Polvet vai takamus?
Toinen vaimo vastasi: ”Onpa ikävää kuulla tuollaista. Minun mieheni on innostunut työstään, ja sama innostus tuntuu vallitsevan myös seurakunnassamme. Kirkolliskokoukseen hän lähti mielellään voidakseen puhua Raamatun tärkeydestä ja kirkon perustehtävän kirkastamisesta. Elämämme ei voisi olla parempaa kuin mitä se nyt on.”
Ensimmäinen vaimo paikkasi miehensä housujen takamusta, toinen polvia.
Vaikeina aikoina kuten esimerkiksi Talvisodan päivinä kansamme housuista ovat kuluneet polvet. Epävarmuus ja uhkakuvat ovat saaneet kääntymään rukoillen Jumalan puoleen. Historia kertoo, että nuo rukoukset myös kuultiin. Talvisodan ihme oli Jumalan meille antama uusi mahdollisuus.
Helppoina aikoina on aikaa istua kokouksissa, asettaa komiteoita ja perustaa johtokuntia. Työhuoneiden hyllyt täyttyvät suunnitelmista, muistioista ja koulutuskansioista. Organisaatio tuottaa runsaasti uutta kasvustoa ja monenlaisia rönsyjä mutta vähän hedelmää.
Kirkossamme tarvitaan nyt enemmän polvien kuin takamuksen teologiaa. Uhkakuvat ja hurjat kirkosta eroamisen luvut voivat kääntyä uudeksi mahdollisuudeksi ja siunaukseksi vain rukoillen, sitoutumalla Raamattuun Jumalan sanana, vuorovaikutteista yhteisöllisyyttä rakentamalla sekä ottamalla toiminnan voimaksi Pyhän Hengen alati uudistava hengellinen elämä.
Kommentit
25.2.2011 klo 14:14:32
Kari P. kirjoittaa
Kiitos hienosta kolumnista. Sen loppupäätelmä on osuva ja soveltuu muihinkin kristillisiin yhteisöihin, kuin vain ev.lut. kirkkoon. Vapaissakin suunnissa pastorit luopuvat ammateistaan ja palavat loppuun. Paavalillakin taitaa olla kokemusta vähän molemmista, että kai me annamme nykyisinkin luvan välillä "tehdä telttoja" ja masentua.
TAKAMUKSEN TEOLOGIAA kannatan siinä mielessä,jokaisen seurakunnan on mietittävä sitä, missä niiden jäsenet kuluttavat jumalanpalvelusten aikaan housujensa ja hameittensa takamuksia. Se ei saa riittää, että väki pysyy seurakuntien kirjoilla ja maksaa veronsa. Siihen ei lähetyskäsky tähtää. Kuluvatpa Jumalan palvelijoiden vaatteet mistä kohden tahansa, heidän tulee tietää työnsä tavoite.
12.11.2010 klo 12:10:47
Näin se meni kirjoittaa
Kirkolliskokousväki intoutui keskustelemaan (ehkä jopa riitelemään) niin innokkaasti, että vasta tänä aamuna saatiin vastaus: rukoillaan parisuhteessa olevien samaa sukupuolta edustavien henkilöiden kanssa.
Ensimmäinen askel kohti vihkimistä, sanoo moni. Mitä mieltä sinä olet?
10.11.2010 klo 12:55:08
kirjoittaa
Mielestäni tuon ensimmäisen papin olotila kuvaa hyvin meidän aikammekin ehkä monenkin papin tuntemuksia:"Hämmentynyt", "asiat seurakunnassa ja kirkossa sekaisin", "turhautunut istumaan kirkooliskokouksessa" jne.
Kirkolliskokous istuu parhaillaan takamuksillaan ja median tiedotteiden mukaan siellä on kiire, kiire.
Nyt perustevaliokunta on antanut oman ehdotuksensa kuumassa homokeskustelussa vellovaan kysymykseen; vihkiäkö, siunatako vai rukoillako? He ehdottavat rukousta, jota varten papeille laadittaisiin pastoraaliset ohjeet. Huomenna sitten saamme kuulla, kuinka kokousväki suhtautuu ehdotukseen.
8.11.2010 klo 18:01:49
Nina kirjoittaa
Amen!
8.11.2010 klo 18:00:34
Boris Grahn kirjoittaa
Niin totta!
Nikita H aikanaan uhosi, että Neuvostoliitto ottaa vielä USA:n kiinni ja menee ohi. Joku yritti toppuutella, että ei mennä kuitenkaan ohi - nauravat vielä paikatuille housuntakamuksillemme...
Taisi sielläkin olla aika paljon niitä kokouksia ja pitkiä puheita.
8.11.2010 klo 16:31:19
ehjät housut kirjoittaa
Olisipa hauska, jos tosiaan housunpaikkojen sijainnista voisi päätellä rukouksen määrän. Tulisiko polvien kohdalle valepaikkoja?
8.11.2010 klo 12:57:45
MH kirjoittaa
HYVÄ! hauska ja viisas kielikuva.
