Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Harmaat hapset ovat kunnian kruunu

Rohkenen tehdä sinulle hyvin henkilökohtaisen kysymyksen: Paljonko sinulla on kalenterin mukaan ikää? Entä minkä ikäiseksi tunnet itsesi? 

 

”Kuoret rapistuvat, mutta sielu käy rippikoulua,” vastaavat jotkut pilke silmäkulmassa. Toiset torjuvat totisina koko kysymyksen.

 

Ikä tuntuu olevan suhteellinen asia.  ”Viisikymmentävuotias vanhus jäi auton alle”, luki nuoren kesätoimittajan kirjoittamassa uutisessa. En voi osoitella toimittajan alkua sormella, sillä omat kokemukseni ovat hyvin samanlaisia.

 

Muistan hyvin, kun olin Katso lehden päätoimittajana onnittelemassa erästä 50 vuotta täyttänyttä Yleisradion johtajaa. Odotellessani vuoroani pitkässä onnittelijoiden jonossa katselin päivänsankaria. Olin itse 27 vuotias ja pohdiskelin, mahtoiko noin vanhalla olla elämässään enää mitään kivaa.

 

Raamatulla on nuoruutta palvovalle ja siihen usein naurettavillakin konsteilla takertuville asiaa. Sananlasku 16:31 vakuuttaa:

 

”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.”

 

Nykyään e ole poliittisesti korrektia puhua vanhuksista. Heistä on mieluummin käytettävä sanoja ikäihminen, harmaa pantteri tai seniorikansalainen. Ikään kuin vanhenemisessa olisi jotain hävettävää. Tästä vaikeasti kohdattavasta joukosta Psalmi 92:15-16 todistaa:

 

”Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.”

 

Eivätkä Raamatun ajan vanhukset hävenneet ryppyjään tai harmaita hiuksiaan. He luottivat Jumalan apuun ja pyysivät häneltä voimaa tärkeälle tehtävälleen:

 

”Jumala, sinä olit opastajani jo, kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi. Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.” (Ps.71:17-18)

 

Eivätkä he jääneet vastausta vaille. Jumala muisti heitä ja vakuutti, että vaikka nuoremmat sukupolvet syyllistyisivät ikärasismiin, niin hän ei sitä ikinä tee.

 

Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan. (Jes.46:4)



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin