Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Olipa perin merkillinen kakku!

Eräällä naisella oli pahoja ongelmia painonsa kanssa. Niinpä hän jälleen kerran teki vakaan päätöksen välttää rakastamiaan kakkuja ja leivoksia. Kyetäkseen pitämään kiinni päätöksestään, nainen suunnitteli varmuuden vuoksi työmatkansa reitin siten, ettei se kulkenut ainoankaan leipomon eikä pullakaupan ohi.

 

Kaikki sujui pitkään hyvin. Naisen paino alkoi työtovereiden suureksi ihastukseksi pudota. Niinpä kaikki tyrmistyivät, kun nainen eräänä aamuna tuli töihin suunnaton suklaakakku mukanaan. Työtovereiden hämmästellessä asiaa, nainen hymyili viattomasti kuin pieni lapsi ja selitti, miksi hänellä oli tuo kakku.

 

”Tämä on hyvin erikoinen suklaakakku”, nainen selitti innoissaan. ”Tänä aamuna ajoin vahingossa vanhaa reittiä. Sen varrella tiesin olevan aivan ihanan leivoskaupan. Oli pahin aamuruuhka. Kadunvarret olivat jo täynnä autoja. Niinpä päätin rukoilla ja kysyä Jumalalta, olinko ajanut vahingossa vanhalle reitille? Vai oliko lipsahduksellani kenties jokin erityinen tarkoitus?" nainen selitti.

 

"Rukoilin, että jos juuri tuon leivoskaupan edessä olisi minulle vapaa parkkipaikka, niin silloin kyseessä olisi selvä Jumalan johdatus, ja voisin käydä ostamassa kaupasta jotain pientä hyvää”, nainen jatkoi.

 

”Ja arvatkaa mitä! Jumala todella vastasi rukoukseeni ja antoi minulle merkin. Kun kiersin korttelia kahdeksatta kertaa, niin kaupan edessä oli kuin olikin vapaa parkkipaikka!” nainen kertoi posket innosta hehkuen.

 

Tuntuuko tutulta? Meillä ihmisillä näyttää olevan parantumaton taipumus yrittää taivutella Jumalaa suostumaan meidän omiin ja usein kovin itsekkäisiin suunnitelmiimme. Tähän pyrkiessämme yritämme yleensä käyttää kolmea erilaista konstia:

 

Kaiken salliva kiiltokuvajumala

 

Tarinan naisen tavoin me voimme turvautua väsytystaktiikkaan. Me tiedämme, etteivät leivokset ole meille hyväksi. Me olemme ehkä jopa rukoilleet, että pääsisimme niiden liiallisesta syömisestä eroon.  Mutta kun kiusaus yllättää ja tuntuu lähes ylivoimaiselta. me kierrämme kortteliamme niin moneen kertaan, että voimme kuorruttaa oman ratkaisumme maistumaan Jumalan luvalta ja jopa johdatukselta.

 

Kuorrutuksella on myös nimi. Suosittua ja ahkerassa käytössä olevaa kuorrutusta sanotaan rakkaudeksi. Kaiken sallivaksi rakkaudeksi, kaiken ymmärtäväksi rakkaudeksi ja kaikkea suvaitsevan Jumalan rajattomaksi rakkaudeksi. Tähän itse rakentamaamme kiiltokuvaan vetoamalla me yritämme tehdä mustasta valkoista, kielletystä luvallista sekä omista itsekkäistä teoistamme Jumalalle kelpaavia.

 

Kaupankäyntiä Jumalan kanssa

 

Toinen tapa, johon meillä on rukouksissamme taipumus luiskahtaa, on kaupankäynnin yrittäminen Jumalan kanssa:

 

”Jos nyt kuulet tämän rukouksen, niin minä lupaan tästä lähtien aina yrittää olla parempi ihminen.”  ”Jo pelastat minut tästä vaikeasta tilanteesta, niin minä parannan tapani ja yritän kovasti olla lankeamatta samaan syntiin.”  Näin alkavat monet avun ja siunauksen ostotarjouksemme.

 

Joskus toki tarvitsemme rajujakin tilanteita, ennen kuin tajuamme, että elämämme ja selviytymisemme on Suuremmassa Kädessä. Moni sotilas koki tällaisia ravistelevia hetkiä rintamalla ankarien taisteluissa ja täpärissä selviytymissä.  Niiden myötä hän  sai koko elämälleen uuden suunnan  Jeesuksen omana uuden suunnan.  Kaikille ei käynyt näin hyvin. Vaaran poistuttua ja tilanteen rauhoituttua rukoukset ja Jumala unohtuivat.

 

Tinkimällä ja vapauden nimissä

 

Kolmas tapa, jolla voimme yrittää suostutella Jumalaa toimimaan tahtomallamme tavalla on tinkiminen. Me osaamme olla kovia tinkimään, kun kyse on tavoista tai haluista, joista emme raaskisi millään luopua.  Yritämme hyvin selityksin ja Jumalan kanssa tinkimällä saada pitää ne, vaikka tiedämme sellaisten asioiden olevan Jumalan selvän sanan vastaisia.

 

Me saatamme vedota siihen, että kaikkihan niin tekevät. Mikä minä olen yksin taistelemaan yleisesti hyväksyttyä tapaa vastaan! Saatamme kysyä, että kenelle siitä oikeasti olisi edes vahinkoa? Mehän elämme nyt vuotta 2018. Me emme enää elä sellaisessa ahdasmielisessä maailmassa, jossa Raamattua kirjoitettiin!

 

Isän tahtoa kunnioittaen

 

Kun opetuslapset kysyivät, miten heidän tulisi rukoilla, Jeesus opetti heille ja samalla myös meille Isä meidän rukouksen. Sen sanat kantavat Jumalan luo kaiken, mikä elämässämme on tärkeää, Se sulkee rukouksen alle sekä aineelliset että hengelliset asiamme. Lisäksi se on erinomainen rukouskoulu.  Se opettaa meille, miten meidän tulee rukoilla myös silloin, kun rukoilemme vapaasti ja omin sanoin. Kun meillä on monenlaisia asioita vietävänä Jumalalle.

 

Isä meidän rukouksen ensimmäisiä sanoja kannattaa rukoillen toistella silloinkin, kun meillä ei ole mitään erityistä asiaa Isän luo vietävänä. Niillä on hyvä aloittaa rukous myös sellaisina hetkinä, jolloin meillä on taivaalliselle Isällemme kerrottavana, kysyttävänä ja pyydettävänä monenlaisia asioita. Voimme tehdä sen esimerkiksi näin:

 

Isä meidän, joka olet taivaissa.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Tapahtukoon sinun tahtosi,

myös maan päällä niin kuin taivaassa.

 

Kuule minua, rakas taivaallinen Isäni,

kun rakkaan Poikasi Jeesuksen 

armon ja lupausten varassa 

käännyn turvallisin mielin sinun puoleesi

monenlaisten kysymysteni ja pyyntöjeni kanssa...

Aamen

 

  



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin