Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Kuolevan kirkon saattohoitajat

Hiippakuntadekaani on kirkon rakenteissa tärkeä ja paljon haltijaksi pantu henkilö. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että Kuopion hiippakunnan piispaehdokkaana ollut hiippakuntadekaani TT Sakari Häkkinen sanoutuu kirjoituksessaan irti luterilaisen kirkon tunnustuksesta, Raamatusta Jumalan sanana sekä sen myötä myös aikanaan antamastaan pappisvalasta.

 

”Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kuoleva kirkko. Vuosi vuodelta vähenevä jäsenmäärä oli pitkään vain prosentuaalisesti vähenevä osuus kaikista suomalaisista, mutta nyt kirkon jäsenten lukumäärä on kääntynyt kohtalokkaaseen laskuun. Syy tähän on selvä: kirkon sanoma ei kiinnosta suomalaisia” toteaa Sakari Häkkinen runsaasti julkisuutta saaneessa kirjoituksessaan uudella nettilehdessä Kirkonkellarissa. Lehti löytyy osoitteesta  .

 

Rakennemuutokset eivät kirkkoa pelasta

 

Pohtiessaan kirkossa meneillään olevaa rakenteiden uudistamista Häkkinen arvelee, etteivät rakennemuutokset pelasta kirkkoa. Todettuaan kirkon tekevän kuolemaa Häkkinen jatkaa nostamalla esille raflaavia kysymyksiä ja väitteitä:

 

”Miksi ihmeessä naispappeuden vastustajien annetaan vieläkin kieltäytyä yhteistyöstä tai järjestää omia, ’klassisen kristinuskon’ mukaisia messujaan? Miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ei voida vihkiä papeiksi samoin ehdoin kuin muitakin?” Häkkinen kysyy. Hän haluaisi inklusiivisen eli sisäänsä sulkevan kirkon, joka ei lähtökohtaisesti hänen mielestään sulje ketään ulkopuolelle.

 

Jos ei ketään suljettaisi ulkopuolelle, niin mahtuisivatko mukaan silloin myös edellä karun tuomion saaneet naispappeuden vastustajat sekä muut liberaaliteologien halveksimat fundamentalistit?

 

Raamattu on vain ihmisten kirjoittama kirjakokoelma

 

”Raamatulla on paljon annettavaa modernille ihmiselle, vaikka kirkkona sanoisimmekin selvästi, että Raamattu ei ole yhtä kuin Jumalan sana”, Häkkinen opettaa. Hänen mielestään Raamattu on alusta loppuun ihmisten kirjoittama kirjakokoelma. Oleellista ei ole se, kuka tekstit on kirjoittanut, vaan tekstien sanoma. Sitäkin on Häkkisen mielestä syytä tarkastella ”nöyrän kriittisesti”.

 

Tuo ”nöyrä kriittisyys tarkoittaa Häkkisen mielestä sitä, että ”tulevaisuuteen suuntautuva kirkko ei pidä kynsin hampain kiinni antiikin ajan tai keskiajan maailmankuvasta.”    Häkkinen sanoo toki ymmärtävänsä, että ”voi olla kipeää myöntää, että Raamatun ihmeet ja Lutherin näkemykset perustuvat vanhentuneeseen maailmankuvaan.”

 

Harva enää uskoo, että Jumala olisi jokin olento

 

Jumalan olemustakin Häkkinen käsittelee kirjoituksessaan: ”On absurdia ajatella, että joku tai jotkut ihmiset satoja tai tuhansia vuosia sitten olisivat antaneet jotenkin kattavan tai valmiin määritelmän Jumalasta.” Häkkinen jatkaa toteamalla, että meidän aikanamme yhä harvempi uskoo Jumalaan, joka on jokin olento. Jumala on elämän lähde tai elämä itse. Jumala on rakkaus. Niinpä Jumalasta voidaan puhua vain vertauskuvin.

 

Pappisvalassa jokainen luterilaisen kirkon pappi on sitoutunut kirkon ”Raamattuun perustuvaan kristilliseen uskoon”. Pappisvalassa hän myös lupaa ettei ”julkisesti julista tai levitä eikä salaisesti suosi sitä vastaan sotivia oppeja”.  Sakari Häkkiselle kumpikaan kohta ei tunnu olleen merkityksellinen, koska hän edelleen jatkaa kirkon pappina ja hiippakuntadekaanin virassa.

 

Keskustelua, saattohoitoa vai peräti eutanasiaa?

 

Jos joku joutuu yritysmaailmassa tai puoluepolitiikassa ajatuksineen vastaavalla tavalla ristiriitaan edustamansa yhteisön kanssa, edessä on työpaikan tai puolueen vaihto. Kirkon piirissä sitä vastoin näyttää olevan tapana tehdä näyttäviä opillisia irtiottoja, ja jatkaa sen jälkeen palkan kuittaamista entisestä tehtävästä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”Kuolevalla kirkolla” on saattohoitajat - tai pitäisikö sanoa eutanasian harjoittajat - omasta takaa ja omista riveistä.

 

Raamatusta löytyy monia tiukkoja jakeita niille, jotka johdattavat haltuunsa uskotun lauman opillisille harhapoluille:

 

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. (Matt.7:15)

 

Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. (Matt.24:10)

 

Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. (Matt.18:6)



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

12.6.2012 klo 10:27:51
jali kirjoittaa

siis Aadam on se ihminen joka on Luojan kuva, koska Aadam on kehittynyt maasta omalla ajallaan Luojan kuvaksi , semmoseksi ihmiseksi jota Luoja tarkotti ja sitten Luojan kuva on rikkoutunut, näin yksinkertainen tämä asia on, mitään ristiriitaa ei ole biologisen kehityksen ja Jumalan Sanan välillä, luonto on Luojan ja luonnonvalitakin,kuten fyysikko, tiedemies K V Laurikainen kertoo kirjassaan Luonto puhuu Luojastaan



12.6.2012 klo 10:22:20
jali kirjoittaa

ja mitä tulee biologiseen kehitykseen niin ihminenkin käy alkiossa edellisiä kehitysvaiheita kuten kalan verenkiertojärjestelmästa vesieläinten verenkiertojärjestelmää ja siitä matelijoiden verenkiertojärjestelmään ja sitten tullaankin nisäkkäiden verenkiertoon ja siinä se ihmisen verenkiertojärjestelmä siten on ja tällai se näkyy imisen alkion kehityksessä, kaikki selkärankaiset ovat alkiossaa kalanmuotoisia, ihmien alkiossa näkyy nuo aikaisemmat kehitysvaihee kalasta nisäkläisiin alkion kehityksessä ja kun ihminen on 6 kk vanha äidin masussa niin ihmisellä, vauvalla on hento karvapeitekin joka sitten poistuu kuukautta ennen syntymääkin ja taas apinoilla karvapeite jää kun syntyvät, ihmisen alkioon jää biokemialliset vihjeet jotka näyvät alkion kehityksessä ja samoin on munuaisten laita esimerkiksi, munuaisia on kolme joista yksi vain jää jäljelle alkiossa jne.. eli Luoja on ja omistaa myös luonnonvalinnan ja Hän elää sen kanssa luonnnossa, joten kyllä kreationistit ovat osittain sanomassa asioita ei -todellisesti.Biologisen kehityksen ja Jumalan Sanan välillä ei ole mitään ristiriitaa ollenkaan



29.5.2012 klo 10:17:26
jali kirjoittaa

ja mitä tulee perisyntiin, niin olen keskustellut erään miehen kanssa, joka sano, että hän on Tiedemies ja on kirjoja sitten kait kotonakin ja hän on lukenut geologiaa ja evolutiivistakin kirjallisuutta ja pohtinut näitä kristikunnankin asioita, niin Hän sano, että synti,himo, pahuus asuu sielussa kun juttelimme perisynnistä ja näin sitten emme tarvitsekaan pohtii sitä, että perisynti peritäänkö se vai ei onko se perimässä ja geeneissä vai ei tai perintötekijöissä, koska sielu on semmonen olento joka asuu kyllä meissä mutta me emme sitä osaa hakee omasta ruumista missähän se siellä olisi, sen sijaan sielun löydämme meidän omista puheista ja teoistamme kun me teemme kulutuuria ja taidetta ja tiedettä , elinkeioja ja jne.. sielu siis on nähtävissä ihmisen puheissa ja teoissa ja siellähän se elää, no siellä elää himokin ja paha ja synti, ettäs siis sielussa asuukin se paha joka sitten näkyy ihmisen puheissa ja teoissa, tällä tavalla voi sitten sen perisynnin käsittää ja näin kirkkoisä AUGUstinus oli jäljillä perisynnistä, siis perisyntii ei tarvihekaan ajatella sillai että olisi kysymyksessä hankitut ominaisuudet joita ei sitten ihminen peri, tällä tavalla ko asiaa tarkastelee niinn teologia Ilkaa Pyysiäinen on hiukan käsittääkseni hakoteillä kun puhuu siitä että peritäänkö perisynti vai ei, siis asiaa ei voikaa katsoo perimästä , perítyvyydestä ja geeneistä ja perintötekijöistä koska minn ystäväni erään Tiedemiehen ilmaisu että synti ja pahuus ja himo asuukin sielussa, on erittäin hyvä oivallus minusta



28.5.2012 klo 10:57:15
jali kirjoittaa

no kait viimeisempien tilastojen mukaan koko maailman väestöstä vain oliko se jotain 12-16 % on vain ns. uskonnottomia ihmisä ja väestöö on sentään yli 7 miljardia eli näin Häkkinsen väite vai oliko se edes väte, että harva uskoo Luojaan ei ihan nyt pidä kyllä kovin paikkansa ja suomessakin on tuo luku suunnilleen samanlainen että suomessakin 12-16 % suunnilleen ei usko Luojaan, että emme voi ihan puhua että on sillai että harva uskoo Luojaan



27.5.2012 klo 00:05:53
jali kirjoittaa

luterilaisessa kirkossa suomessa on uskossa eläviä, mutta ne jotka ovat vieraantuneet pois, heidän pitää tehä parannus ja tulla takasi sinne lapsen maailmaan, palata takasi elämään ja tekemään parannusta ja olemaan seurakunnan keskellä Sanan ääressä, Luther sano, että kristityn elämä on jokapäiväistä parannusta,sillai eletään kristitynä ja tehään parannusta ja pannan pois syntiä kuolinpäivään asti



27.5.2012 klo 00:01:18
jali kirjoittaa

no minä kuulun luterilaiseen kirkkoon ja myös helluntaiseurakuntaan koska kaksoisjäsenyys on mahdollista ja minua ei haittaa se että lapsia kastetaan kirkossa ja heitä ei kasteta helluntaiseurakunnassa, sen sijaan kiinnittäisin paljon suurempaa huomiota siihen että Jumalan Pyhä Henki toimii kirkoissa ja karismaatikkoja on kristikunnassa monissa kirkoissa, siis Pyhä Henki pystyy kyllä olemaan kristikunnan kirkoissa kun katsotaan karismaattisuutta , mutta ihmiset eivät pysty samaan,koska eivät pysty olemaan yhdessä ja samassa kirkossa, parempi on mennä itseensä ja tehdä parannusta omista synneistä ensin, Paavalin Roomalaiskirjeen luku 7 antaa ymmärtää kuten Luther kertoo, ihminen on samalla vanhurskas ja syntinen



10.5.2012 klo 19:55:28
Kuilun partaalla kirjoittaa

Kirkko on kulkenut niin kauas harhaan, että ainoastaan Pyhän Hengen synnyttämä herätys, jossa syntinen huutaa avuksi syntisten Vapahtajaa, voi vielä pelastaa, mitä pelastettavissa on. Erään rovastin sanoma tokaisu, pitää paikkansa kirkossakin : " Eihän korppi korpin silmää nokkaa." On aivan turha luulla, että nykyisessä kirkkolaitoksessa kukaan joutuisi puhutteluun, saatikka erotetuksi Raamatun sanan vastaisista mielipiteistään. Tulilinjalla ovat päinvastoin ne, jotka ovat uskollisia Jumalan sanalle.



10.5.2012 klo 18:56:49
Ihmettelen kirjoittaa

Kuinka arkkipiispa niin hanakasti otti paheksuen kantaa "Annin" tapaukseen, mutta tälläiset häkkiset saavat huseerata miten sattuu ilman, että siihen puututaan? Kuinka pitkällä luopumus onkaan!



8.5.2012 klo 13:42:25
Lukija kirjoittaa

Dekaani kertoi itse jossain, että hänestä on lähetetty harhaoppisuustutkinto pyyntöjä ja tuomiokapituli on ne käsitellyt ja todennut, että dekaani ei ole harhaoppinen vaan hänen käsityksensä ovat luterilaisia.



6.5.2012 klo 18:28:49
Pahalta tuntuu kirjoittaa

Todella melkoisen kummallista oppia ja opetusta, ja hyvin vastuullisen viran haltijalta!

Raamattua vastaan opettamisesta Häkkinen luonnollisesti vastaa aikanaan Jumalan tuomioistuimelle. Siihen ei ihmisellä ole puuttumista. Mutta nyt ensihätiin hänet pitäisi saada vastaamaan pappisvalansa rikkomisesta. Kun en tämäntyyppisiä kirkon oppien ja hallinnon asioita juuri ymmärrä: Kuinkahan siitä rikkomisesta vastaaminen saataisiin aikaan?



6.5.2012 klo 12:34:42
Kalevi kirjoittaa

Näyttää siltä, että hiippakuntadekaani Häkkinen on syvästi pettynyt ja turhautunut etsinnässään ja löytämättömyydessään! Onhan Jumalan Sana elävä ja voimallinen huolimatta tällaisista S.H:n tapaisista kommenteista. O tempora o mores!



6.5.2012 klo 11:42:53
Lukija2 kirjoittaa

Tai hapatusta Sakari Häkkisen tyyliin. Jumala rakas varjele tätäkin ihmistä ja ohjaa oikealle tielle.



5.5.2012 klo 23:09:01
Lukija kirjoittaa

Voi olla, että hävitty piispanvaali vielä vaikuttaa dekaanin ajatusmaailmassa. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista tyyliin.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin