Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Livingstone ja Raamattu

Olet varmasti huomannut, että aikakauslehtien kuvissa, joissa esitellään ihmisten koteja, näkyy enää harvoin kirjahyllyjä. Tai jos jonkinmoinen hylly näkyy, niin sen täyttävät kirjojen sijasta matkamuistot ja muut pikku esineet.

 

Kun David Livingstone vuonna 1853 lähti Afrikassa tutkimusmatkalleen löytääkseen uusia reittejä halki mantereen, hän otti mukaansa 73 kirjaa. Ne painoivat yhteensä noin 60 kiloa. Hänen retkikunnassaan oli vain 25 jäsentä, joten kirjojen kantaminen kävi vähitellen työlääksi. Runsaan 400 kilometrin taivaltamisen jälkeen Livingstone ryhtyi vähentämään kirjojen määrää heittämällä niitä pois.

 

Mitä pitemmälle viidakkoon retkikunta eteni, sitä pienemmäksi mukana kannettavien kirjojen määrä kävi. Loppujen lopuksi hieno monia tieteellisiä teoksia käsittänyt kirjasto oli kutistunut vain yhdeksi kirjaksi, josta Livingstone ei koskaan luopunut.

 

Tuo kirja, josta Livingstone ei luopunut, oli Raamattu. Kirja, joka on maailman eniten luettu, useimmille kielille käännetty ja suurimpina painoksina kaikkialle levinnyt.

 

Livingstone luotti Psalmin sanoihin: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (119:105).

 

Hän tunsi varmasti myös Jeesuksen sanat, jotka löytyvät kolmesta evankeliumista: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Matt.24:35, Mark.13:31, Luuk.21:33)

 

Raamattu mukanaan tärkeitä ja historian lehdille jääneitä tutkimusmatkoja tehnyt Livingstone selviytyi vaarallisista ja rasittavista retkistään löytäen aina myös takaisin kotiin. Raamatun ensimmäisenä kirjana pois heittäneet sitä vastoin tuntuvat eksyvän jo omassa elämässäänkin pahemman kerran.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin