Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Kaikkea voi maistaa kerran

Olen viime aikoina käynyt vaimoni Kaijan kanssa sienimetsässä. Nyt sieniä onkin runsaasti. Niinpä olemme tavanneet myös monia meille outoja sieniä. Sienikirja kourassa olemme yrittäneet niitä tunnistaa. Samalla olemme pitäneet visusti mielessämme kolme sieniä koskevaa tärkeää ohjetta:

 

Sieniä voi tunnistaa katsellen, tutkien, mittaillen, haistellen ja jopa maistaen. Sienioppaissa kerrotaan, että jonkun sienen reunasta leikattu pala maistuu happamelta, toisen karvaalta ja kolmannen ei paljon miltään.  ”Jokaista sientä voi maistaa kerran”, vakuuttaa eräs asiantuntija.  Tällä hän viitta joihinkin myrkyllisiin sieniin, joiden maistaminen tietää nopeaa siirtymistä taivaallisiin sienimetsiin.

 

Kaupunkilegendojen tasolle on päässyt toisen sienikirjan ohje. Ensin kirjassa neuvotaan: ”Opi tunnistamaan myrkkysienet”. Hieman myöhemmin kirja opastaa: ”Poimi vain tuntemiasi sieniä”.

 

Kolmas sienestysvinkki tulee vuosikymmenten takaa Helsingin Sanomien piirtäjältä Kari Suomalaiselta. Mainiossa piirroksessaan hän opasti, että kun olet poiminut, putsannut, ryöpännyt, huuhtonut, keittänyt ja paistanut sienet, heitä me menemään. Jos kuitenkin epäilet syöneesi sieniä, kutsu ambulanssi.

 

Miten näitä sienioppaiden neuvoja voisi soveltaa hengelliseen elämäämme?

 

Kaikkea voi maistaa kerran, mutta kaikkea ei takuulla kannata kokeilla edes yhtä kertaa. Näpit on parasta pitää erossa liberaaliteologian kauniilta näyttävistä kärpässienistä. Niiden tietää maistamattakin johtavan tuhon tielle. Yhtä varovaisesti on syytä suhtautua sellaisiin tieteen ja humanismin seitikkeihin, jotka vesittävät uskon ja henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen pelkiksi rituaaleiksi ja kulttuurikristillisyydeksi.  Puhumattakaan etenkin virastoissa ja valiokunnissa suurina ryhminä esiintyvistä nääpiköistä, jotka organisaatioita uudistaessaan ja seurakuntia yhdistäessään näyttävät kyllä tehokkailta ja ryhdikkäiltä, mutta ovat kristittyjen keskinäiselle yhteydelle ja luonteville jumalanpalvelusyhteisöille vaarallista myrkkyä.

 

Sienestämisessä ja kristityn vaelluksessa pätevät samat ohjeet. Jätetään myrkkysienet rauhaan. Ei tuhlata aikaa ja energiaa epäkohtien penkomiseen ja päivittelemiseen. Luovutaan lähimmäistemme, toisten kristittyjen ja muiden seurakuntien virheiden kauhistelusta.  Vaikka ympärillämme näyttäisi olevan paljon hengellisiä kärpässieniä, seitikkejä, myrkkynääpiköitä, pulkkosieniä ja haisuhaperoita, keskitytään siihen, mikä uskossamme on keskeistä ja luovuttamatonta. Nostetaan katse Vapahtajaamme Jeesukseen, joka on yksi, sama ja jakamaton luterilaisille, helluntailaisille, vapaakirkollisille, baptisteille sekä kymmenille muille Häneen ainoana pelastajana ja tienä Jumalan luo uskoville seurakunnille ja kristityille.

 

Ja lopuksi vielä aivan valtava juttu: Kun Jeesus sovitti ristillä syntimme, tapahtui ihme, johon yksikään sienestäjä ei pysty.  Hänen verensä voima pystyy ryöppäämään, huuhtelemaan, huljuttelemaan ja kuivattelemaan meistä jokaisesta pois kaikkein pahimmankin synnin myrkyn, jos vain annamme Hänen tehdä sen. Meistä, jotka syntiemme saastuttamina ja kuoleman merkitseminä kelpaisimme vain pois heitettäviksi, tulee Jeesuksen tähden Jumalalle äärettömän rakkaita. Niin rakkaita poikia ja tyttäriä, että sen ilmaisemiseen eivät riitä minkään sienikirjan herkullisimmillekaan sienille jakamat tähtien rivistöt.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

11.10.2011 klo 07:40:19
Näpeilleen saanut kirjoittaa

Jos kaikki pahat ja vaaralliset asiat näyttäisivät kamalilta ja rumilta, jokainen osaisi niitä varoa. Mutta houkuttelemaan tulevalla saatanalla ei ole sarvia päässä vaan viattomalta näyttävät ja ystävällisesti hymyilevät kasvot. Kuka nyt sellaista osaisi pelätä - ennen kuin on myöhäistä.



4.10.2011 klo 12:40:34
Väärää asiaa maistanut kirjoittaa

Kärpässieni on hyvä kuva maailman houkutuksista. Se on kaunis, kirkkaan värinen ja näyttää iloiselta, mutta täynnä tappavaa myrkkyä.
Olen elämässäni sortunut kerran maistamaan "kärpässientä", joka oli komea, iloinen ja houkutteleva. Se kerran maistaminen rikkoi kaiken. Avioliittoni hajosi ja elämäni särkyi. Onneksi Jumalan tarttui asioihin, sai tajuamaan tilanteeni ja pelasti tuhlaajatytön kestävälle pohjalle.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin