Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Raatelevat kirkon pelastajat

Eikö Jeesus syntynytkään neitseestä? Eikö hän siis olutkaan Jumalan Poika? Oliko hänen kuolemansa ristillä silloin ihmisten pelastuksen kannalta yhdentekevä asia? Eikö hän siten noussutkaan kuolleista vaan maatui rikollisten joukkohautaan? Ovatko muutkin Raamatun kertomat ihmeet pelkkää mielikuvituksen tuotetta?

 

Tuollaisia näkemyksiä ovat jo pitkään esittäneet ateistien lisäksi myös monet oppineet teologit ja kirkon viroissa palvelevat papit. Miksi he näin tekevät? Onko kyse vain siitä, että vahvinkin usko joskus horjuu, vai jostain paljon isommasta ja vakavammasta asiasta?

 

Kun Jeesuksen neitseestä syntyminen kirvoitti arkkipiispaehdokkailta erilaiset vastaukset; ”Minä uskon.” - ”Emme voi tietä.” jäin pohtimaan laajemminkin alussa mainitsemiini uskomme peruspilareihin uskomista. Mieleeni palautui keskustelu, jonka kävin dosentti ja teologian tohtori Timo Eskolan kanssa maaliskuussa 2007. Hän oli tuolloin vieraanani toimittamassani TV7 kanavan Kirja ohjelmassa. Keskustelumme löydät TV7 arkistosta tämän linkin kautta goo.gl/bHjTem .

 

Katsottuani TV7 arkistosta yli kymmenen vuotta sitten käydyn keskustelumme huomasin, että pohtimamme asia on edelleen mitä ajankohtaisin. Kirkosta ja enenevässä määrin myös vapaista suunnista löytyy entistä enemmän paimenia, jotka ilmeisesti yrittävät pelastaa kristinuskoa siltä itseltään. 

 

Näiden ”pelastajien” lähtökohta on selvä. Selviytyäkseen ja säilyäkseen kirkon on rohkeasti ”päivitettävä” teologiansa. Kirkon on siksi hylättävä kaikki ihmisjärjelle avautumattomat ja veriset opetukset, koska ne ovat tietoa ja yksilökeskeisyyttä ihannoivalle ajallemme mahdottomia hyväksyä. Pelkäänpä, että tästä syystä lista Raamatusta ”siivottavista” asioista tulee koko ajan vain pitenemään. 

 

Hätkähdyttävää on se, että monet näistä ”pelastajien totuuksista” ovat samoja kuin ne, joilla ateistit perustelevat oman näkemyksensä, ettei Jumalaa ole olemassa. Tämän jälkeen joutuukin kysymään, onko tuollainen Raamattunsa tuunannut  ”pelastaja” enää kristitty ja onko hänen luomansa uusi oppirakennelma enää kristinuskoa? Ja ellei se sitä ole, niin mitä se on?

 

Kahden arvostetun apostolin, Paavalin ja Johanneksen ei tarvinnut asiaa kysellä. Heillä oli tällaisista opettajista oma selkeä käsityksensä, johon on turvallista yhtyä:

 

Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu. (Gal.18)

 

Valvokaa itseänne ja koko sitä laumaa, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen hankkinut.

Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät säästä laumaa. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. Olkaa siis valveilla ja muistakaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä. (Ap.t.20:28-31)

 

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. (1.Joh.4:1)

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

28.2.2018 klo 16:13:22
mika murto kirjoittaa

Nyt pitäisi niiden paimenten, joilla vielä on oikeaa paimenen mielenlaatua, korottaa äänensä ja vastustuksesta piittaamatta seisoa Jumalan sanan varmalla pohjalla, ja siinä kasvaa paimenvirkansa edellyttämään selkärankaisuuteen, totuutta noudattaen rakkaudessa. Muuten hukka perii.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin