Mies näki metsässä kulkiessaan raajarikon ketun, joka ei kyennyt hankkimaan ruokaansa. Silti kettu näytti pulskalta ja hyvin voivalta. Miehen tätä hämmästellessä metsän pimennoista lönkötteli esiin karhu, joka luovutti osan saaliistaan ketulle, ja katosi sitten taas omille teilleen.
”Kylläpä Jumala on ihmeellinen, mies huudahti. Kuinka suuri onkaan Jumalan armo ja rakkaus, kun hän noin ihmeellisellä tavalla huolehtii jopa metsän eläimistä”, mies ylisti.
”Tästä lähtien minäkin tahdon elää luottaen Jumalan armoon ja rakkauteen. En enää koskaan epäile hänen hyvyyttään ja huolenpitoaan”, mies jatkoi, ja päätti jäädä tuuhean puun juurelle odottamaan, miten Jumala huolehtisi myös hänestä.
Mies odotti koko päivän. Mitään ei tapahtunut. Mies odotti toisenkin päivän, mutta vieläkään mitään ei tapahtunut. Mies ei kuitenkaan hellittänyt. Hän ajatteli, että Jumala vain testasi hänen luottamustaan ja uskoaan. Niinpä mies jatkoi sitkeästi odottamista vielä kolmannenkin päivän.
Kun mies oli lopulta jo aivan heikkona nälästä, taivaasta jyrähti ukkosen kaltainen ääni:
”Lopeta leikkimästä raajarikkoa kettua. Ota mallia karhusta!”
-----
Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? (1.Joh.3:17)
Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. (Psalmi 36:6-8)