Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Karsiminen tekee kipeää sekä politiikassa että elämässä

Kokenut puutarhuri kävi leikkaamassa kahta pihallamme kasvavaa omenapuuta. Seurasin vierestä, miten hän varmoin ottein napsautti saksillaan oksan toisensa jälkeen. Kun hän tarttui sahaan ja ryhtyi katkaisemaan niin paksua omenapuun haaraa, etteivät edes isot oksasakset olisi siihen millään pystyneet, hätkähdin. Ellen olisi tiennyt miehen olevan ammattilainen, olisin ottanut häneltä sahan pois ja taluttanut kaverin portista ulos.

 

Karsiminen voi kiihdyttää tunteita. Eilen oli televisiossa puoluejohtajien vaalikeskustelu. Puhuttiin menojen karsinnasta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että maamme hurja 9000 euroa minuutissa velkaantuminen on saatava loppumaan. Ellemme onnistu siinä, meillä on edessä Kreikan tie.

 

Siihen se yksimielisyys sitten loppuikin. Jokainen olisi ollut valmis leikkaamaan, kunhan ”omat oksat” saavat olla rauhassa. Riideltiin, huudeltiin, puhuttiin toisen puheen päälle ja kyseenalaistettiin muiden vaikuttimet. Meno oli ajoittain kuin levottomassa lastentarhassa. .

 

Onneksi puolueiden puheenjohtajat eivät olleet olleet leikkaamassa omenapuumme. Kukaan heistä ei olisi tohtinut napsia pois kuin muutaman oksankärjen ja pahiten villiintyneen vuosikasvun. Sahaan ei kukaan heistä olisi tohtinut edes vilkaista.

 

Karsiminen tekee kipeää, kun se osuu omalle kohdalle. Eräässä Aikamatkaillassa vaimollani Kaijalla oli juontaessaan kädessään pitkä, upea ja monihaarainen ruusu. Hän otti sakset ja ryhtyi karsimaan ruususta pois tarpeettomia asioita. Voimaa ja kosteutta vievät lehdet saivat lähteä, pistäviä piikkejä poistettiin ja lakastuneet kukat sekä avautumiseen liian heikot nuput joutivat nekin pois.

 

Saksia käyttäessään Kaija totesi Jumalan karsivan meistä samalla tavalla. Hän ottaa pois asioita tehdäkseen meidät sellaisiksi kuin mikä on ollut hänen tarkoituksensa.

 

Sakset napsuivat ahkerasti. Ruusu pelkistyi pelkistymistään. Viimein Kaijan kädessä oli lehdetön ja piikitön suora varsi, jonka päässä hehkui yksi ainoa komea kukka.

 

Katsojien hämmästykseksi ja järkytykseksi sakset napsahtivat vielä kerran. Upea kukka putosi lattialle. Jäljelle jäi vain suora varsi. Jumala ei ollutkaan suunnitellut upeasti hehkuvaa ja paljon kiitosta saavaa kukkaa vaan suoran nuolen, joka voi viedä nopeasti evankeliumia sinne, missä se ei ole vielä saanut uudistaa sydämiä ja luoda elämää!

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin