Kurjet hengellisinä opettajina

Oletko tänä syksynä päässyt katselemaan korkealla lentävää kurkiauraa? Oletko tullut miettineeksi, miksi ne lentävät V-muodostelmassa, aurana? Kurkien lentoa katsellessani olen ihaillut niiden taitoa ja järjestystä sekä viittä tärkeää hengelistä viisautta, jotka kurjet meile tarjoavat.   

Tiedemiehet ovat keksineet, miksi kurjet ja monet muutkin linnut lentävät aurana. On havaittu, että lentävä lintu aiheuttaa siiveniskuillaan ilmavirran, joka muodostaa sen takana lentävälle linnulle ylöspäin nostavan voiman. Lentämällä V-muodossa eli aurana, koko parvi pystyy lentämään samalla energialla 71% pitemmän matkan kuin jos ne lentäisivät hajallaan ja kauempana toisistaan.

Kurjilla ja kurkiauralla on meille viisi tärkeää asiaa, joista meidän on syytä ottaa oppia.

1. opetus: 

Jos yksittäinen lintu poikkeaa joukosta ja alkaa lentää ilman muita, se havaitsee välittömästi lentämisen muuttuvan vaikeammaksi ja raskaammaksi. Niinpä se hakeutuu kiireesti takaisin muiden joukkoon.

Jos me olemme yhtä viisaita kuin kurjet, me pysymme porukassa ja pyrimme kaikin tavoin lisäämään ja rakentamaan kristittyjen yhteyttä.  Me toimimme niin, etteivät seurakuntien tai kirkkokuntien rajat saa olla keskinäisen yhteytemme ja ykseytemme esteenä. Kaikki me Jeesukseen uskovat ja häneen turvautuvat olemme Raamatun mukaan veljiä ja sisaria keskenämme!

2. opetus: 

Auran kärjessä lentävä lintu joutuu ponnistelemaan enemmän kuin sen takana lentävät linnut. Niinpä se myös väsyy muita nopeammin. Se ei yritä uupumuksensa salaten sinnitellä säilyttääkseen paikkansa kärjessä, kunnes putoaa väsyneenä maahan. Se luopuu paikastaan, siirtyy taaemmaksi ja päästää näin toisen linnun kärkeen halkomaan tuulta.

Jos me olemme yhtä viisaita kuin kurjet, me kierrätämme tehtäviä sekä kutsumme ja varustamme jatkuvasti uusia ihmisiä seurakunnan tehtäviin.

Työntekijäkeskeisessä seurakunnassa, jossa ammattilaiset hoitavat kaiken ja seurakuntalaisilla on lähinnä vain yleisön rooli, on uupuneita työntekijöitä ja turhautuneita jäseniä.

3. opetus: 

Olet varmasti huomannut taivaalle katsellessasi, miten aurassa taaempana lentävät linnut päästelevät ajoittain kelpo tuuttauksia ”honk! honk!”. Huudoillaan ne haluavat kannustaa edellään lentäviä. Ne haluavat kertoa näille, että mukana tullaan ja porukka on hyvin koossa. Kärjessä lentävillä ei ole syytä huoleen, sillä uusia innokkaita tuulenhalkojia löytyy väsyneitä korvaamaan.

Myös meidän on muistettava kiittää ja kannustaa niitä, jotka antavat voimansa ja saamansa lahjat Jeesukseen uskovien maailmanlaajuisen seurakunnan käyttöön. Me jaamme aivan liian säästeliäästi myönteistä palautetta, kiitosta ja kannustusta. Paljon helpommin suustamme lipsahtaa omaa kurkiauraamme hajottavaa moitetta ja arvostelua, jos kaikki ei näytä menevän aivan niin kuin me olisimme halunneet tai mihin olemme tottuneet.

4. opetus: 

Jos joku kurkiauran linnuista sairastuu tai haavoittuu ja joutuu siksi jättämään paikkansa sekä laskeutumaan maahan, kaksi muuta lintua seuraa sitä jääden pulaan joutuneen tueksi ja turvaksi. Ne pysyttelevät toverinsa rinnalla, kunnes tämä on joko jälleen lentokykyinen tai kuollut. Kun toveri on jälleen voimissaan, ne nousevat yhdessä siivilleen etsiytyen mukaan joko omaan tai johonkin muuhun samaan kohteeseen lentävään kurkiauraan.

Kurjet opettavat meitä suhtautumaan elämän kolhimiin, langenneisiin, syrjäytyneisiin ja monin tavoin haavoitettuihin ja epäonnistuneisiin lähimmäisiimme yhtä huolehtivasti kuin mitä ne tekevät.  

Kurjet ymmärtävät, etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat, Heikot ja haavoittuneet tarvitsevat rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa paljon enemmän kuin korkealla vaivattomasti liitelevät. Jos me toteuttaisimme tämän kurkien opetuksen, seurakuntien kokoustilat pullistelisivat ihmisistä. Kaiken lisäksi saisimme osoitetuksi vääriksi väitteet siitä, että kristityt ovat ainoa armeija, joka ampuu omat haavoittuneensa. Ja vaikka ei aina ampuisikaan, niin harmillisen usein karkottaa heidät keskuudestaan.

5. opetus: 

Oletko ajatellut, että kurkiaurassa jokaisella linnulla on yhteinen näky siitä, mihin ollaan menossa ja kuinka matkaa tehdään? Ellei näin olisi, niin kärjessä lentävän linnun päästäminen lepovuoroon sisältäisi valtavan riskin. Entä jos seuraavalla johtajalla olisikin aivan eri käsitys siitä, minne ollaan matkalla?  Erilaiset käsitykset matkan tavoitteesta hajottaisivat auran ja pian linnut alkaisivat lentää kuka minnekin. Viimein jokainen lentäisi yksinään omalle taholleen pääsemättä koskaan perille.

Vaikka me touhuaisimme miten ahkerasti tahansa seurakunnissamme, raamattupiireissämme ja rukousryhmissämme, mutta emme ankkuroisi uskoamme Raamattuun Jumalan sanana, me olisimme kuin eri suuntiin hajautuva kurkiaura. Tie tavoitteeseemme, Jumalan luo rauhaan, iloon ja iankaikkiseen elämään löytyy ainoastaan Raamatun ilmoittamalla tavalla: yksin uskosta rakastavaan Jumalaan, meidän Isäämme, yksin osaksemme tulleesta ansaitsemattomasta armosta ja yksin Jeesuksen ristille syntiemme sovittamiseksi vieneen rakkauden tähden.