Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Mikä on paras raamatunkäännös?

Onko Raamatun vuoden 1992 käännös hyvä vai pitäisikö pysyä 1933/38 käännöksessä? Tai olisiko vielä parempi valita vuoden 1776 Biblia tai vuoden 1999 Raamattu kansalle? Vertaile: kuuntele jouluevankeliumi eri käännöksinä osoitteessa . Perusteita käännöksen valinnalle löydät, kun luet eteenpäin.

 

Kumpi raamatunkäännös on parempi? Tästä on syntynyt kiivaitakin keskusteluja kaikkialla, missä hiukankaan suurempi joukko kristittyjä kokoontuu Sanan ääreen.

 

Rohkenisin sanoa, että on mahdotonta ratkaista, kumpi käännös on parempi. Sanatarkkaa käännöstä ei nimittäin voi olla olemassakaan. Sitä vastoin on kiistatonta, että käännökset ovat erilaisia. Niinpä käännöksiä kannattaa lähestyä miettien, kenelle ja millaiseen käyttöön Raamattua ollaan hankkimassa.

 

Vanha käännös, jonka Vanha testamentti on vuodelta 1933 ja Uusi testamentti vuodelta 1938, on lähempänä alkutekstiä. Tässä mielessä se siis on parempi kuin uudempi käännös.

 

Vuoden 1992 käännöksessä on pyritty kielelliseen sujuvuuteen. Vanhahtavia sanontoja ja koukeroisia lauseita on tästä syystä nykyaikaistettu. Tämän lisäksi käännöksessä tuntuu ”astian maku” kuten kaikessa hengellisessä julistuksessa ja tulkinnassa. Kääntäjien teologiset näkemykset ovat monien mielestä vesittäneet tai tyystin hukanneet monia tärkeitä asioita.

 

Kirjasta Raamatun käyttöohje, jonka on kirjoittanut teologian tohtori Lauri Thurén, löytyy mainio vertaus kahden käännöksen eroista: Hän vertaa vanhaa vuosien 1933/38 käännöstä mutkittelevaan kylätiehen, jota on ajettava hitaasti. Hitaudesta on myös etunsa. Rauhallisella vauhdilla ehtii nähdä matkan varrelta paljon mielenkiintoisia asioita ja yksityiskohtia. Uudempaa 1992 käännöstä Lauri Thurén vertaa moottoritiehen. Kielen helppouden takia voi luettaessa pitää yllä kovempaakin vauhtia, mutta nopeuden hintana on monien yksityiskohtien jääminen huomaamatta tai tyystin pois.

 

Näiden kahden lisäksi valittavana on eräänlainen kompromissi, jossa on pyritty yhdistämään mahdollisimman hyvä uskollisuus alkukielen ilmaisuille ja kielellinen sujuvuus. Vuoden 1999 Raamattu kansalle onkin eräänlainen vanhan ja uuden käännöksen yhdistelmä.

 

Eivätkä vaihtoehdot tähän lopu. Vanha kunnon Biblia vuodelta 1776 on edelleen täysin ymmärrettävää tekstiä. Siinäkin on pyritty jopa kielen notkeuden hinnalla mahdollisimman lähelle alkukielen ilmaisuja.

 

Kaikkia näitä vaihtoehtoja voit näin jouluna maistella kuuntelemalla jouluevankeliumin osoitteessa .  Ja ellei ratkaisua sittenkään ala hahmottua, niin vielä on jäljellä eräs vaihtoehto:

 

Data Universum on julkaissut ”Duo Raamatun”. Tässä Raamatussa ovat vierekkäin sekä 1933/38 että1992 käännös. Kumpaa tahansa lukien ja luettua tekstiä viereiseltä sivulta myös toisesta käännöksestä vertaillen saa Raamatun sanomasta varmasti paremman eli alkuperäistä tekstiä lähempänä olevan käsityksen kuin lukemalla yhtä käännöstä.

 

Tai jos haluat Raamattusi aiempaa täydellisempänä, niin hanki sellainen, missä ovat mukana myös Apokryfikirjat.

 

Kun vuonna 1804 perustettu British and Foreign Bible Society ryhtyi painattamaan miljoonittain Raamattuja eri maihin, joidenkin teologien vähemmän tärkeinä pitämiä tekstejä jätettiin pois. Samaa käytäntöä ryhdyttiin harrastamaan Suomessa. Vaikka kaikki tekstit käännettiin, niitä ei julkaistu kuin joissain isoissa perheraamatuissa.

 

Vuoden 1992 käännöstä tehtäessä sama säästölinja jatkui vastoin yleistä kansainvälistä käytäntöä. Vasta vuonna 2007 Apokryfikirjoista valmistui uusi suomennos. Niinpä nuo salaperäisyyden verhoamat ja lähes salaisilta vaikuttaneet Raamatun kirjat ovat nyt kaikkien luettavissa. Raamattuvalikoimaan on nyt tullut ”Koko Pyhä Raamattu”, jossa ovat mukana myös Apokryfikirjat.

 

Mitä nuo Apokryfikirjat ovat? Miksi niihin kannattaisi tutustua?

 

Apokryfikirjat ovat joukko Vanhan testamentin nuorimpia tekstejä. Sisällöltään ne ovat joko pohdiskelevaa viisauskirjallisuutta tai jännittäviä kertomuksia. Heprealaiseen Raamattuun Apokryfikirjat eivät sisälly, eivätkä juutalaiset pidä niitä varsinaisina pyhinä teksteinä. Luterilaiset suhtautuvat Apokryfikirjoihin samalla tavalla, mutta ortodokseille ja roomalaiskatolisille ne ovat Raamatun muiden kirjojen veroisia.

 

Vaikka Apokryfikirjat eivät siis olekaan muun Raamatun veroisia, niistä löytyy paljon sellaista tietoa, joka selittää tuon ajan tapahtumia, tapoja ja ajattelua.

 

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

1.2.2018 klo 14:46:55
Reijo Telaranta kirjoittaa

Hei Hannah!
Kiitos kommentistasi, josta pidin kovasti. Uudempien käännösten eräänä tavoitteena on ollut tehdä käännöksestä sujuvampaa ja tämän ajan ihmiselle helåpommin ymmärrettävää. Sitä, miten mainitsemasi esimerkki täyttäisi tuota tavoitetta en minäkään pysty ymmärtämään.
Kun ollaan Herran pöydässä, ja on meneillään ehtoollisen jakaminen, monet jakajat käyttävät lyhyttä muotoa "Jeesuksen ruumis, sinun puolestasi annettu" tai "Jeesuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu". Itse pyrin aina käyttämään Herramme kunniaa korostavaa muotoa "Meidän Herramme Jeesuksen Krituksen ruumis...". Kiire ja oikomiset eivät sovi pyhiin toimituksiin eikä liioin käännöksen sanavalintoihin.



1.2.2018 klo 02:13:50
Hannah kirjoittaa

Hei!

Minua askarruttaa erityisesti yksi kohta uusimmissa raamatunkäännöksissä, niin -92:ssa kuin raamattu kansalle -käännöksessäkin.
Nimittäin koko raamatun viimeinen sana.
Vanhemmissa käännöksissä on Ilm.22:21 viimeinen sana "aamen".
Katsoo sitten englanninkielistä tai kreikankielistä tai melkein mitä tahansa käännöstä.
Uusimmista suomenkielisistä käännöksistä "aamen" puuttuu, ja jae kuuluu "Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa."
Novumissakin jae kuuluu: "Armo Herran meidän Jeesuksen Kristuksen kanssa kaikkien teidän. Aamen. "
Miten uudemmat käännökset voivat poiketa noin paljon, ja käännös jää suorastaan vajaaksi??? Oleellisen tärkeä sana puuttuu! Ja Herran Jeesuksen Kristuksen on lyhennetty Herran Jeesuksen. Kristus on jätetty pois!
Miten tämä oikein voidaan selittää???



29.10.2014 klo 16:29:42
Balttis kirjoittaa

Lisäksi ihmettelen kovasti miksi Raamatun kaannonin ulkopuolelle jätetyt Apokryfikirjat olisivat kristityille suositeltavaa lukemista, - siis tekstit, jotka epäilyttävän sisältönsä johdosta jo anivarhain jätettiin, sekä kristittyjen, että juutalaisten piirissä Raamatun kaanonin ulkopuolelle. Tämä siis näiden tekstien sisälämän hellenistisen synkretismin ja hämäräsisältöisen occultismin johdosta, eli ne hyljättiin jo varhain ennen Roomankirkon syntyä korruptoituneina alexandrialaisina teksteinä, eli egyptiläis-roomalaisina kirjoituksina joiden sanoma oli ristiriidassa monin tavoin Jeesuksen Kristuksen tervee opin mukaisen evankeliumin kanssa.



29.10.2014 klo 13:53:05
Balttis kirjoittaa

1.) - "Rohkenisin sanoa, että on mahdotonta ratkaista,kumpi käännös on parempi. Sanatarkaa käännöstä ei nimittäin voi olla olemassakaan...Niipä käännöksiä kannattaa lähestyä miettien, millaiseen käyttöön Raamattua ollaan hakkimassa."

Tästä edelläsanotusta voisi päätellä, että lukijan tarve on se kriiteeri millaisen Raamatun käännöksen hän valitsee käyttöönsä, joka on varsin tarvekeskeinen Raamatun tekstien arviontiperuste.

Jos vaikka on tykästynyt kirkon asemaa pelastusta välittävänä yhteisönä korostavaan vuoden 1992 käänökseen, valinta varmaa osuu tähän käänökseen, mutta jo tahtoo olla sanauskollinen Raamatun alkuperäille sanomalle, ei tietenkää valitse itselleen sellaista "dynaamista käännöstä", joka muuttaa mielivaltaisesti esim. Matt.16:18 olevan "uloskutsuttujen joukon", eli seurakuntaa merkitsevän "ekkleesia" sanan mielivaltaisesti sanaksi kirkko, joka on tullut germaanisiin kieliin keltinkielen sanasta "kirh", joka latinankielinen vastinen on "circusta" merkitsevä sana. Näin voidaan toki tehdä niitä "tarvelähtöisiä käännöksiä", ja seuraava Jehovan todistajien uusi käännös voisi sisältää kyseisessä kohdassa vaikkapa käännöksenä tämän: "tälle kalliolle minä rakennan Vartiotorni" - eli lahkoväännökset korostavat aina niitä tahoja jotka niitä kieroon vastoin alkutekstien sisältömerkityksiä vääntävät. On aivan eri asia, pyrkiä kääntämään sanavastaavuuden periaatteella, kuin "dynaamisesti" tulkiten tekstisisältöjä ja vääntää niitä tukemaan oman lahkon oppeja ja näkemyksiä.



27.12.2009 klo 20:50:29
Jooed kirjoittaa

Suomessa on monta hyvää käännöstä. Itse luen pääasiassa 33/38 käännöstä. Joissain kohdin 1992 käännös on parempi. Pidän kuitenkin Biblian käännöstä kaikista parhaimpana. Bibliassa ja 33/38 käännöksessä viittaukset vastaaviin jakeisiin ovat parempia kuin 1992 -käännöksessä. (vertaa 1. Piet. 3:21 rinnakkaiskohdat ja mitä niissä lukee)



22.12.2009 klo 07:55:17
Käännöksiä vertaillut kirjoittaa

Olen samaa mieltä. Monin paikoin 1933/38 käännös on parempi, mutta joskus 1992 käännös ilmaisee asian selvemmin ja samalla kreikankielisen alkutekstin mukaisesti. Yksi esimerkki tästä on 1 Piet.3:21.

1933/38:
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

1992:
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,

Kannattaa siis lukea rinnan molempia!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin