Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Me ja he - tällä puolella vai vastarannalla

Meillä ihmisillä on taipumus jakaa ihmiset meikäläisiin ja heikäläisiin. Meikäläiset ovat kunnon väkeä. Heikäläiset ovat outoja, arveluttavia ja usein myös pelottavia. Heitä on kartettava ja heidät on pidettävä poissa meidän nurkistamme.

 

(Teksti perustuu maanantaina 11.9.2017 pitämääni  raamattutuntiin)

 

Jeesus joutui kohtaamaan tämän asenteen. Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus oli koko päivän opettanut kansaa kertomalla vertauksia kylväjästä, lampusta, itsestään kasvavasta viljasta ja sinapinsiemenestä. Sitten tuli ilta, ja Jeesus ilmoitti siirtymisestä Gennesaretin järven toiselle rannalle.

 

Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme vastarannalle." 

Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa.

Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö näe, me hukumme!"

Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: "Vaikene, ole hiljaa!"  Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: "Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" 

Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: "Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin."  (Mark.4:35-41 KR92)

 

Tämän raamatunkohdan yhteydessä on tapana keskittyä myrskyyn ja sen tyynnyttämiseen. Tällä kerralla me siirrymme suoraan viidennen luvun alkuun eli hetkeen, jolloin Jeesus saapuu opetuslapsineen perille: 


He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. (Markus 5:1)

 

Jokainen juutalainen tiesi Jeesuksen aikana, että tuo puoli järveä, vastaranta, oli pahaa, pakanallista ja syntistä aluetta. Gerasalaisten alue, jonne Jeesus nyt meni, kuului Dekapolikseen. Alueella oli kymmenen hellenististä kaupunkia, joista vain yksi oli Jordanin länsirannalla. Kaikki muut olivat vastarannalla, Jordanin ja Gennesaretin järven itäpuolella.

 

Dekapolista asuttivat Kanaaninmaan seitsemän alkuperäistä kansaa. He olivat pakanoita, epäjumalanpalvelijoita ja sikojen kasvattajia. Heidän epäjumalille rakentamissaan temppeleissä oli riettaita seksuaalisia kuvia. Koko alue oli juutalaisten silmissä joka suhteessa paheellinen ja iljettävä. Hurskaiden juutalaisten mielestä itse saatana asui juuri tuolla alueella. Tuollaista aluetta ja sen synnissä rypevää kansaa piti karttaa. Kunnon juutalaisella ei ollut vähintäkään syytä mennä edes käymään moisessa paheiden pesässä.

 

Jeesuksen aikana nuo Vanhassa testamentissa mainitut ja Jumalan tuhottaviksi vihkimät kansat olivat edelleen olemassa. Heitä ei oltu karkotettu eikä tuhottu, vaan he saivat jatkaa epäjumalien palvontaa ja muita Jumalan silmissä kauhistuttavia menojaan omalla alueellaan, vastarannalla, toisella Jordania kuin juutalaiset.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Dekapoliksen alueelle oli sijoitettu Roomalainen kuuden tuhannen miehen legioona. Tämän legioonan tunnuksena viireissä ja lipuissa oli villisian pää.

 

Voi vain kuvitella, miten opetuslapset olivat hämmästyneet ja tyrmistyneet, kun Jeesus oli eräänä päivänä muina miehinä sanonut, että nyt he lähtisivät vastarannalle. Että he menisivät tuollaiseen paheiden pesään. Eikö Jeesus tiennyt, että Jumalan lasten valtakunta sijaitsi sillä rannalla, jossa he jo olivat?

 

Kun he ennättivät vastarannalle, niin heitä odotti karmea vastaanotto:

 

Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme vastarannalle."  

Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö näe, me hukumme!" Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: "Vaikene, ole hiljaa!"  Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. 

Jeesus sanoi heille: "Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?"  

Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: "Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin." (Mark.4:35-41)

 

 

Vastarannalla Jeesusta ei ollut odottamassa suunnaton väkijoukko, joka oli kaiken aikaa seurannut häntä toisella puolella järveä. Täällä vastarannalla Jeesuksen luo ei kannettu sairaita parannettavaksi. Täällä ei osattu kokoontua kuuntelemaan taitavaa opettajaa ja ihmeitä tekevää rabbia. Oli vain yksi mies, riivaajien vallassa hulluuden ja itsetuhon keskellä hautaluolissa elävä sekä itselleen että kaikille muille vaarallinen ihmisraunio.

 

Erikoinen kohtaamista seurasi erikoinen keskustelu:

 

Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!" Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. "Mikä sinun nimesi on?"  Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: "Legioona, sillä meitä on monta."  (Mark.5:6-9)

 

Jeesus ajoi saastaiset henget ulos suostuen demonien pyyntöön tulla siirretyksi miehestä läheisyydessä olleeseen noin kahden tuhannen sian laumaan. Saastaisten henkien vaikutuksesta siat syöksyivät kuin sopulit jyrkänteen reunan yli järveen ja kuolemaan.

 

Tässä vaiheessa näyttämölle saadaan enemmän väkeä. Pelästyneet sikopaimenet juoksevat läheiseen kaupunkiin, mistä tulee väkeä katsomaan, mitä ihmettä rannalla on tekeillä.  

 

He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan.

Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta. (Mark.5:15-17)

 

Miehessä tapahtunut valtava muutos ja kahdentuhannen sian menetys olivat vastarannan asukkaille liikaa. Sen sijaan, että he olisivat ylistäneet Jumalaa miehen paranemisesta, he pyysivät Jeesusta poistumaan alueeltaan.

 

Miksi he pyysivät Jeesusta poistumaan?

 

Jeesuksella näytti olevan käytössään väkeviä voimia, enemmän valtaa kuin heidän epäjumalillaan ja loitsuillaan. Oli vain yksi ratkaiseva vika: Jeesus oli väärältä puolelta järveä. Hän ei ollut yksi heistä. Hän oli vastarannalta. He pelkäsivät, että Jeesus olisi voinut käyttää valtaansa vahingoittaakseen heitä.

 

Jeesus suostui lähtemään. Mies, jossa oli ollut saastainen henki, pyysi päästä hänen mukaansa. Jeesus, joka tähän asti oli sanonut jokaiselle: ”Seuraa minua”, vastasi kieltävästi. Hän sanoi: ”Mene kertomaan, mitä sinulle on tapahtunut.”

Kuvittele tämän miehen tunteita, kun vene loittoni rannasta eikä hän ollut mukana. Mutta hän teki niin kuin Jeesus kaski.

 

Mies lähti ja alkoi Dekapoliin alueella julistaa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle. Kaikki olivat ihmeissään. (15:20)

 

Tämän jälkeen Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus palasi takaisin, julisti, paransi sairaita, opetti opetuslapsiaan ja käytti usein venettä apunaan. Myöhemmin Markus kertoo seitsemännessä luvussa Jeesuksen toisesta vierailusta Dekapoliksen alueella. Jeesus on ollut opetuslapsineen Tyyron ja Siidonin alueilla ja palaa Gennesaretin vastarannalle, Dekapoliksen alueella.

 

Nyt vastaanotto oli aivan toisenlainen kuin ensimmäisellä käynnillä.

 

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle.

Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: "Effata."  Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.

Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: "Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan." (Mark.7:31-37)

 

Jeesuksen pahojen henkien vallasta vapauttama ja vastarannalle jättämä mies oli noudattanut Jeesuksen antamaa ohjetta ja kertonut kaikille ihmeellisestä parantumisestaan ja miehestä, joka hänet oli parantanut. Ja kuten Raamatussa kerrotaan, kaikki olivat olleet ihmeissään.

 

Nyt he tiesivät, millaisesta miehestä oli kyse. Nyt he ymmärsivät, että heidän kannaltaan vastarannalta tullut rabbi ei halunnut vahingoittaa vaan ainoastaan auttaa heitä. Päinvastoin, heidän kannaltaan vastarannalla asusteleva ja toimiva rabbi välitti ja jopa rakasti myös heitä.

 

’Markus kertoo, miten Jeesus osoitti myös käytännössä yhtäläistä rakkautta järven molemmilla rannoilla:

 

Järven molemmilla puolilla tapahtui huikea ruokkimisihme. Markuksen kuudennessa luvussa kerrotaan, miten länsirannalla, juutalaisten puolella ruokittiin viisituhatta miestä sekä lisäksi naiset ja lapset. Tähteiksi jäi 12 vasullista.

 

Kun Jeesus veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lammaslauma paimenta vailla. Hän alkoi opettaa ja puhui heille pitkään.

Kun päivä oli jo illassa, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on asumatonta seutua, ja on jo myöhä. Lähetä heidät pois, että he menisivät lähiseudun taloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää."

"Antakaa te heille syötävää" , vastasi Jeesus.

He sanoivat hänelle: "Pitäisikö meidän mennä ostamaan kahdellasadalla denaarilla leipiä ja antaa ne heille syötäväksi?"

Jeesus kysyi: "Montako leipää teillä on? Käykää katsomassa." 

He tekivät niin ja ilmoittivat: "Viisi, ja kaksi kalaa."

Jeesus käski heidän sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle. Ihmiset asettuivat istumaan sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen, ja nämä jakoivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikkien kesken ne kaksi kalaa.

Kaikki söivät kyllikseen. Leiväntähteitä kerättiin kaksitoista täyttä korillista, ja kalaakin jäi. Aterioimassa oli ollut viisituhatta miestä. (Mark.6:34-44)

 

Myös järven itäpuolella, Dekapoliksen alueella, vastarannalla pakanoiden puolella Jeesus ruokki   valtavan määrän väkeä, yhteensä neljätuhatta henkeä. Nyt tähteeksi jäi  7 vasullista.

 

Siihen aikaan oli taas kerran koolla paljon ihmisiä. Kun heillä ei ollut syötävää, Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi:

"Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä, he uupuvat matkalla. Monet heistä ovat tulleet kaukaakin." 

Opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä kukaan täällä asumattomalla seudulla voi hankkia leipää näiden kaikkien ruokkimiseksi?"

"Paljonko teillä on leipiä?"  Jeesus kysyi. He vastasivat: "Seitsemän."

Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille. Opetuslapset jakoivat ne sitten kansalle. Heillä oli myös muutama pieni kala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin.

Ihmiset söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista. Väkeä oli noin neljätuhatta.

Kun Jeesus oli lähettänyt heidät pois, hän kohta nousi opetuslasten kanssa veneeseen ja meni Dalmanutan seudulle. (Mark.8:1-10)

 

Juutalaisia heimoja on 12, vastarannan kansoja oli 7. Jeesus kohteli jopa ihmeillään kaikkia ihmisiä samalla tavalla tasapuolisesti. Jeesukselle ei ollut vastarantaa, hänelle ei ollut meikäläisiä ja heikäläisiä. Oli vain apua ja armahdusta tarvitsevia ihmisiä.

 

Hyvä uutinen, evankeliumi Jeesuksen sovitustyöstä, armosta ja pelastuksesta kuuluu sekä tälle puolelle että toiselle puolelle.

 

Jeesus oli valmis vaivalloiseen ja vaaralliseen venematkaan vastarannalle tapaamaan yhtä ainoaa ihmistä. Avun saanut mies puolestaan oli valmis kertomaan auttajastaan kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan. 

 

Meillä kaikilla on taipumus jakaa ihmissuku kahteen ryhmään: me vastaan he. Tämä tapahtuu uskonnollisin perustein, mutta se voi myös tapahtua etnisistä, kulttuurisista tai kielellisistä syistä. Kaksi voimakkainta ja vaarallisinta sanaa ovat me ja he.

 

  



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin