Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Katse, jota en voi unohtaa

Kirjoitan tätä Budapestissa. Olemme hetki sitten saapuneet Romanian rajan yli Unkarin puolelle. Se, mitä näimme Romanian köyhääkin köyhemmissä romanikylissä, ei tule koskaan unohtumaan. Purevassa viimassa kuraisia teitä avojaloin kulkevien likaisten ja rääsyihin puettujen lasten katse tulee aina seuraamaan mukanani.

 

Näillä sivuilla on Joulun Lapsi pakettien jakamisesta kuvin ja tekstein toteutettu matkapäiväkirja. Siihen voit tutustua tämän . Siksi en ryhdykään kertaamaan missä kävimme ja minkä nimissä kylissä paketteja jaoimme. Toteanpa vain, että se työ, jota monissa maissa avustustoimintaa harjoittava Patmos Lähetyssäätiö Romaniassa tekee, on monin verroin laajempaa, tärkeämpää ja rakkaudellisempaa, kuin mitä olin ennalta osannut olettaa. Näin siitä huolimatta, että me Kaijan kanssa olemme voineet Joulun Lapsi keräyksen kummeina perehtyä jo ennalta operaatioon monenlaisen materiaalin avulla.

 

Mutta varsinaiseen asiaan:

 

Miten on selitettävissä, että meidän EU:mme sisällä voi olla sellaista lohdutonta kurjuutta, jota me olemme viime päivinä nähneet?

 

Kuinka Bryssel selittää sen, että tällaista avointa rotusyrjintää ja piittaamattomuutta voidaan sallia jäsenmaiden piirissä?

 

Mihin mappiin on mahtanut päättäjiltä unohtua ihmisoikeuksien julistus ja ihmisarvon kunnioitus, kun pienet lapset voidaan jopa unionin sisällä jättää tyystin heitteille?

 

Jos holtittomasti hoidetut pankit ovat vaikeuksissa tai vastuuttomat kreikkalaiset ovat eläneet yli varojensa, koko unioni komennetaan pelastustalkoisiin. Siinä tohinassa miljardi euroa on pieni ja nopeasti päätetty summa.

 

Kun Euroopan Unioniin kuuluvassa maassa kaksi miljoonaa ihmistä elää olosuhteissa, jollaisissa meillä ei saisi pitää edes kotieläimiä, asialle käännetään vallan saleissa selkä. Eikä Romania ole suinkaan ainoa maa, missä romaneilla on tukalat ja ihmisarvoa polkevat olosuhteet. Naapurissa Bulgariassa on taloudellisen heitteillejätön lisäksi nostanut viime aikoina päätään tietoinen syrjintä ja sorto. Tilanne alkaa eri puolilla Eurooppaa muistuttaa pelottavasti aikaa, jolloin Adolf Hitler loi Saksaan uuden komennon. Silloinkin ensimmäisinä joutui kärsimään kaksi joukkoa, juutalaiset ja romanit.

 

Eilisen viimeisessä kohteessamme tapasimme satojen lasten joukossa pienen romanitytön. Ehkäpä noin kahdeksanvuotiaan tytön alakuloinen, alistunut ja kovin tyhjä katse jäi tuolloin Kaijan mieleen niin lähtemättömästi, että se herätti hänet viime yönä kesken unien.

 

Tuntuu niin väärältä ja julmalta, että köyhyys, nälkä ja kelvottomat asuinolot ovat vieneet tuhansilta lapsilta kaiken toivon ja ilon. Heidän silmänsä eivät enää jaksa tuikkia. heidän kasvoilleen ei enää nouse ilo eikä hymy edes silloin, kun he ovat juuri saaneet elämänsä ensimmäisen joulupaketin.

 

Kun ajoimme viitenä päivänä satoja kilometriejä kylästä toiseen, me näimme valtavasti kirkkoja. Niitä tuntui olevan vielä enemmän kuin konsanaan Suomessa. Kirkot olivat kauniisti maalattuja. Kellotapulit kohosivat ylväinä. Tyylikkäät rauta-aidat ympäröivät hyvin hoidettuja ja siistejä pihamaita. Matkaa näistä valtaväestön kylistä läheisiin romanikyliin oli usein vain muutama kilometri. Elintasona, hyvinvointina ja ihmisarvona mitattuna välimatkaa oli valovuosia.

 

Viimeisenä päivänä, tuomion päivänä Herramme Jeesus Kristus ei kysele meiltä, miten komeita olivat kirkkomme, kuinka kauniita kellotapulimme, hiottuja organisaatiomme, viisaita teologiamme, oppineita pappimme tai hyvinvoivia seurakuntamme. Raamatun mukaan Jeesuksella on aivan toisenlainen tapa arvioida asioita asuimmepa sitten Romaniassa tai Suomessa:

 

Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'

Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'

Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

                                                                                                  Matt.25:35-46

 

Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä Romaniaan viemään paketteja tai tapaamaan köyhien kylien lapsia. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus auttaa.

 

Vaikka Joulun Lapsi paketit on tältä vuodelta jo viety Romaniaan, niin voit vielä mainiosti tukea sekä tätä operaatiota että läpi vuoden Romaniassa tehtävää avustustoimintaa. Me Kaijan kanssa voimme nyt paikan päällä käyneinä omakohtaisesti vakuuttaa sinulle, että kerätty apu menee perille sinne, missä sitä kaikkein eniten tarvitaan.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

21.12.2011 klo 21:24:49
Kirsti Pulkkinen kirjoittaa

Kiitos että kävitte siellä viemässä paketteja. Kiitos myös siitä, että raportoitte matkastanne. Kuvat kertoivat paljon.
Saimme olla mukana tekemällä omat pakettimme.



13.12.2011 klo 10:22:57
Mirja Laakso kirjoittaa

Kiitos koskettavasta kirjoituksesta ja Romanian jutusta hätkähdyttävine kuvineen. Haluan ehdottomasti olla ensi vuonna mukana auttamassa. Laittakaa ajoissa tietoa keräyksistä näillekin sivuille!



11.12.2011 klo 19:06:28
Paljon nähnyt lähetti kirjoittaa

Paras apu syrjäytymiseen ja köyhyyteen on evankeliumi. Se antaa ihmiselle toivon ja ihmisarvon. Ne saavat hänet arvostamaan itseään ja muita. Se innostaa opiskelemaan ja hankkimaan ammatin. Ja niin elämään saadaan pitävä pohja, jolle voi rakentaa oman perheen ja usein myös monen muun tulevaisuutta.

Pelkällä rahalla autettaessa tarvitaan paljon rahaa, kannettu vesi kun ei tunnetusti oikein tahdo kaivossa pysyä.

Taloudellisella tuella ja evankeliumilla autettaessa tarvitaan huomattavasti vähemmän rahaa mutta vastaavasti paljon enemmän rakkautta. Onneksi Jeesuksella on sitä meille jaossa!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin