Mies oli tehnyt koko ikänsä ankarasti työtä ja luonut suuren yrityksen. Vanhoilla päivillään hän sairastui. Arvellen loppunsa olevan lähellä, hän kutsui luokseen kolme poikaansa ja antoi heille erikoisen tehtävän.
”Yksi teistä saa periä yritykseni”, vanha mies sanoi. ”Haluan nähdä, kuka teistä ansaitsee perustamani yrityksen. Annan teille jokaiselle viisi euroa. Käyttäkää se ostamalla jotain, jolla voi täyttää tämän huoneen nurkasta nurkkaan ja lattiasta kattoon. Se joka voittaa, saa koko yrityksen. Teillä on iltaan asti aikaa toteuttaa tehtävä.”
Pojat kipaisivat matkaan.
Kun ensimmäinen poika illalla palasi, isä kysyi, mitä hän oli rahoilla ostanut. ”Ajoin ystäväni maatilalle ja ostin kaksi paalia heinää”, poika selitti ylpeänä.
Poika poistui huoneesta, haki paalit ja alkoi heitellä heinää ilmaan. Muutamassa sekunnissa huone oli täynnä heinää, mutta hetken päästä kaikki heinä putosi lattialle eikä huone ollut likimainkaan täynnä.
Sitten saapui toinen poika esittelemään ostamaansa. ”Minä ostin viidellä eurollani kaksi säkillistä puuvillaa”, hän sanoi. Hän otti puuvillan säkistä, pöyhi sitä ja heitti kaiken ilmaan. Myös puuvilla putosi kuitenkin nopeasti lattialle, ja suurin osa huoneesta jäi täyttämättä.
Kolmas poika saapui viimeisenä. Isä kysyi, mitä hän tehnyt saamillaan oli rahoilla?
”Ensin vaihdoin antamasi viiden euron setelin kolikoiksi. Kahden euron kolikon annoin miehelle, joka tarvitsi sitä kipeämmin kuin minä. Sitten ostin kahdella eurolla itselleni makkaraa, että jaksaisin iltaan saakka. Viimeisellä eurollani ostin kaksi pikku juttua.”
Poika sammutti huoneesta valot ja otti taskustaan kynttilän ja tulitikut. Hän sytytti kynttilän, ja koko huone täyttyi valolla.
Luettuani tuon tarinan kirjasta ”Miksi ruoho kasvaa? (Bazar kustannus 2003) en voinut muuta kuin hymyillä. Olipa hieno oivallus! Parhaat asiat eivät ole käsin kosketeltavia tai rahalla mitattavissa. Niiden saamiseen tai niistä ilman jäämiseen eivät vaikuta onnistuneet sijoitukset pörssiin, hienot organisaatiot tai arvostetut opinnot.
Myös Jeesus antoi ennen taivaaseen astumistaan opetuslapsilleen erikoisen tehtävän. Heidänkin piti täyttää jotain jollain. Jeesus ei kehottanut seuraajiaan täyttämään huonetta tai edes kirkon penkkejä. Jeesuksen antama tehtävä oli vielä monin vaativampi. Se oli niin valtavan suuri, että sen on täytynyt tuntua opetuslapsista täysin mahdottomalta. Miten ihmeessä he voisivat täyttää koko maailman ja sen kaikki kansat Jeesuksen tuntemisella ja hänen opetuksillaan!
Jeesuksen antaman tehtävän, joka koskee kaikkia hänen seuraajiaan, - siis myös meitä – löytyy Matteuksen evankeliumin luvun 28 jakeista 18-20:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt.28:18-20)
Jeesus kertoi ensimmäiseksi opetuslapsilleen, millaisella valtuudella ja voimalla hän käskee seuraajansa toteuttamaan mahdottomalta kuulostavaa tehtävää. Millaisia ajatuksia luulet siitä huolimatta liikkuneen käskyn kuulleiden opetuslasten mielissä?
Ehkä Filippuksen ensimmäinen ajatus oli: ”Tehtävä on aivan mahdoton. Miten me voisimme sellaisessa onnistua?
Kenties Andreas pohdiskeli: ”Millä me tuon teemme? Eihän teillä ole muuta kuin tyhjät kätemme.”
Tuomas saattoi ajatella: ”Parempi kun unohdetaan koko juttu ja palataan kalastajiksi ja veronkerääjiksi. Eivät tällaiset tavalliset ihmiset ole ennenkään maailmoja valloittaneet!”
Epäilyksistään huolimatta opetuslapset lähtivät liikkeelle. Pyhän Hengen antamalla voimalla ja rohkeudella he alkoivat toteuttaa mahdottomalta tuntunutta tehtävää. Parissa vuosituhannessa heidän uskostaan Jeesukseen on kasvanut maailman suurin uskonto. Jeesus tunnetaan nyt kaikkien kansojen keskuudessa.
Myös meidän on syytä muistaa, millaisin valtuuksin tuo käsky on annettu. On hyvä myös muistaa, kenelle me joudumme tekemään tiliä jos sen laiminlyömme. Pysähtynyt, omien seiniensä sisällä perinteisiinsä ja kaavoihinsa käpertynyt seurakunta on kuin vahakabinetti. Kaikki kyllä näyttää mutta oikealta, mutta elämä puuttuu.
Elävä seurakunta etsii Hengen voimassa jatkuvasti uusia tapoja viedä hyvää sanomaa Jeesuksesta sinne, mistä hänen valonsa vielä puuttuu. Lähetyskäskyn tosissaan ottava seurakunta löytää myös koronan aikana yhä uusia tapoja toimia ja julistaa. Se ei palaa ”vanhaan normaaliin” eli seiniensä sisälle vanhoihin kaavoihinsa, vaikka pandemia olisi jo ohi.
Siunausta päivääsi, rakas ystäväni!