Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Onko joulu vain kristittyjen kaappaama vanha pakanallinen juhla?

Oletko kuullut kerrottavan, että "puolikristillinen" keisari Konstantinus keksi joulunvieton korvaamalla vanhan pakanallisen juhlan Jeesuksen syntymäjuhlalla?

 

Tai ehkä olet kuullut kerrottavan, että paavin kirkko kaappasi roomalaisen ”Voittamattoman auringon juhlan”, ja nimitti sen Jeesuksen syntymäjuhlaksi?

 

Ovatko siis Joulu, joulupukit, ikivihreät kuuset, lahjojen saaminen ja antaminen sekä paljon muuta jouluviettoomme liittyvää vain pakanalisen juhlan ja kultin siirtämistä kristilliseen juhlaamme?

 

Kaikki tuo kuulostaa kovin nykyaikaiselta ja muodikkaalta puheelta, Siinä on vain yksi vika. Se ei pidä paikkaansa. Historian tutkiminen osoittaa tuollaiset väitteet pelkiksi tarkoitushakuisiksi oletuksiksi.

 

Tarkastellaanpa tuollaisia väitteitä hieman lähemmin:


Jeesus lapsi ja paimenet, Gerrit van Honthorst, v. 1622

Väite 1: Keisari Konstantinus ”keksi” joulun

Keisari Konstantinus kääntyi kristinuskoon vuonna 312 j.Kr. Kristityt olivat aloittaneet jo noin sata vuotta aikaisemmin joulukuun 25. päivän viettämisen Jeesuksen syntymäpäivänä.

 

Väite 2: Kristityt kaappasivat pakanallisen juhlan itselleen

Tuokaan ei ole totta. Historia sitä vastoin todistaa, että pakanallinen keisari Aurelianus yritti kaapata joulun. Hän halusi palauttaa pakanauskonnot Roomaan ja määräsi vuonna 247 j.Kr, että joulun sijasta 25. päivänä joulukuuta on vietettävä ”Voittamattoman auringon syntymisen juhlaa”. 

Joulun korvaaminen pakanajuhlalla ei onnistunut. Kristinusko levisi tuolloin jo niin väkevästi kautta koko Rooman valtion, että Aurelianuksen yritykset valuivat hiekkaan.

 

Väite 3: Paavi kaappasi pakanajuhlan ja alkoi kutsua sitä jouluksi

Joulua oli vietetty jo useita kymmeniä, ellei peräti satoja vuosia siinä vaiheessa, kun Roomaan valittiin ensimmäinen todellinen paavi, jolla olisi ollut merkittävästi valtaa myös Rooman seurakunnan ulkopuolella..

 

Miksi kristityt eivät voineet kopioida pakanajuhlia?

Ajatus siitä, että alkuseurakunnan kristityt olisivat lähteneet kopioimaan Rooman keisarikunnan pakanallisia juhlia, on sinänsä jo kummallinen.

 

Valtava määrä kristittyjä oli kärsinyt marttyyrikuoleman poltettuina, eläinten raatelemina, ristiinnaulittuina ja mestattuina. Ajatus siitä, että vainoissa henkiin jääneet kristityt olisivat ryhtyneet viettämään vainoojiensa pakanallista juhlaa Jeesuksen syntymäjuhlana, on käsittämätön.

 

Seimen lapsi, Fra Angelico, noin v.1445Miksi joulu on juuri 25. joulukuuta?

Jeesuksen syntymän ajankohdasta on monenlaisia näkemyksiä. Joulukuun 25. päivän lisäksi hänen syntymänsä ajankohtaa on sijoitettu mm. syksyyn lehtimajanjuhlan yhteyteen.

Miksi varhaiset kristityt päätyivät valitsemaan juuri joulukuun 25. päivän?

 

Jeesuksen kuoleman ajankohta on hyvin selvillä. Se tapahtui juutalaisen kuukalenterin mukaan Nisan kuukauden 14. päivänä. Kun tämä siirretään Roomassa käytettyyn juliaaniseen kalenteriin, saadaan 25. maaliskuuta.

 

Lähi-idän kansojen keskuudessa ihmisen syntymäpäivillä ei ole suurta merkitystä. Tärkeämpi juhlinnan aihe on hänen kuolinpäivänsä. Lisäksi juutalaisuudessa ajateltiin, että profeetta kuolee joko sikiämisensä tai syntymänsä päivänä.

 

Kun Jeesuksen kuolinpäivä ja tämän ajattelun mukaan samalla myös sikiämisensä päivä oli 25. maaliskuuta, niin yhdeksän kuukautta myöhemmin oli hänen syntymänsä päivä. Tuo päivä on juuri 25. joulukuuta.

 

Entä sitten pakanalliset ”joulujuhlat”?

Suomessa ja monissa muissa maissa on vietetty eri tavoin pakanallisia talven taittumisen juhlia. Vuoden pimeimmän jakson kääntyminen kohti valon lisääntymistä ja kevättä on synnyttänyt kaikkialla monenlaisia juhlimisen muotoja. Joulujuhlista näissä ei toki ole ollut kysymys.

 

Suomessa lähdettiin tällöin mm. kiertelemään taloja väärinpäin päällä olevissa turkeissa. Nämä pukit eivät kuitenkaan tuoneet lahjoja vaan vaativat niitä. Runsaalla syömisellä ja juomisella yritettiin varmistaa tulevan vuoden satoa. Mitä enemmän syötiin ja juotiin, sitä runsaampi sato oli odotettavissa. Mitä enemmän isännän pää nuokahteli, sitä raskaampia tähkäpäit

Jeesus ja paimenet,  Peter Rubens, v.1608oli luvassa, Kaatumiselta piti kuitenkin välttyä, ettei vilja kesällä lakoontuisi!

 

Kristillinen joulu ei ole näiden juhlien perinteiden jatkaja tai hyödyntäjä. Jeesuksen syntymäjuhla ei juhli vuodenkiertoa vaan Jeesusta, joka toi pimeimpään vuodenaikaan valon. Hän syntyi meidän keskellemme todellisena valkeutena (Joh.1:4). Hän tulit lahjojen antaja eikä vaatija. Hän jopa antoi henkensä pelastaakseen meidät iankaikkiselta pimeydeltä.

 

Ilosanoma köyhille ja vaivatuille – ja kaikille muille

Ensimmäisinä Jeesuksen seimen luo tulivat kumartamaan ja polvistumaan paimenet. He olivat myös saaneet ensimmäisinä enkelijoukoilta tiedon Vapahtajan syntymästä. Omassa yhteiskunnassaan vähäarvoisimmat nostettiin ensimmäisiksi.

 

Sanoma Jeesuksen syntymästä kuuluu aivan kaikille, myös rikkaimmille ja vaikutusvaltaisimmille. Paimenten jälkeen seimen ääreen polvistuivat lahjoineen kolme itäisten maiden viisasta kuningasta.

 

Riippumatta siitä, mihin kohtaan paimenten ja kuninkaiden välisellä asteikolla kukin meistä ajattelee itsensä, niin myös tänä jouluna meille jokaiselle on varattuna seimeen ääressä oma polvistumispaikkamme.  Siinä on kaikille ja kaikenlaisille tilaa. Ketään ei käännytetä pois. Yhdenkään tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ei kuulustella seimen ääreen pääsyn ehtona. Maailmasta ei löydy yhtäkään ihmistä, jota varten Jeesus ei olisi Betlehemin seimeen syntynyt ja Golgatan ristillä kuollut:

 

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16)


Joulu on ainutlaatuinen valon ja pelastuksen juhla

Syntyessään halvan tallin oljille Jeesus toi meille jotain sellaista, mitä mikään muu uskonto ei ollut ennen sitä eikä sen jälkeen voinut tarjota.

 

Kaikissa muissa uskonnoissa ihmisen on ponnisteltava omilla suorituksillaan tullakseen jumalilleen kelvolliseksi. Jouluna Jeesus tuli itse rakkauden ja armon tieksi, jota pitkin syntisillä on pääsy kotiin Jumalan luo.

 

Kun Jumala syntyi pienenä ja avuttomana vauvana ihmiseksi karun tallin seimeen, tapahtui jotain aivan ainutlaatuista. Vanhan testamentin profeetat olivat puhuneet siitä jo satoja vuosia etukäteen. Kirjeessään Filippin seurakunnalle apostoli Paavali kiteytti Jeesuksen syntymän ja elämän kauniiksi uskontunnustukseksi. 

 

Tämän tekstin myötä me voimme seurata Jeesusta Betlehemin tallin seimeltä aina Golgatan kummulle saakka. Me saamme polvistua ensin seimen ääreen palvomaan vastasyntynyttä, seurata hänen toimintaansa ja opetuksiaan ja polvistua uudelleen hänen ristinsä juurelle.

 

”Hänellä oli Jumalan muoto,

mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan

olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.

Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,

hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti,

ristinkuolemaan asti.


Sen tähden Jumala on korottanut hänet

yli kaiken ja antanut hänelle nimen,

kaikkia muita nimiä korkeamman.


Jeesuksen nimeä kunnioittaen

on kaikkien polvistuttava,

kaikkien niin taivaassa

kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava

Isän Jumalan kunniaksi:

"Jeesus Kristus on Herra."

(Fil.2:6-11)

 

Riemullista ja Runsaasti Siunattua 

Jeesuksen syntymäjuhlaa 

sinulle ja läheisillesi!


----------------------------  


Teksti perustuu Mettämaan majatalokahveella 10.12.2017 pitämääni puheeseen




Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

10.12.2017 klo 22:44:45
Martti kirjoittaa

Jeesus syntyi Betlehemin seimeen n. 2000 vuotta sitten. Hän ei ole siellä seimenlapsena joka joulu, vaan on herrojen Herra ja kuningasten kuningas, joka tulee (ehkä pian) pilvissä hakemaan omansa valmistamaansa Isän kotiin taivaaseen, kuten Joh. 14:2-3 on luvattu.
Siitä kerrotaan myös 1 Tess. 4: 16 "Herra itse laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa ..."





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin