Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Henkilöseurakunta - uhka vai mahdollisuus?

Helsingissä Agricolan kirkossa on jo yli kaksi vuosikymmentä vietetty viikoittain Tuomasmessua. Messussa on monia seikkoja, jotka voisivat olla myös henkilöseurakuntien  vahvuuksia.

Johannes Ijäs kertoo merkittävän ja hyvin mielenkiintoisen uutisen. Raumalla on aloittanut toimintansa luterilainen henkilöseurakunta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki ei sellaista tunne, joten asiasta virisi tietysti melkoinen keskustelu.

 

Niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka olin kirkolliskokouksessa, olin mukana kirkolliskokouksen asettamassa ja Mikko Heikan johtamassa komiteassa. Tehtävänämme oli pohtia ja ideoida erilaisia tämän ajan haasteita ja alueellisia eroja paremmin vastaavia seurakuntamalleja.

 

Teimme työtä käskettyä, istuimme suuren määrän kokouksia, käytimme riisikaupalla hyvää monistuspaperia ja saimme viimein mietinnön aikaan. Hahmottelemiemme monien erilaisten mallien joukossa oli myös henkilöseurakunta, jonka jäsenyys ei perustuisi asuinpaikan osoitteeseen vaan jäsenen omaan valintaan. Hieman siis kuin Helsingissä Agricolan kirkossa kokoontuva Tuomasmessu, joka kokoaa väkeä viikoittain koko pääkaupunkiseudulta.

 

Kun mietintöä sitten käsiteltiin kirkolliskokouksessa, tuli kylmää kyytiä, lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Täysistunnossa henkilö toisensa jälkeen nousi pönttöön ääni väristen todistamaan, että niin tulee olla kuin aina on ollut, eikä uusia kommervenkkeja kannata tulla esittämään.

 

Teologisilla fraaseilla kuorrutettu hallinto ja organisaatio jyräsivät evankeliumin. Mietinnöstä pitkine työrupeamineen ei loppujen lopuksi jäänyt jäljelle kuin turhautuminen ja paha maku suuhun. Kirkollinen ”maaorjuus” katsottiin tärkeämmäksi kuin uusien mallien etsiminen kirkon jäsenten palvelemiseksi ja sitouttamiseksi.

 

Kuten tuosta edellä olevasta voi jo arvata, luin henkilöseurakunnasta erittäin kiinnostuneena. Mistä on kyse? Millainen hanke Raumalla on käynnistetty? 

 

Tässä tuon uutisen ydinasiat eli otteita jutusta sekä muutamia haarukkapaloja uutisen virittämästästä vilkkaasta keskustelusta. Napakkaan sananvaihtoa on käyty Kotimaa24 palstalla jo siitä lähtien, kun ennakkotieto hankkeesta tuli tammikuussa julkisuuteen:

Johannes Ijäs

07.02.2012 08:45

Luther-säätiön piispa Matti Väisänen asetti viikonloppuna Raumalla virkaansa uuden luterilaisen seurakunnan, Pyhän Marian seurakunnan pastorin Martti Vaahtorannan

Uusi seurakunta on itsenäinen eli se ei ole Luther-säätiön jumalanpalvelusyhteisö. Seurakunnan taustalle tulee yhdistys. Vaahtorannan mukaan kyseessä on henkilöseurakunta, ei uusi kirkko.

 ------

- Asiaa varmaan pohditaan ja piispakin varmaan pohtii. Olettaisin, että jotenkin tutkitaan, mistä on kysymys ja mikä on Vaahtorannan asema pappina meidän kirkossa ja mitä tästä mahdollisesti seuraa, ounastelee Arkkihiippakunnan tuomiokapitulin lakimiesasessori Matti Mäkinen

 ------

- En koe uutta seurakuntaa kilpailijaksi. Rauman seurakunnassa on 34 000 jäsentä. Pelataan vähän eri kentillä, Rauman luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Seppo Sattilainen kommentoi tilannetta. Hän kertoo Vaahtorannan kysyneen häneltä tiloja, jolloin Sattilainen oli kääntynyt piispan puoleen. Piispa Kaarlo Kalliala oli kuulemma suositellut, ettei seurakunta tiloja luovuta.

 

- He ovat kuitenkin selvästi kristittyjä. Nyt tuntuu vähän kummalliselta, että kristittyjen välillä on tällaista ristiriitaa tai kissanhännänvetoa. Toisaalta kirkkomme seurakuntiin toivotetaan tervetulleeksi kaikenkarvaisia ihmisiä riippumatta heidän ajatuskannastaan, Sattilainen pohtii Kotimaa24 palstalla.

Näin siis , jota kannattaa käydä ahkerasti lueskelemassa. Uutisten uutterina kommentoijina on paljon tuttua väkeä, joukossa mm. Salme Kaikusalo Järvenpäästä. Ensimmäisessä kommentissa, jonka Martti Vaahtoranta kirjoitti ennakkojutun johdosta käydyn keskustelun yhteydessä, hän kertoo, mistä henkilöseurakunnassa on kysymys:

Martti Vaahtoranta

7.2.2012 09:52:24

1. "Henkilöseurakunta" tarkoittaa tässä sitä, ettei seurakuntaamme kuuluta asuinpaikkakunnan perusteella. Se tarkoittaa myös, että sen jäsenyys on ennen muuta osallisuutta jumalanpalveluselämään eikä nimi jäsenluettelossa, vaikka sellainenkin varmasti joskus laaditaan.

2. "Itsenäinen" seurakuntamme on siinä mielessä, että sitä tukemaan juridisesti ja taloudellisesti on perustettu yhdistys, joka ei kuulu Luther-säätiöön.

3. Matti Väisänen on tarkkaan ottaen "Ruotsin ja Suomen lähetyshiippakunnan" eikä Luther-säätiön piispa. Säätiöllä ei voi olla piispaa. Säätiö on vain tukirakenne, joka auttaa esiin piirtyvän hiippakunnan seurakuntia niiden toiminnassa.

4. Hengellisessä mielessä Pyhän Marian seurakunta kuuluu samaan yhteisöön niiden seurakuntien kanssa, jotka ovat järjestäytyneet Suomen Luther-säätiön puitteissa.

5. Koska meillä ei vielä ole minkäänlaista jäsenluetteloa, kaikenlainen "kaksoisjäsenyydestä" puhuminen on enemmän kuin hankalaa. Miellämme itsemme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jatkumossa toimivaksi henkilöseurakunnaksi.

 

Salme Kaikusalo

7.2.2012 11:03:26

Martti Vaahtoranta on edelläkävijä. Uskon, että tämä henkilöseurakunta ei jää viimeiseksi. Pioneerityötä.
Kyllä tähän maailmaan ja maahan seurakuntia mahtuu, eikä millään kirkkokunnalla ole yksinoikeutta ihmisiin.
Sounatkoon Jeesus sanankylvön ja siitä kasvavan hedelmän. Tulkoon moni sisälle Jumalan valtakuntaan tämänkin seurakunnan julistaman armonsanoman kautta.

 

Pauli Lindeberg

7.2.2012 11:40:49

Jossain sieluni sopukoissa elää pieni anarkisti, joka arvostaa tätä seurakunnan syntyä, ikäänkuin vastoin yleistä kuria ja järjestystä. Samalla tavalla kuin sikaloiden salakuvausta tai tunkeutumisia ydinvoimaloihin.

 

Ilpo Nurmenniemi

7.2.2012 11:44:41

Eikö tämä ole aika lähellä herätysliikkeitten toimintaa kirkossamme. Siksi minua ihmnetyttää yhä enemmän se, että tähänkin asiaan voidaan suhtautua nuivasti.
Toivotan Jumalan siunausta tälle seurakuntayhteisölle! Olette ilmeisesti uranuurtajia asiassa, jolle on tilausta muuallakin. Henkilöseurakunta-yhteisönä voi koota muitakin kuin vain "säätiöläisiä". Henkilöseurakunta-malli on kokonaiskirkossakin vakavasti otettava juttu ja saa huomattavan laajaa kannatusta ihmisten joukossa. Toivottavasti näitä siunaantuu muuallekin Rauman esimerkin mukaan.

 

Lisää mielipiteitä löydät . Mutta mitä mieltä sinä olet? Rakennettiinko vai rikottiinko Raumalla, kun perustettiin henkilöseurakunta?



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

26.2.2012 klo 19:03:36
Mattti Taatila kirjoittaa

Henkilöseurakunta sopii huonosti kirkko0järjestykseen. Mutta uskonnonvapauteen ja kokoontumis-ja järjestäytymisvapauteen se sopii. Henkilöseurakunnat etuineen ja haittoineen tulevat jollain aikataululla siitä riippumatta,mitä mieltä minä niistä olen tai joku muu on. Sattilaisen ratkaisun ymmärrän silti.



19.2.2012 klo 19:40:07
Raimo Kangas kirjoittaa

On olemassa vain yksi maailmanlaajuinen Jeesukseen Kristukseen ylösnousseena Vapahtajanaan turvaavien seurakunta. On vain yksi Paimen ja yksi lauma. Käytännön syistä tarvitaan lisäksi "paikallisosastoja" eli paikallisia seurakuntia, yhteisöjä ja pienryhmiä, joissa uudestisyntyneitä kasvatetaan opetuslapseuteen ja Jeesuksen seuraamiseen. Niihin kuuluminen ei kuitenkaan pelasta. Vain usko Jeesukseen pelastaa.



12.2.2012 klo 07:59:44
pettynyt luterilainen kirjoittaa

Jos joku on tyytymätön seurakuntaansa eikä syystä tai toisesta saa sieltä mitään muuta kuin pahaa mieltä, niin hänen on erottava koko kirkosta, jos haluaa vaihtaa seurakuntaa. Voi vain siirtyä johonkin itse valitsemaansa vapaaseen seurakuuntaan. Kirkon sisällä vaihtoehtoja ei ole. Todella typerä ja vanhanaikainen järjestelmä!



10.2.2012 klo 22:04:00
M Latvala kirjoittaa

Mahtaako mikään muuttua ennen kuin rahat loppuvat ja muutos on väistämätön? Euro lienee tässäkin asiassa paras ja varmin konsultti.



8.2.2012 klo 08:33:43
Keskustelua mielenkiinnolla seurannut kirjoittaa

Asiasta käytiin vilkasta ja värikästä keskustelua jo tammikuun alussa, kun tieto Rauman hankkeesta tuli julkisuuteen. Tässä pari puheenvuoroa Kotimaa24 sivuilta. On joustavuutta, ymmärrystä ja myös selvää "pulinat pois!" -sensuurimieltä.

Ilpo Nurmenniemi
4.1.2012 16:07:54
Raumalaisilla olisi nyt erinomainen tilaisuus tehdä seurakunnassaan päätös siitä, että tilat annetaan uudelle seurakunnalle. Kirkkoherra ja kirkkoneuvosto yleensä päättää tiloista. Se olisi hyvä viesti koko ev.lut.kirkolle! Nyt ei ole mitään aihetta ylläpitää skismaattista tilannetta, vaan rohkeasti kokeilla yhteistyötä tässä tila-asiassa.

Hannu Kilpeläinen
4.1.2012 16:32:10
Ilpo Nurmenniemi: "Raumalaisilla olisi nyt erinomainen tilaisuus tehdä seurakunnassaan päätös siitä, että tilat annetaan uudelle seurakunnalle."

Se nyt on sillä lailla, että kirkkoherra Sattilainen on tehnyt viisaasti ja toiminut piispansa ohjeiden mukaan. Ei se, että joku perustaa seurakunnan ja selittää sen luterilaiseksi, ole mikään edellytys tai suositus vaatia kokoustiloja oikean luterilaisen seurakunnan tiloissa. Selittäjiä ja neuvojia nyt riittää, kelpo piispa- tai ainakin asessoriainesta ainakin omasta mielestään. Kehottaisin näitä viisaita keskittymään siihen kutsumukseen, jota ovat toteuttamassa omassa jokapäiväisessä elämässään. Vaikka kovastikin kutkuttaa rooli piispan ja kirkkoherran neuvonantajina.

Tauno Wikström
4.1.2012 16:34:33
Yhteistyö on voimaa. Kirkolla on tiloja, joita voi käyttää evankeliumin levittämiseen. Rohkeasti eteenpäin!

Siunausta ja menestystä Rauman hankkeelle!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin