Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan,että vehnänjyvän on kuoltava?

Pieni joki virtasi alas vuorilta ja matkasi iloisena läpi vihreän maaseudun. Viimein se saapui suuren hiekka-aavikon reunaan. Joki yritti ylittää aavikkoa, mutta tekipä se mitä tahansa, niin se ei onnistunut. Sen vesi imeytyi kuivaan hiekkaan.

 

Pieni joki tuli epätoivoiseksi. Miten se nyt voisi saavuttaa päämääränsä, kaukana olevan meren avarat ulapat?

 

Äkkiä se kuuli salaperäisen äänen sanovan: ”Tuuli voi ylittää hiekka-aavikon. Sen voi tehdä myös pieni joki.”

 

Hetken outoa ääntä ihmeteltyään se sai sanotuksi, että tuuli osa lentää, mutta joet eivät lennä. Ne osaavat vain virrata maan pinnalla.

 

”Sinun on muutettava tapaa, jolla toimit”, jatkoi salaperäinen ääni. ”Sinun on annettava tuulen kuljettaa itsesi aavikon yli!”

 

”Kuinka se voisi onnistua?” pieni joki kysyi ihmeissään.

 

”Sinun on uskallettava luopua nykyisestä olomuodostasi, haihduttava olemattomiin, noustava kosteutena ilmaan ja annettava tuulen viedä vetesi aavikon toiselle puolella.”, ääni selitti.

Pientä jokea pelotti, sillä se ei ollut koskaan aikaisemmin haihtunut olemattomiin tai ollut tuulen kuljetettavana.

 

”Ellet uskalla muuttua, sinusta jää aavikon laitaan jäljelle vain pieni suo, jonka seisovat vedet alkavat haista. Ja sekin tapahtuu vasta monien vuosien päästä”, ylhäältä kuluva ääni varoitti empivää jokea.

 

Ja niin pieni joki rohkaisi mielensä, suostui kuolemaan jokena, joka se oli koko ikänsä ollut. Se antoi vesiensä haihtua ilmaan. Siellä tuuli otti ne mukaansa ja kuljetti hiekka-aavikon toiselle puolelle. Siellä vedet satoivat alas. Muodostui lätäköitä, pieniä puroja ja niiden vesistä viimein joki. Pieni joki syntyi uudelleen ja virtasi iloisena kohti merta tuottaen matkansa varrella runsaasti elämää ja virvoitusta janoisille niityille, metsille ja niiden eläimille.

 

Päästäkseen tavoitteeseensa pienen joen oli suostuttava luopumaan tutusta ja turvallisesta. Todellinen elämä löytyi vasta kuoleman kautta.

 

Jeesus opetti paljon asioita, jotka ovat tämän maailman viisauden, arvojen ja oppien vastaisia. Jumalan valtakunnassa ovat voimassa eri lait kuin tässä katoavassa maailmassa. Franciscuss Assisilainen on koonnut muutamia niistä Aurinkolaulunsa rukouksen viimeisiin säkeisiin:

 

antaessaan saa,

kadottaessaan löytää,

unohtaessaan saa anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.


Kun Jeesus ennen kärsimistään ja kuolemaansa opetti Jumalan valtakunnan periaatteista, hän teki sen kertomalla vehnänjyvän kuolemasta.

 

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. (Joh.12:24)


Kenestä tai keistä Jeesus tässä puhuu?  Jeesus puhuu sekä itsestään että seuraajistaan.

 

Vehnänjyvä opettaa kuolemattomuudesta


Vehnänjyvällä on elämä sisällään. Se odottaa siellä vain oikeaa hetkeä saada herätä ja alkaa kasvaa. Jos jyvä suostuu haudattavaksi maahan, se synnyttää uutta elämää. Jos ei, se jää vain yhdeksi hyödyttömäksi jyväksi.

 

Synnittömänä eläneellä Jeesuksella oli vehnänjyvän lailla elämä sisällään.  Kuoleman jälkeen hänet haudattiin. Kolmantena päivänä Jumala herätti hänet ja Jeesus nousi haudasta ylösnousemusruumiissaan.

 

Jokaisella ihmisellä on perisynnin ja oman syntisyytensä takia sisällään kuolema. Se on koodattuna meidän jokaisen geeneihin. Siksi me kaikki tulemme kerran kohtaamaan kuoleman.

 

Tilanteemme ei kuitenkaan ole epätoivoinen. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Jeesus maksoi syntivelkamme ja sai voiton kuolemasta. Jeesuksen voitto toi jokaiselle häneen uskovalle ja turvautuvalle iankaikkisen elämän. Siksi mekin, vaikka ruumiimme kuolee, saamme kerran herätä ylösnousemusruumiissamme iankaikkiseen elämään.

 

Paavali kirjoittaa kuolemassa tapahtuvasta muodonmuutoksestamme:

 

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. (1.Kor.15:42-44)

 

Ajallisessa ruumiissamme on paljon heikkoa, vähäpätöistä ja raihnaista. Vuosien kertyessä tämä käy meille hetki hetkeltä selvemmäksi. Fyysisten heikkouksien lisäksi me olemme myös hengellisesti heikkoja ja helposti syntiin kompastelevia. Kaikki se jää kerran taakse, sillä kuten Paavali kirjoittaa, uusi ruumiimme on katoamaton, kirkas ja voimakas.

 

Vehnänjyvä opettaa palvelemisesta


Opettaessaan vehnänjyvän kuolemasta Jeesus puhuu myös sadon tuottamisesta. Tässäkin on kyse sekä hänestä että hänen seuraajistaan.

 

Jeesuksen kuolema Golgatan ristillä toi pelastuksen ja armahduksen kaikille ihmisille, jotka suostuvat ottamaan sen vastaan. Kuolemallaan Jeesus maksoi koko ihmiskunnan syntivelat. Tämä ”vehnänjyvän” kuolema tuotti ja tuottaa yhä valtavaa satoa Taivasten valtakuntaan.

Myös Jeesuksen seuraajien ”jyvät” on tarkoitettu tuottamaan satoa.

 

Vehnänjyvä tarvitsee herätäkseen, kasvaakseen ja satoa tuottaakseen lämpöä, kosteutta ja hyvän maaperän. Samoin on meidän laitamme. Me voimme tuottaa satoa vain antamalla Jeesuksen ruokkia ja vahvistaa meitä sanallaan.

 

Kasvuamme ja sadon tuottamista varten Jeesuksen on lähettänyt oppaaksemme Pyhän Hengen. Hän kirkastaa meille Jeesusta, jakaa lahjoja ja armolahjoja sekä avaa Raamatun sanaa. Kaiken päämääränä on meidän varustamisemme rakentamaan Jeesuksen ruumista, hänen yli kaikkien kirkkokuntien, seurakuntien, mantereiden ja valtakuntien ulottuvaa seurakuntaansa. (Ef.4:12)

 

Teenpä sinulle vielä pienen kysymyksen: Jos sinulla olisi valittavana joko pieni timantti tai yksi vehnänjyvä, niin kumman valitsisit?

 

Jos laitat molemmat pankkiholviin tai lasivitriiniin, niin vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä ja sadan vuoden päästä sinulla on edelleen yksi pieni timantti ja yksi vehnänjyvä.

Jos laitat vehnänjyvän hyvään maahan kasvamaan, niin pian sinulla on viisikymmentä jyvää, viisisataa jyvää, säkillinen jyviä ja eräänä päivänä niiden arvo on moninkertainen verrattuna timanttiin.

 

Suostuminen kuolemaan omille haluille ja itsekkyydelle on niin tärkeä asia, että Jeesus puhui siitä monin erilaisin vertauksin. Vehnänjyvän lisäksi hän kuvasi asiaa palvelijoiden hoidettaviksi annetuilla leivisköillä (Matt.25:14-30).  

 

Myös opetukset ristin kantamisesta sivuaa tämän päivän aihettamme hieman eri näkökulmasta.  (Matt.16:24), Samoin tekee Jeesuksen opetus hänen antamansa ikeen kantamisesta (Matt.11:29).

 

Tutusta ja totutusta luopuminen on vaikeaa

 

Omien halujen ja itsekkään luonnon kuolettaminen on vaikea ja myös vastenmielinen tehtävä.  Tuntuisi mukavammalta ja turvallisemmalta saada olla sellainen kuin on.

 

Me pelkäämme muutosta niin kovasti, että mille käy helposti kuin pienelle joelle, joka halusi pysähtyä ennen aavikkoa, tai lasivitriiniin laitetulle vehnänjyvälle. Siksi Jeesus varottaa meitä Luukkaan evankeliumissa:

 

Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen. (Luuk.17:33)


Jopa monet saarnamiehet tuntuvat pelkäävän vehnänjyvän tietä ja siitä saarnaamista. He saarnaavat avaraa armoa ”tule sellaisena kuin olet ja saat pysyä sellaisena myös jatkossa.” He jättävät sinänsä hyvästä lauseesta pois siihen kuuluvan oikean jatkon: ”Tule sellaisena kuin olet, eikä sinun tarvitse jäädä sellaiseksi. Saat vapautua taakoista, itsesyytöksistä ja peloista.”

 

”Saat tunnustaa syntisi ja saat rikkomuksesi anteeksi. Saat aloittaa uuden elämän vapautettuna ja vapahdettuna. Saat seurata Jeesusta vehnänjyvän tietä rauhallisin ja iloisin mielin ja kulkea kohti iankaikkista elämää, kaikkien rakkaittesi kohtaamista ja Karitsan hääjuhlia.”

 

Tässä ajassa kenestäkään meistä ei koskaan tule mallikelpoisia ”vehnänjyviä”, Me emme pääse eroon itsekkäästä ja muutosta pelkäävästä luonnostamme. Me pelkäämme irrottaa otetta totutusta, me pelkäämme muutosta, me pelkäämme epäonnistumista, me pelkäämme kuolemaa. Niinpä me jäämme myös tässä asiassa armon varaan. Ratkaisevaa ei ole vaelluksemme vaivaisuus tai satomme niukkuus. Ratkaisevan tärkeää on vain se, että Jeesus on maksanut meistä heikoista ”vehnänjyvistä” täyden hinnan Yksin se takaa jokaiselle häneen turvautuvalle yksin armosta ja uskosta iankaikkisen elämän.

 

------------------ 


Teksti perustuu 24.9.2017 Mettämaan Majatalokahveella pitämääni puheeseen.

Sunnuntaina 8.10.2017 klo 14 PIhlavan pirtissä on aiheena:

Miksi Jumalalle kelpasi Abelin uhri mutta ei Kainin?

Kaikkien syyskauden 2017 Majatalokahveitten ajankohdat, teemat, ja käsiteltyjen aiheiden tekstit löydät osoitteesta:   



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin