Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Nuoret: Kirkon tärkein tehtävä on hautausmaan ylläpito

<P 

 

" src="../data/kuvat/cache/p1220898-1.jpg-208x156-99bd81f7af1732c2a6c36d8e2b595010.jpg">
"Fiksut nuoret työntekijät sanoivat, että työelämässä ei ole varaa eettisyyteen, kun kilpailu on niin kovaa. Eettiseksi voi ruveta sitten joskus, kun on menestynyt ja varmistanut asemansa.” totesi professori Howard Gardner käydessään Suomessa.

Amerikkalaisen yhteiskunnan tärkeimmät asiat ovat Harvardin yliopiston professorin Howard Gardnerin mielestä money, market ja media eli raha, markkinat ja tiedotusvälineet. Näiden kolmen m-kirjaimen tilalle Gardner toivoisi työelämään kolmea e-kirjainta: excellent, engaging ja ethical mikä suomeksi tarkoittaisi laadultaan erinomaista, kiehtovaa ja merkityksellistä sekä eettistä.

 

Työelämää paljon tutkineen ja mm. käsitteen tunneäly kehittäneen professorin huoli amerikkalaisesta nuorisosta ei varmasti ole turha. Samaa huolta olisi syytä tuntea myös Atlantin tällä puolella. Arvot – tai pitäisikö sanoa arvottomuus – leviävät median välityksellä nopeasti kaikkialle.

 

Vielä neljä vuotta sitten Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan Nuorisobarometri kertoi, että kaksi kolmasosaa 15-29-vuotiaista nuorista uskoi Jumalaan. Vakaumukseltaan ateisteja oli tuolloin alle kymmenen prosenttia, ja kirkon oppien mukaan Jumalaan uskoi viidennes nuorista. Barometrin mukaan nuorten mielestä kirkon tärkein tehtävä oli hautausmaan ylläpito.

 

Noin siis neljä vuotta sitten. Sen jälkeen on yleisessä mielipiteessä ja yhteiskunnan arvoissa luisuttu yhä kauemmaksi perinteisistä käsityksistä. Olisikin todella mukava tietää, millaiset luvut nyt tehty vastaava tutkimus antaisi.

 

Nuorisobarometrissä selviteltiin vuonna 2006 myös sitä, mihin usko, silloin kun sitä oli, käytännössä perustui. Lapsuudenkodin uskonnollisuus oli tärkeä vaikuttaja. Mitä iäkkäämpi ja paremmin koulutettu äiti oli, sitä uskonnollisempi lapsesta tuli.

 

Jokainen tietää, miten käy kasvin, jolta puuttuvat juuret. Vaikka aurinkoa ja vettä olisi riittävästi, kasvi menehtyy. Yhtä huono on lopputulos yhteiskunnassa, missä ihminen revitään juuriltaan.

 

Meidän yhteiskuntamme ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä turvallinen, yltäkylläinen, suvaitsevainen ja kaikille kaikkea tarjoava kuin nykyään. ”Aurinkoa ja vettä” pitäisi siis olla riittävästi. Silti uusi kansantauti on masennus. Nuorison väkivalta muuttuu tutkimusten mukaan entistä raaemmaksi. Nuorten eläkeläisten määrä räjähtää käsiin (katso edellinen blogi) ja työelämää hallitsevat professori Gardnerin kuvaamat viidakon lait.

 

Juuret puuttuvat. Kun kaikki on suhteellista ja mikä tahansa rakkauden tai suvaitsevaisuuden nimissä hyväksyttävää, ei löydy paikkaa, mihin juurtua. Ajatus uudesta uljasta nykyihmisestä, joka on vapaa, suvaitsevainen, oikeudenmukainen ja kaikkia rakastava, jää ilman juuria pelkäksi utopiaksi.

 

Vaatimuksilla uskonnon rajaamisesta yksityisasiaksi ja koulujen uskonto-opetuksen ajamisesta alas yhteiskunta sahaa oksaa, jonka varaan koko kulttuurimme on rakennettu. Hyvänä apuna tässä uuden uljaan maailman rakentamisessa ovat ne kirkon päättäjät ja johtajat, jotka tulkitsevat Raamattua humanismin silmälasien läpi sen sijaan, että arvioisivat yhteiskuntaa Raamatun Sanan valossa.

 

Meneillään olevan kehityksen tuloksen voi jokainen lukea Raamatusta. Aikaamme hyvin kuvaava kohta löytyy Paavalin toisesta kirjeestä oppilaalleen Timoteukselle: 2 Tim.3:1-5.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

27.6.2010 klo 23:56:03
Anna Peltola kirjoittaa

Jos yhteikunnan arvot ovat raha, markkinat ja media, niin kirkon arvojen tulisi olla usko, toivo ja rakkaus. Olisi uskallettava nousta nykyistä menoa vastustamaan. Olisi julistettava totuutta, parannuksentekoa ja armoa.



27.6.2010 klo 08:32:11
Reilusti esille kirjoittaa

Jos yrittää tavoittaa (miellyttää) kaikkia nuoria, ei tavoita eikä ole merkityksellinen kenellekään. Kirkon pitäisi uskaltaa olla julistuksessaan rohkea, vaikka osa siitä suuttuisi. Nuoret itse ovat kannanotoissaan ehdottomia.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin