Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Kirkkolaiva törmäsi jäävuoreen

Historiallisena päivänä 28.11.2014 kirkosta ei erottu Päivi Räsäsen vaan arkkipiispa Kari Mäkisen takia. Jo aamupäivällä ennen kuin eduskunta äänesti sukupuolineuraalista avioliittolaista, kirkosta oli eronnut 170 ihmistä. Äänestyksen jälkeen tahti kiihtyi nopeasti. Iltapäivän aikana lähtijöitä oli jo hyvän matkaa yli 900 henkeä, ja ennen puolta yötä luku oli jo yli 2500.

 

Nyt ei kirkosta eroamisesta syytetä Päivi Räsästä, kuten usein on tavattu tehdä. Lähtijät ovat lähes poikkeuksetta ilmoittaneet eroamisensa syyksi arkkipiispa Kari Mäkisen heti äänestyksen jälkeen antamat lausunnot, kertoo Eroakirkosta.fi sivuston vetäjä Petri Karisma.

 

Tämä oli monille viimeinen pisara

 

Tässä pari lainausta arkkipiispa Kari Mäkisen tekstistä:

– Tiedän miten paljon tämä päivä merkitsee sateenkaariväelle, heidän läheisilleen ja monille muille. Iloitsen täydestä sydämestäni heidän puolestaan ja heidän kanssaan, Mäkinen kirjoitti.

 

– Avioliittokäsityksemme tarvitsee perusteellista tarkastelua. Omasta puolestani ajattelen, että siinä on uudelleenarvioinnin paikka, Mäkinen totesi samassa kirjoituksessaan.

Tällä hetkellä keskustelupalstoilta löytyy etsimättä runsaasti värikkäitä kommentteja. Niissä joko hehkutetaan saatua voittoa tai murehditaan kärsittyä tappiota. Myös arkkipiispa Kari Mäkinen on saanut niillä foorumeilla runsaasti huomiota. Tässä eräs kommentti:

- Mäkinen on tällä hetkellä samanlainen kirkolle kuin Elop oli Nokialle. Tuntuu tekevän kaikkensa, että saisi kioskin kunnon syöksyyn. Kirkko kaipaa kipeämmin konservatiiveja kuin konservatiivit kaipaa kirkkoa.

Jäitä hattuun, sillä ei tässä pitäisi olla mitään yllättävää

 

Paljon löytyy myös niitä, jotka kehottavat panemaan jäitä hattuun ja rauhoittumaan. Ja tietyllä tavalla he ovat aivan oikeassa.

 

Eduskunnan äänestyksessä sukupuolineutraalista avioliitosta ei tapahtunut mitään yllättävää. Kirkon oman tutkimuskeskuksen luvut ovat jo vuosia kertoneet karua kieltä kirkon nimellisesti suuren mutta käytännössä perin piittaamattoman jäsenkunnan uskosta Jumalaan ja kirkon opetuksiin. Siltä pohjalta ei muunlaista lopputulosta olisi tässäkään tilanteessa voinut syntyä.

 

Kirkkolaiva törmäsi jäävuoreen

 

Arkadianmäellä nyt koettu rysäys oli vain kirkkolaivan osumista jäävuoren huippuun. Itse jäävuori löytyy syvemmältä. Sen koko on paljon suurempi ja pelottavampi kuin nyt käyty ja hävitty kädenvääntö avioliitosta. Katseilta piilossa ja kätkettynä byrokratiaan, komiteoihin, valiokuntiin, kokouksiin, hallinnollisiin uudistuksiin, laskeviin talouslukuihin, raportteihin, strategioihin, mietintöihin, henkilöstöongelmiin ja niiden teologiseen kuorrutukseen vaanii se varsinainen jäävuori odottaen seuraavaa kirkkolaivan ohjausvirhettä. Tuo jäävuori on kirkon olohuoneessa makoileva virtahepo, josta ei sovi eikä uskalleta kunnolla puhua.

 

Ajat, jolloin pasuuna antoi selkeitä ääniä

 

Kun kirkkomme piispoina olivat mm. Martti Simojoki ja Mikko Juva, valtio maksoi heidän palkkansa ja asumisensa. Siitä huolimatta he ottivat tarvittaessa rohkeasti ja räväkästi kantaa myös yhteiskunnan asioihin. Piispoja arvostettiin ja kuunneltiin. Myös hengellisissä kysymyksissä heillä oli selkeä ja Raamattuun perustuva vankka paimenen ote.

 

Piispojen taloudelliset siteet valtiovaltaan on katkaistu jo kauan sitten. Nyt kirkko maksaa heidän palkkansa ja asumisensa. Siitä huolimatta he ovat äänestystä edeltäneessä keskustelussa olleet enimmäkseen hiljaisia kuin yleisen mielipiteen sylikoirat. Poikkeuksiakin toki oli.

 

Upean ja täyden kunnioituksen ansaitsee erityisesti Mikkelin piispa Seppo Häkkinen, joka tuli selkeästi ja useampaan otteeseen esille puolustamaan miehen ja naisen välistä avioliittoa. Toisen näyttävän esiintulon teki arkkipiispa, joka eri tavoin viestitti tukeaan kirkon virallisesta kannasta poikkeaville näkemyksille.

 

Suomi on pakanamaa, jonka paimenet nukkuvat

 

Jos suomalaisista vain 27 % enää uskoo kristinuskon Jumalaan, niin kirkon johdon puheet kansankirkosta ovat samaa luokkaa kuin , joilla vuonna 1787 yritettiin liehitellä keisarinna Katariina II:ta. Kun keisarinna matkaili Krimillä, teiden varsille pystytettiin vauraan kuvan luomiseksi mm. pelkkiä rakennusten komeita julkisivuja ja rääsyläisiä puettiin hetkeksi kelpo vaatteisiin lippuja heiluttamaan.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Potemkinin_kulissit

 

Samuli Siikavirta kirjoitti välittömästi äänestyksen tuloksen selvittyä sivustolla jossa käsitellään erittäin viisaalla ja kokonaisuuden rohkeasti piirtävällä tavalla mm. sitä, miksi avioliiton kohtalo oli sinetöity jo kauan ennen äänestystä.  Teksti kannattaa ehdottomasti lukea.

 

Kirkosta eroaminen on jokapäiväistä arkea

 

Kirkkolaiva vuotaa. Se ei vuoda vain dramaattisten äänestysten tai haastavien televisiokeskustelujen jälkeen. Se vuotaa koko ajan, 365 päivää vuodessa. Eroakirkosta-verkkopalvelun perustajan ja Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajan Petri Karisma arvion mukaan kirkosta eroaa tavallisena päivänä 150-200 ihmistä. Siksi kirkon johtajien ei kannattaisi suurentaa repeämiä entisestään tai peräti tempoa tappia pois veneen pohjasta.

 

Kirkon tutkimuskeskuksen tilastojen mukaan kirkosta erotaan, koska kirkko on lähtijän mielestä liian ahdasmielinen. Kirkosta erotaan myös siksi, että ollaan tyytymättömiä kirkon liialliseen vapaamielisyyteen. Kolmannen lähtijöiden joukon muodostavat ne, joille kirkko on yhdentekevä. Suurin eroajien joukko eli 20-39-vuotiaat lähtee kirkon merkityksettömyyden takia. Vanhempi väki eroaa petyttyään kirkon työntekijöihin, arvoihin, oppiin, julistukseen tai arkkipiispan kirjoituksiin.

 

Eroaisin jos tietäisin mihin liittyä…

 

Viime vuosina olen kuullut yhä useammin huokaisun: ”Eroaisin kirkosta, jos tietäisin, mihin sen jälkeen liittyisin” Samaan hengenvetoon minulta on monesti kyselty, koska tämä kirkko lopullisesti hajoaa? Syntyykö jäännöksistä silloin myös sellainen kirkko, jossa ns. klassinen kristinusko, Raamattu ja Jeesus ovat edelleen arvossa ja kunniassa? Vai siirtyykö nyt fundamentalisteiksi, vanhoillisiksi, suvaitsemattomiksi ja jopa rasisteiksi nimiteltyjen hengellinen elämä alkuseurakunnan ja Kiinan kristillisyyden kaltaisiin pieniin kotikirkkoihin?

 

Kirkon ulko-ovelle vilkuilevia on kasvava joukko. Edellä kerrotuista syistä osa on nyt siirtynyt jo oven ulkopuolelle. Saranat kannattaa pitää rasvattuina, sillä lisää lähtee, jos (kun) kirkko ryhtyy arkkipiispan johdolla muokkaamaan uusiksi käsitystä avioliitosta ja komiteassa rustaamaan sukupuolineutraalia vihkikaavaa.

 

---- 

 

Jatkan aiheen käsittelyä ja sen taustojen avaamista Sokeat sokeiden taluttajina



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

2.12.2014 klo 15:56:05
Balttis kirjoittaa

Kirkon "pöyrö-ovet" pyörivät nyt vinhasti, suuren sekaannuksen kasvaessa "moniäänisen kirkon" piirissä, sen johdon kapinoidessa selvästi Jumalan asettamaan tervettä ihmiskuvaamme, ja Jumalan keskuuteemme asettamaa luomisjärjestystä vastaan: 1 Moos.5:1,2... joten ei ole mikään ihme että: jopa tavalliset ihmiset, jotka eivät piittaa yleensä mitään uskonasiosta osoittavat paheksuvansa sitä yleistä arvokaaosta jota kirkon johdon lausunnot avioliiton sisällöstä edustavat, - ja äänestävät siksi "jaloillaan".



29.11.2014 klo 19:31:23
Ester kirjoittaa

Olen jo kanssa tehnyt lähtöä kirkosta,jonkinaikaa...Nuo viimeiset päivät ovat saaneet sydämeni todella raskaaksi,nämä "leipäpapit" joilla ei ole uskoa vähäistäkään,edes sinapinsiemenen verran.Iloitsevat ja hurraavat homoiden voitettua ja nyt on jo insestit liikkeellä-omia ajatuksiaan myös esittämässä kirkkoon. Minulla on jo pieni kotiseurakunta,johon olen alkanut tiivimmin olla ja saanut maistaa "seurakunta yhteyttä" jaken yhteyttä ja saaneena Jumalan läsnäolon hoitoa.Isä rakastaa meitä syntisiä vaan ei meidän syntiä.Synti on se että käännämme Isälle selkämme ja sydämemme hänen tahdolleen.



29.11.2014 klo 15:34:08
Salla Karilainen kirjoittaa

Olen ollut jo muutaman vuoden toinen jalka oven välissä lähtemässä kirkosta. En ole vielä sitä tehnyt, mutta lähempänä on kuin eilen.

Mietin juuri viimeistä blogi-kappaletta. Olemme kokoontuneet kodeissa pienellä porukalla, lukeneet Raamattua, rukoilleet, keskustelleet ja laulaneet. Tämä yhteys on jo nyt minulle enemmän kuin virallisen srk toiminnat yhteensä. Olenkin miettinyt sitä, mikä on kotiseurakunta, miten sellaisen voi perustaa ja silleen. Olemme yhdessä tutustuneet John Fennin ajatuksiin kotiseurakunnasta ja verkostoa on mahdollista muodostaa Suomessakin.

Tähän saa tulla mukaan!

T. Salla K.



29.11.2014 klo 15:00:36
Marko kirjoittaa

Uskon että hiljalleen elämme aikaa jossa tosiaan Jyviä akanoista erotellaa ja voi syntyäkkin yhdyskuntia ns seurakuntia joissa rakastetaan Kristusta 100% ja raamatun totuus on ainut oikea. No, sen näämme ajan saatossa kuinka käy. Rakastetaan me Jeesusta ja jusitetaan häntä ristiinnaulittuna ja ylösnousseena vapahtajana aina siellä missä on mahdollista ja on tilaisuus.



29.11.2014 klo 03:57:36
Arto Alanenpää kirjoittaa

Kanattaa suunnatta euronsa ja aikansa sinne missä ne edistävät Jumalan valtakuntaa tehokkaiten. Itse luen Raamattua ja annan Raamattuja ihmisille, ei mene aika eikä rahat hukkaan. Ei ole mitään piispaa tai arkkipiispaa, on vain yksi Paimen. On yksi Pyhä Henki, joka opettaa kaiken ja muistuttaa kaikesta. Jokainen uskova kuuluu yhteen kirkkoon, Joh 17 rukouksen mukaan ja me suomalaiset olemme yhtä lammaslaumaa muiden uskovien kanssa ja meillä on lopulta vain yksi Paimen, kun Hän tulee takaisin alkaa se suurin juhla, jota varten nyt kannattaa valmistautua. http://www.goarto.com/



29.11.2014 klo 03:39:02
Veikko Aro-Heinilä kirjoittaa

Minusta ei arkkipiispan kannanotoilla kannata nautiskella.On paras ensin tutkia ennen kuin alkaa hutkia.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin