oikomiseen tai lievennyksiin juutalaisuudessa hyvin tunnetun helvetin ja ikuisen rangaistuksen kohdalla. Havainto, että Jeesus uhkaa helvetillä jopa jokaista, joka sanoo veljeään hulluksi, saa vakavaksi. Kaiken lisäksi Jeesus ilmoittaa saman kohtalon odottavan myös monia hänen nimissään toimineita.
Jos ovat Raamatusta löytyvät Jeesuksen puheet helvetistä karuja ja suorasukaisia, niin yhtään sen lepsumpia eivät olleet hänen seuraajansakaan.
”Pietarin 2. kirjeen luku näyttää siltä kuin se olisi otettu Danten Inferno-teoksesta, kun taas Juudaksen kirje on kuin keskiaikainen traktaatti, joka on kirjoitettu talonpoikien pelottelemiseksi säännölliseen kirkossakäyntiin ja kymmenysten maksamiseen”, Chan toteaa. Hän myös osoittaa, että vaikka Paavali on ilmaisuissaan lievempi, niin hänenkin käsityksensä helvetistä on yhteneväinen muiden kanssa.
Raamatun opetus helvetistä korostaa, miten vakavasta asiasta uskossa on kysymys. Kukaan ei halua päästä eroon Jumalan pelastussuunnitelmasta, vaikka ei sitä ymmärräkään. Kenenkään ei myöskään pitäisi yrittää pyyhkiä Raamatusta pois Jumalan rangaistussuunnitelmaa siksi, että ei sitä ymmärrä. Tai siksi, että se tuntuu epämiellyttävältä ja sotii oikeustajuamme sekä meidän rakkauden käsityksiämme vastaan.
”Meidän pitää lakata selittämästä helvettiä merkityksettömäksi ja alkaa julistaa Jumalan ratkaisua tähän helvettikysymykseen”, Chan toteaa. Vaikka helvetti voi monille olla lamaannuttava opinkohta, se on myös korostaa ristintyön tärkeyttä, suuruutta ja kauneutta sekä evankelioinnin tärkeyttä.
”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?” (Hes.18:23; vert. 33:11)
Meillä kaikilla on näin ollen edessämme vaikutukseltaan aina iankaikkisuuteen asti yltävä valinta: Valitse elämä tai valitse kuolema. Jumala pyytää sinua kääntymään teiltäsi, että saisit elää.
-------------
Kirjan "Helvetti, Mitä Jumala sanoo iankaikkisuudesta" perusteellisempi esittely ja arviointi löytyy takaa.
Francis Chanin aiemmin suomennetun kirjan "Unohdettu Jumala" esittely ja arviointi löytyy takaa.
Kommentit
13.12.2011 klo 10:29:30
Mirja L kirjoittaa
Miksi paheksutaan helvetillä peloittelemista eikä nähdä asiaa oikein eli helvetistä varoittamisena? Raamatun mukaan helvetti odottaa jokaista, joka ei ota vastaan Jeesusta Vapahtajakseen ja Lunastajakseen. Jos rakastat läheisiäsi niin kerrot heille Jeesuksesta ja varoitat Hänen torjumisensa kauheista seurauksista.
4.12.2011 klo 21:59:54
Herman Röholm kirjoittaa
Kiitos Jumalalle kirjoituksestasi tästä tärkeästä aiheesta.
4.12.2011 klo 06:30:06
Kaarlo T kirjoittaa
Ihminen niin mielellään noukkisi Raamatustakin rusinat pullasta ja jättäisi vähemmän maistuvat asiat pois. Sanotaan, ettei Jumala katoa mihinkään, vaikka joku sanoo, ettei Jumalaa ole olemassa. Sama juttu helvetin kanssa. Ei sen olemassa oleminen ole ihmisen mielipiteistä tai tunteista kiinni.
2.12.2011 klo 21:20:53
Pekka Karvinen kirjoittaa
Olin jumalasta vähät välittäneen ystäväni hautajaisissa. Silti pappi hymisteli jälleen näkemisestä ja taivaa kodista. Kuka joutuu viimeisenä päivänä tilille, kun kaikki eivät pääsekään taivaaseen, vaikka sellaista kuvaa on annettu?
2.12.2011 klo 19:44:39
M.H kirjoittaa
Valitettavasti tänä päivänä tuntuu olevan joitakin, eikä vain "joitakin" pappeja, jotka eivät pitäydy sanassa. vaan "suvaitsuvaisuuden"nimissä, eivät opeta raamattua siten kun se tarkoitettu. Jos edes papit eivät opeta ihmisiä ottamaan minkäänlaista vastuuta teoistaan, ollaan pulassa.
2.12.2011 klo 19:23:46
M.H kirjoittaa
En ymmärrä miksi jotkut, jopa raamattuun paneutuneet ihmiset voivat kyseenalaistaa helvetin olemassa olon? Raamattu kertoo aivan selvästi tuosta paikasta.
Otetaan siis se usko, ja ajatus joka tuntuu itselleen sopivalta?
Onko ihminen siis viisaampi kuin Jumala, jonka sanaa ainakin itse uskon raamatun olevan.
Sanooko savi muovaajalleen: "Mitä sinä pystyt tekemään?" Sanooko teos tekijälleen: "Ei sinulla ole taitajan kättä." Jes 45:9
