Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Kun retkieväistä mudostui ongelma

Juutalainen rabbi ja roomalaiskatolinen pappi olivat hyviä ystäviä. Eräänä kauniina kesäisenä päivänä he lähtivät eväät mukanaan retkelle  järven rannalle. Siinä jutellessaan ja upeaa Luojan luomaa kesäistä kauneutta ihaillessaan molemmat kaivoivat eväänsä esille.

 

Papin eväskorista löytyi muhkea kinkkuvoileipä. Haukatessaan leivästä pappi ei voinut olla sanomatta: ”Tämä maistuu kerrassaan herkulliselta. Tiedän kyllä, että sinä et syö sianlihaa. En vain voi mitenkään ymmärtää, miksi et voisi kiitollisin mielin nauttia näin hienosta kinkkuvoileivästä. Sanopa minulle, milloin aiot antaa periksi ja syödä edes yhden tällaisen?

 

Rabbi katsoi pappia hetken ja vastasi: ”Sinun häissäsi.”

 

----

 

Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. (Room.14:5-6)

 

-------

Kokoan ja valmistelen uusia matkaeväitä viikoittain tiistaiksi ja perjantaiksi.

Koko voileipäpöydän löydät täältä:  

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin