Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Kirkon Ulkomaanapu oudoilla poluilla

Kirkon Ulkomaanapu teetti Finnwatch ry:llä tutkimuksen suomalaisten yritysten yhteyksistä Israelin laittomiin siirtokuntiin. Tulokset  julkaistiin laajasti tiedotusvälineissä, mikä sai monet kyselemään Kirkon Ulkomaanavun motiiveja ja tavoitteita.

 

Uskon monen uutista lukiessaan pohtineen, miksi Kirkon Ulkomaanapu on tuollaisella asialla? Miksei se ole ollut vastaavasti aktiivinen, kun Gazan alueelta ammutaan jatkuvasti satoja raketteja ja ohjuksia Israelin siviilikohteisiin? Miksei se ole kantanut huolta Egyptistä Siinain kautta salakuljetetuista räjähteistä, joilla on hyökätty mm. siviilejä täynnä olevia linja-autoja vastaan? Miksi Kirkon Ulkomaanapu on ollut vaiti, kun Iranissa ja monessa muussa maassa murhataan ja teloitetaan kristittyjä heidän uskonsa tähden?

 

Aiheellisten ja paljastavien kysymysten ketjua voisi jatkaa pitkään. Jo nuo edellä olevat esimerkit riittävät siihen, että monen henkilön kohdalla henkilökohtaiset avustukset ulkomaisiin kohteisiin kulkevat vastaisuudessa Kirkon Ulkomaanavun sijasta Herätysliikkeiden, Fidan, Patmoksen tai jonkun muun tasapuolisemman ja luotettavamman toimijan kautta.

 

”Näinkö Kirkon Ulkomaanapu käyttää lahjoitusvarojamme?”

 

Tämän aiheellisen kysymyksen esitti Keski-Uusimaa lehdessä 9.3.2012 rovasti Seppo Seppälä Keravalta. Lainaan hänen kirjoituksestaan osan esimerkkinä Ulkomaanavun toimien herättämästä närkästyksestä:

”Olin Israelissa vuonna 1967, jolloin Egypti ja muut ympärillä olevat arabivaltiot valmistautuivat työntämään juutalaisvaltion Välimereen. Syttyi kuuden päivän sota, jonka tuloksena Samaria ja Juudea sekä Golan ja Gazan alue joutuivat Israelin haltuun.

 

Oli aivan luonnollista, että kyseisille alueille syntyi myös siirtokuntia, joiden avulla uskottiin voitavan lähentää alueen asukkaiden ja Israelin välisiä suhteita samanlaisiksi, jollaisiksi ne olivat muodostuneet Israelin aikaisemmalla alueella olevien arabien, druusien ja muiden vähemmistöjen kanssa.

 

Myöhemmin olen usein vieraillut Israelissa, jolloin olen köynyt myös Samariassa ja Juudeassa. On ollut rohkaisevaa seurata esimerkiksi Gedumimissa juutalaisten rakennuttajien ja arabirakennusmestarien välisiä keskusteluja ja suunnitelmia tulevista rakennusprojekteista.

 

Mielestäni on aivan luonnollista, että ihmiset koettavat vaikeissakin olosuhteissa ottaa elantonsa niistä mahdollisuuksista, joita maaperä tarjoaa. Tällaisia toimenpiteitä Kirkon Ulkomaanapukin kiittelee muissa kohteissaan. Miksi ne Israelin kohdalla ovat tuomittavia?

 

Osoittaako Kirkon Ulkomaanavun tällainen toiminta kristillistä rakkautta? Mielestäni juuri noissa kohteissa kirkolla olisi erinomainen mahdollisuus toimia paikallisten etnisten ryhmien keskinäisen yhteisymmärryksen löytymiseksi.

 

Vai onko niin, että Kirkon Ulkomaanavulta on unohtunut sen varsinainen tehtävä ja tilalle on astunut politikointi?

 

Seppo Seppälä

rovasti

Kerava

 

Mistä on kysymys, mihin tämä johtaa, mitä seuraavaksi?

 

Israel ja Iran ovat olleet jo pitkään päivittäisiä uutisaiheita. Eikä kyse ole vain näistä kahdesta valtiosta. Syyrian väkivaltainen sekasorto, Hizbollah, Hamas, levottomuudet Egyptissä, kaasuputkien räjäytykset ja Hormuzin salmen vesille purjehtineet sotalaivat luovat uhkakuvan, joka koskee koko maailmaa.

 

Mistä on kysymys ja miltä tilanne kokonaisuutena näyttää? Tähän löydät asiantuntevaa ja perusteellista tietoa lukemalla eturivin Lähi-idän asiantuntijamme Pekka Sartolan tuoreen kolumnin, jossa tilannetta tarkastellaan sekä politiikan että sotilaallisten vaihtoehtojen osalta

 

Polliittisen ja sotiaallisen taistelun lisäksi kyseessä on henkivaltojen taistelu, jossa jokainen saa Raamatun mukaan osakseen joko siunauksen tai kirouksen.

"Israel on pyhä maa, mutta täällä asuu paljon pahoja ihmisiä", varoitteli eräs opas, kun ryhmämme oli matkalla lentokentältä hotelliin. Kaikki se, mitä Israel tekee tai Israelissa tehdään, ei ole pyhää eikä ansaitse hyväksyntäämme, mutta se ei muuta perusasetelmaa, jonka Jumala on Raamatussa moneen kertaan sanonut:

"Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." 1.Moos.12:3

 

Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä." Sak.2:8



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

21.3.2012 klo 08:24:16
Maire kirjoittaa

Kirkko joka hukkaa tärkeimmän tehtävänsä, lain ja evankeliumin saarnan, luisuu kaikenlaisille harhapoluille. Jos keskipisteenä ja päänä ei ole ylösnoussut Jeesus, tilalle nousee monenlaisia päitä ja päättömyyksiä.



9.3.2012 klo 22:52:18
Kirsti kirjoittaa

Hyvä, että Reijon blogi otti kantaa tähän juttuun.Yllätyin koko uutisesta ja vielä enemmän hämmennyin, kun huomasin asialla olleen Kirkon Ulkomaanavun.
Esillä voisi olla enemmänkin Israelin tuotteista se asia, ettei niitä mistään löydä Suomessa. Niin hyviä kuin olisivatkin!!



9.3.2012 klo 21:57:29
Raimo Luoto kirjoittaa

Uutinen kertoi 7.3., ettei ulkoministeriö aio puuttua yritysten ja Länsirannan siirtokuntien välisiin liiketoimiin. Ulkoministeriö ei näe tarpeelliseksi antaa ulkopoliittisiin syihin perustuvia ohjeita yrityksille niin kauan kuin niiden toiminta on lainmukaista.

Jo seuraavana päivänä Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen ilmoitti, ettei Kirkon Ulkomaanapu aio jättää juttua tähän, vaan jatkaa viranomaisten painostamista asiassa.

Samana päivänä minä päätin, etten enää anna euroakaan Kirkon Ukomaanavun keräyskohteisiin enkä kolehteihin. En edes sitä kuuluisaa kolehtihaavista löytyvää nappia!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin