Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Me ja he - tällä puolella vai vastarannalla

Meillä ihmisillä on taipumus jakaa ihmiset meikäläisiin ja heikäläisiin. Meikäläiset ovat kunnon väkeä. Heikäläiset ovat outoja, arveluttavia ja usein myös pelottavia. Heitä on kartettava ja heidät on pidettävä poissa meidän joukostamme ja nurkistamme.

 

Jeesus joutui kohtaamaan tämän asenteen. Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus oli koko päivän opettanut kansaa. Tuo päivä päättyi yllätykseen: Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: 


"Nyt lähdemme vastarannalle."  (Mark.4:35)

 

Jokainen juutalainen tiesi Jeesuksen aikana, että tuo puoli järveä, vastaranta, oli pahaa, pakanallista ja syntistä aluetta. Gerasalaisten alueella asui maan alkuperäisiä asukkaita, joita israelilaiset eivät olleet kyenneet Jumalan ohjeen mukaisesti hävittämään. He olivat pakanoita, epäjumalanpalvelijoita ja sikojen kasvattajia. Heidän epäjumalille rakentamissaan temppeleissä oli riettaita seksuaalisia kuvia.

 

Hurskaiden juutalaisten mielestä itse saatana asui juuri tuolla alueella. Tuollaista aluetta ja sen synnissä rypevää kansaa piti karttaa. Kunnon juutalaisella ei ollut vähintäkään syytä mennä edes käymään moisessa paheiden pesässä.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Dekapoliksen alueelle oli sijoitettu Roomalainen kuuden tuhannen miehen legioona. Tämän legioonan tunnuksena viireissä ja lipuissa oli villisian pää.

Voi vain kuvitella, miten opetuslapset olivat hämmästyneet ja tyrmistyneet, kun Jeesus oli sanonut, että nyt he lähtisivät vastarannalle. Eikö Jeesus tiennyt, että Jumalan lasten valtakunta sijaitsi sillä rannalla, jolla he jo olivat?

 

Matkalla nousi myrsky, jonka Jeesus tyynnytti. Viimein saavuttiin perille: 


He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. (Markus 5:1)

 

Vastarannalla Jeesusta ei ollut odottamassa suunnaton väkijoukko, joka oli kaiken aikaa seurannut häntä toisella puolella järveä. Oli vain yksi mies, riivaajien vallassa oleva, hulluuden ja itsetuhon riivaamana hautaluolissa elävä sekä itselleen että kaikille muille vaarallinen ihmisraunio.

 

Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!" Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. "Mikä sinun nimesi on?"  Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: "Legioona, sillä meitä on monta."  (Mark.5:6-9)

 

Jeesus ajoi saastaiset henget ulos suostuen demonien pyyntöön tulla siirretyksi miehestä läheisyydessä olleeseen noin kahden tuhannen sian laumaan. Saastaisten henkien vaikutuksesta siat syöksyivät kuin sopulit jyrkänteen reunan yli järveen ja hukkuivat.

 

Pelästyneet sikopaimenet juoksivat läheiseen kaupunkiin, mistä tuli väkeä katsomaan, mitä ihmettä rannalla oli tekeillä.  Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, he eivät ylistäneet Jumalaa miehen paranemisesta vaan pyysivät Jeesusta poistumaan luotaan. (Mark.5:15-17)

 

Miksi he pyysivät Jeesusta poistumaan?

 

Jeesuksella näytti olevan käytössään väkeviä voimia, enemmän valtaa kuin heidän epäjumalillaan ja loitsuillaan. Oli vain yksi ratkaiseva vika: Jeesus oli väärältä puolelta järveä. Hän ei ollut yksi heistä. Hän oli vastarannalta. He pelkäsivät, että Jeesus voisi käyttää valtaansa vahingoittaakseen heitä.

 

Jeesus suostui lähtemään. Mies, jossa oli ollut saastainen henki, pyysi päästä hänen mukaansa. Jeesus, joka tähän asti oli sanonut jokaiselle: ”Seuraa minua”, vastasi nyt kieltävästi. Hän sanoi: ”Mene kertomaan, mitä sinulle on tapahtunut.”

 

Mies lähti ja alkoi Dekapoliin alueella julistaa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle. Kaikki olivat ihmeissään. (Mark.5:20)

 

Tämän jälkeen Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus palasi takaisin juutalaisten puolelle järveä, julisti, paransi sairaita, opetti opetuslapsiaan ja käytti usein venettä apunaan. Myöhemmin Markus kertoo seitsemännessä luvussa Jeesuksen toisesta vierailusta vastarannalla Gerasan alueella.  Nyt vastaanotto oli aivan toisenlainen kuin ensimmäisellä käynnillä.

 

hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. ---  Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. ---  Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: "Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan." (Mark.7:31-37)

 

Jeesuksen pahojen henkien vallasta vapauttama ja vastarannalle jättämä mies oli kertonut kaikille ihmeellisestä parantumisestaan ja miehestä, joka hänet oli parantanut.

 

Nyt he tiesivät, millaisesta miehestä oli kyse. Nyt he ymmärsivät, että heidän kannaltaan vastarannalta tullut rabbi ei halunnut vahingoittaa vaan ainoastaan auttaa heitä. Tämä ihmeellinen mies rakasti myös heitä.

 

’Markus kertoo, miten Jeesus osoitti myös käytännössä yhtäläistä rakkautta järven molemmilla rannoilla. Järven molemmilla puolilla tapahtui huikea ruokkimisihme.

 

Markuksen kuudennessa luvussa kerrotaan, miten länsirannalla, juutalaisten puolella ruokittiin viisituhatta miestä sekä lisäksi naiset ja lapset. Tähteiksi jäi 12 vasullista. (Mark.6:34-44)

 

Myös järven itäpuolella, vastarannalla, pakanoiden puolella Jeesus ruokki  valtavan määrän väkeä, yhteensä neljätuhatta henkeä. Nyt tähteeksi jäi 7 vasullista. (Mark.8:1-10)

 

Juutalaisia heimoja on 12, vastarannan kansoja oli 7. Jeesus kohteli jopa ihmeillään kaikkia ihmisiä samalla tavalla tasapuolisesti. Jeesukselle ei ollut vastarantaa, hänelle ei edelleenkään ole meikäläisiä ja heikäläisiä. On vain apua ja armahdusta tarvitsevia ihmisiä. Hyvä uutinen, evankeliumi Jeesuksen sovitustyöstä, armosta ja pelastuksesta kuuluu kaikille, aivan jokaiselle ihmiselle.

 

Jeesus oli valmis vaivalloiseen ja vaaralliseen venematkaan vastarannalle tapaamaan yhtä ainoaa ihmistä. Avun saanut mies puolestaan oli valmis kertomaan auttajastaan kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan. Ja se kylvö tuotti suurta satoa Taivasten valtakuntaan.

 

Meillä kaikilla on taipumus jakaa ihmissuku kahteen ryhmään: me vastaan he. Tämä tapahtuu uskonnollisin perustein, mutta se voi myös tapahtua etnisistä, kulttuurisista tai kielellisistä syistä. Kaksi voimakkainta ja vaarallisinta sanaa ovat me ja he. Tästä tavasta Jeesus haluaa meidät esimerkillään vapauttaa.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin