Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Paljonko rukouksia Jumala kestää?


Vanha juutalainen tarina kertoo räätäli Mendelistä, joka tuli hyvin huolestuneena rabbinsa luo. ”Minulla on hankala ongelma, johon tarvitsen apuasi,” mies sanoi rabbille. ”Minulla on suuria vaikeuksia rukoilemiseni kanssa.”

 

”Olen räätäli, ja aina silloin tällöin ihmiset tulevat luokseni ja sanovat; ’Mendel, sinä olet taitava räätäli’.”

 

”Tuollaisia puheita on tietysti mukava kuunnella. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että taitoani aina joskus ylistetään. Parilla ystävällisellä sanalla jaksan taas ahertaa hymyillen päiväkausia,” mies jatkoi.

 

”Mutta jos asiakkaat tulisivat luokseni joka päivä hokien: ’Mendel, sinä olet taitava räätäli!’ ’Mendel, olet suurenmoinen räätäli!’ ’Mendel, olet erinomainen räätäli!’ niin tulisin varmasti hulluksi. En jaksaisi kuunnella vaan ajaisin heidät tiehensä, että saisin työskennellä rauhassa”, Mendel selitti.

 

”Tämä on saanut minut pohtimaan, tarvitseeko Jumala todella meidän päivittäisiä rukouksiamme ja kiitoksiamme? Onko hänellä niin heikko itsetunto, että hän ei tule toimeen ilman jatkuvaa ylistystämme ja rukouksiamme? Eikö ole vaarana, että me vain häiritsemme niillä Jumalaa tai lopulta ajamme hänet hulluksi?” räätäli lopetti.

 

Vanha rabbi hymyili ja vastasi: ”Mendel, olet aivan oikeassa. Et voi edes aavistaa, miten vaikeaa Jumalan on kuunnelle vajavaisia, surkeita ja usein kovin itsekkäitä rukouksiamme ja kiitoksiamme. Ajattele, Jumala tosiaan joutuu kuuntelemaan niitä päivästä päivään ja viikosta viikkoon.”

 

”Jumala kuitenkin tietää, miten tärkeitä kaikki nuo rukoukset, ylistykset ja kiitokset ovat meille vajavaisille ihmisille. Hän rakastaa meitä paljon. Siksi hän on valmis kuulemaan jokaisen rukouksemme ja ylistyksemme, vaikka ne olisivat kuinka kömpelöitä, vaatimattomia tai hapuileva”, rabbi vastasi, taputti räätäli Mendeliä rohkaisevasti olkapäälle ja lähetti hänet jatkamaan töitään.

 

Vanha rabbi oli varmasti lukenut ahkerasti pyhiä kirjoituksia. Psalmeja tutkiessaan hän oli myös huomannut, että niissä puhutaan paljon rukouksesta.

 

Eikä psalmien eteemme piirtämä kuva rukoilemisesta ole mikään tasainen tie, jota on helppo kulkea hymyillen ja horjahtelematta. Kaikkea muuta!

 

Psalmien kirjan paljastama rukousten polku muistuttaa pikemminkin vuoristorataa. Kirjoittajien mielialat vaihtelevat syvästä epätoivosta riehakkaaseen ylistykseen. Välillä myös kysellään, mahtaako Jumala ylipäätään kuunnella ja välittää rukouksistamme?

 

Kerronpa sinulle pari esimerkkiä. Psalmien kirjasta löytyy runsaasti Davidin kirjoittamia psalmeja. David oli Jumalan mielen mukainen mies, vaikka hän kompasteli, teki syntiä ja sortui monella tavalla rikkomaan Jumalan käskyjä. Psalmissa 4 David rukoilee kyyneleet valuen ja sydän vereslihalla:

 

”Vastaa minulle, Herra, kun huudan sinua! Sinä, Jumala, olet minun auttajani, sinä avaat minulle tien ahdingosta. Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni!” (Ps. 4:2)

 

Kahta psalmia myöhemmin sama mies julistaa sydän riemua ja luottamusta täynnä:

 

”Hän on kuullut hartaan pyyntöni ja vastaa rukoukseeni.” (Ps. 6:10)

 

Sitten riemu ja luottamus vaihtuvat jälleen epätoivoon. Psalmissa 39 David vaikeroi:

 

”Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni!” (Ps. 39:13)

 

Epätoivon ja toivon, luottamuksen ja epäuskon, pelon ja ylistyksen vuoristorata jatkuu läpi Psalmien kirjan. Voisivatko psalmit juuri sellaisina opettaa meille rukouksesta jotain tärkeää?

 

Jos kuningas Davidin rukouselämä oli tuollaista vuoristorataa, niin sinun ja minun ei tarvitse häveten ihmetellä haparoivia rukouksiamme. Meillä ei ole aihetta epätoivoon edes sen tähden, että me saatamme räätäli Mendelin lailla jopa alkaa kysellä, jaksaako Jumala todella kuunnella meidän rukouksiamme, valituksiamme ja kiitoksiamme?

 

Älä pelkää. Me voimme luottaa vanhan rabbin vastaukseen: Jumala jaksaa kuunnella niin itkumme kuin ylistyksemmekin, koska hän rakastaa meitä.  Me tiedämme myös syyn Jumalan rakkauteen. Jeesus osti kuolemallaan meidät omikseen ja Jumalan, taivaallisen Isämme rakkaiksi lapsiksi.

 

Jumala tietää, että me tarvitsemme kömpelöitä ja ailahtelevia rukouksia kasvaaksemme yhä vahvemmin kiinni Jeesukseen. Me tarvitsemme niitä oppiaksemme luottamaan taivaalliseen Isään, joka ei vain kuule rukouksia vaan myös vastaa niihin.

 

Rukoillaan, ystävät, luottavaisina Isäämme, joka halajaa kuulla lapsiaan!

 

  



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin