Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Mistä paha ilmestyi Jumalan hyväksi luomaan maailmaan?

Gustave Dore (1832-1883), Vanhan perheraamatun kuvitusta Saatanasta eli Leviathanista

Löytääksemme vastauksen me joudumme toimimaan kuin televisiosarjojen rikostutkijat. Otetaan siis mallia vaikkapa Agatha Christien luomasta salapoliisihahmosta neiti Marplesta tai ruotsalaisesta Wallanderista. Ratkaistaan arvoitusta heidän menetelmillään seuraamalla johtolankoja ja todisteiden palasia kokoamalla. Mistä paha tuli tekemään tuhojaan? Kuinka se onnistui luikertelemaan Jumalan hyväksi luomaan maailmaan?

 

Ensimmäisen johtolangan meille paljastaa itse Jeesus. Hän tietää, mistä pahuus ilmestyy elämäämme:

 

”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” (Matt.15:18)

 

Tämä tutkintalinja on valmis. Sen kanssa meidän ei tarvitse ryhtyä enempää vatuloimaan. Riittää, että kurkistamme oman nuttumme sisälle, olemme rehellisiä ja myönnämme asian olevan juuri noin.

 

Sydämistämme me emme kuitenkaan löydä vastausta siihen, mistä paha on tullut maailmaan ja sitten tehnyt pesän sydämiimme? Meidän on siis avattava uusi tutkintalinja ja ryhdyttävä etsimään johtolankoja.

 

Mutta hetkinen! Olikohan yksi johtolanka livahtanut jo aiheen esittelyyn, kun pohdimme, mistä paha on onnistunut keskellemme luikertelemaan?  

 

Käärmeet luikertelevat. Siinä se on. Paha luikerteli käärmeen muodossa Paratiisissa Aatamin ja Eevan luo. Se. houkutteli ensimmäiset esivanhempamme pahuuteen, tekemään syntiä, rikkomaan Jumalaa vastaan.

 

Michelangelo, Syntiinlankeemus, v.1508-1512,Syntiinlankeemuksen seurauksena synti, pahuus ja kuoleman tulivat maailmaan. Siitä syystä koko maailma on nyt pahan vallassa, kuten apostoli Johannes kirjoittaa (1.Joh.5:19).

 

Mutta mistä paha tuli Paratiisiin? Jumalahan oli maailmaa luodessaan todennut jokaisen luomispäivänsä jälkeen, että kaikki oli hyvää, vanhan käännöksen mukaan jopa ”sangen hyvää”.  

 

Jos Jumala olisi luonut myös pahoja olentoja, Johannes ei olisi kirjoittanut hänestä, että ” Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.” (1.Joh1:5)

 

Meidän on siis etsittävä pahan alkuperää ajasta, jolloin Paratiisia, eläimiä ja ihmisiä ei vielä ollut luotu. Meidän on ulotettava tutkimuksemme aikaan, jolloin tätä meidän maailmaamme elollisine olentoineen ei vielä ollut olemassa. Ehkä jostain sieltä löytyy pahuuden pimeä hetki.

 

”Pimeä hetki.” Mitä pimeys on? Se on valon puutetta. Kun valo sytytetään, niin pimeys joutuu väistymään.

 

Entä toisin päin? Voidaanko pimeyttä tehdä samalla tavalla kuin valoa? Ei voida. Sellaista ”lamppua” ei kukaan ole vielä keksinyt, joka sytytettäessä synnyttäisi pimeyttä. Pimeys on siis vain valon puutetta.

 

Mitä Raamatussa sanotaankaan ajasta, jolloin valoja ei ollut vielä sytytetty?

 

Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. (1.Moos.1:2-3)

 

Oliko Jumala yksin, kun hän loi valon ja tämän meidän maailmamme? Ei ollut.

Raamattu kertoo, että Jeesus oli jo tuolloin mukana Pyhässä Kolminaisuudessa. Samoin Pyhä Henki, jonka Raamattu sanoo liikkuneen pimeydessä.

 

Paavali sanoo Jeesuksesta kirjeessään Kolossan seurakunnalle:

 

Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. (Kol.1:15-17)

 

Oliko luomista seuraamassa kenties muitakin?  Löytyisikö sieltä joukko, josta voisimme taitavien salapoliisien tavoin jäljittää pahan syntymiseen syyllisen? Ei siis muuta kuin etsimään uusia johtolankoja!

 

Seuraavan johtolangan, joka on aika yllättävä ja kysymyksiä herättävä, me löydämme Jobin kirjasta. Siellä ovat Jumalan tiukat sanat Jobille:

 

Arkkienkelit Mikael, Rafael ja GabrielMissä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan? (Job.38:4-7)

 

Jumalan pojat? Mitä joukkoa he ovat? Eikö Jeesus ollutkaan Jumalan ainoa Poika?

 

Raamatussa puhutaan monissa kohdissa Jumalan pojista. Kyse on Jumalan luomista olennoista, joita me kutsumme enkeleiksi. Nimitys Jumalan pojat pienellä p-kirjaimella tarkoittaa vain sitä, että kyse on Jumalan luomista olennoista, hänen kättensä töistä. Jeesus, Jumalan Poika isolla P-kirjaimella sitä vastoin ei ole luotu. Eli kuten Nikean uskontunnustuksessa sanomme ”syntynyt, ei luotu”.

 

Jumalan pojista eli enkeliruhtinaista kerrotaan mm. Jobin ja Danielin kirjassa sekä Psalmeissa (Dan.10:13, 20, 21 ja 12:1, Psalmi 29:1).

 

Joidenkin enkeliruhtinaiden nimet me jopa tiedämme. Tunnetuimpia ovat Raamatussa mainitut Gabriel, Mikael ja Lucifer eli Valon kantaja.

 

Gabriel ja Mikael ovat hyviksiä, Jumalalle uskollisia enkeleitä Kolmannesta eli Luciferista Raamattu antaa aivan toisenlaisen todistuksen:

 

Pieter Brueghel vanhemman (1525-1569)  maalaus sodan syttymisesta taivaassa ja langenneiden enj´kelien heittämisestä alas.Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina.

 

Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.

 

Kun kävit kauppaa kaikkialla, sinä tulit yhä röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Niin minä suistin sinut pyhältä vuorelta, syöksin sinut, vartijakerubini, välkehtivien kivien keskeltä. Kauneutesi houkutti sinut korskeuteen, loistosi sokaisemana haaskasit viisautesi. Nyt olen syössyt sinut alas, jättänyt kuninkaiden katseltavaksi ja pilkattavaksi. (Hesekiel 28:13-15,17)

 

Ahkera ja tunnollinen salapoliisijoukkomme on lähestymässä vaikean ongelman ratkaisua. Vielä on kuitenkin selvitettävä pari pientä yksityiskohtaa. Meidän on myös löydettävä rikokselle motiivi. Sen jälkeen saamamme tehtävä on suoritettu!

 

Enkelit luodessaan Jumala noudatti samaa periaatetta kuin luodessaan myöhemmin ihmisen. Jumala ei halunnut robotteja toistelemaan ylistystä ja esittämään rakastavaa. Hän antoi luoduilleen vapaan tahdon valita kuuliaisuuden ja kapinoinnin, rakastamisen ja hylkäämisen välillä.

 

Miksi Lucifer, jonka me tunnemme paremmin nimillä Saatana ja Paholainen, valitsi kapinoinnin? Miksi hän kääntyi Jumalaa vastaan? Miksi taivaassa syntyi sota, jonka tuloksena Lucifer ja hänen kannattajansa, kolmasosa enkeleistä heitettiin alas maan päälle? Ehkäpä tässä on selitys:

 

Edellä olevassa Hesekielin kirjan tekstissä Luciferia kuvataan upeaksi olennoksi. Kenties hän oli taivaitten kaunein, komein ja ihailluin enkeli. Jossain vaiheessa ylpeys hiipi Luciferin sydämeen. Hän alkoi pitää itseään muita enkeleitä parempana. Hän halusi suuremman osan kunniasta, Jumalan kunniasta. Kun Jumala ei sanansa mukaan jaa kunniaansa, syntyi kapina, ja Lucifer kannattajineen heitettiin alas.

 

Loppu onkin niin sanotusti historiaa. Lucifer – jota me kutsumme Perkeleeksi – joukkoineen, joita me kutsumme demoneiksi ja henkivalloiksi – jatkoi maan päällä Jumalan vastustamista. Tärkeänä osana tätä oli Jumalan kuvakseen luoman ihmisen saaminen lankeamaan syntiin. Käärmeen hahmossa suoritettu operaatio onnistui, ja niin paha oli tullut Jumalan hyväksi ja täydelliseksi luomaan maailmaan.

 

Ei kuitenkaan ikuisiksi ajoiksi. Jo Raamatun ensimmäisissä jakeissa on lupaus siitä, että pahan valta kukistetaan ja luomakunta asetetaan ennalleen (1.Moos.3:15).  Vaimon siemen, Jeesus Kristus on polkeva rikki käärmeen pään ja pelastava oman tottelemattomuutensa tähden pahan orjuuteen joutuneen ihmiskunnan.

 

Liittoutuneiden joukkojen 6.6.1944 Normandian rannikolle tekemän maihinnousun jälkeen Toisen maailmansodan lopputulos oli selvä. Silti kului melkein vuosi, ennenkuin  voitonpäivään 8.5.1945, jolloin sodan päättymistä voitiin juhlia.  Maihinnousupäivän ja voitonpäivän välisenä aikana kaatui enemmän sotilaita kuin ennen maihinnousua.

 

Kristuksen ”maihinnousupäivä”, jolloin sodan lopputulos ratkaistiin, oli Golgatalla ja ylösnousemuksessa. Jumalan valtakunnan ja pimeyden voimien välinen taistelu jatkuu silti edelleen, vaikka lopputulos on jo selvillä. 

 

Me odotamme vielä voiton lopullista toteutumista ja voiton juhlaa, vaikka sodan lopputuloksesta ei ole epäselvyyttä. Tuohon hetkeen saakka taistelu jatkuu kiivaana vaatien meiltä valppautta ja Jumalan sanaan turvautumista. Siksi Jeesus kehottaa meitä tänäänkin valvomaan ja pysymään hänen lähellään.

 

 

Pihlavan pirtti, Kurjentie 43, Sammaljoki, Sastamala------------------ 

Teksti perustuu Reijon 23.4.2017 Pihlavan pirtissä Majatalokahveella pitämään puheeseen.

 

Seuraavalla Majatalokahveella sunnuntaina 14.5.2017 klo 14 on aiheena:

Onko elämällä tarkoitus, vai onko se vain lyhyt hämärä kahden pimeän välissä?


Kaikkien kevätkauden 2017 Majatalokahveitten ajankohdat, teemat, ja käsiteltyjen aiheiden tekstit

 

TERVETULOA kahveelle!

   



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin