Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Erilaisuuteen kätkeytyy siunaus

Tuossa seurakunnassa hihhuloidaan ja nostellaan käsiä. Toisessa istutaan hiljaa ja lauletaan ylistyslauluja apealla äänellä mollissa. Kolmannessa väärien henkien pelko saa sysäämään syrjään myös Pyhän Hengen armolahjat. Neljännessä soi räväkkä ylistysmusiikki, viidennessä gregoriaaniset laulut, kuudennessa ... Olisiko meidän aika katsoa ikkunasta ulos ja ottaa oppia omenapuista?

 

On olemassa itsepölyttäviä. omenapuun lajikkeita. Hyvän sadon saamiseksi tarvitaan kuitenkin vähintään kahta lajiketta. Jopa itsepölyttävätkin lajikkeet tuottavat huomattavasti paremmin hedelmää, kun ne ovat vuorovaikutuksessa muiden kanssa.  

 

Voidaan jopa ajatella, että mitä useampia erilaisia lajikkeita, sitä paremmin ne pölyttävät ja tuottavat hedelmää. Jokainen puu tuottaa lajinsa mukaista hedelmää sitä enemmän, mitä runsaammin samassa puutarhassa on muita pölyttäviä lajikkeita.

 

Suomessa on vanhastaan käytetty valkeaa kuulasta pölyttäjälajikkeena, sillä sen kukkimisaika on pitkä. Lisäksi omenatarhurit pitävät puutarhoissaan usein mehiläispesiä, joita he hoitavat sivutoimisesti. Näin he luovat pölyttymiselle parhaat mahdolliset edellytykset. Kun omenapuut ovat kukassa, ovat meneillään hedelmäntuotannon kannalta äärimmäisen tärkeät päivät.

 

Englannissa on olemassa omenatarhoja, joissa pölyttäjälajina käytetään ns. paratiisiomenapuuta. Sen hedelmillä ei ole suurtakaan arvoa, mutta lajikkeen merkitys onkin siinä, että se pölyttää ja tekee ympärillään olevista omenapuulajikkeista erittäin tuotteliaita.

 

Myös Herramme puutarhassa on monenlaisia lajikkeita, pienempiä ja suurempia, vanhempia ja uudempia. Runsaimman sadon ne kaikki kantavat silloin, kun raja-aitoja ei rakennella, vaan erilaisuus nähdään rikkautena ja ristiin pölyttämisen perustana on yhteinen Herramme Jeesus ja Golgatan tyhjä risti.

 

Jumala loi meidät ihmiset erilaisiksi. Miksi meidän pitäisi muokata kaikki seurakuntamme tapoineen, traditioineen ja painotuksineen samanlaisiksi? Maakin köyhtyy, jos siinä vuodesta toiseen itsepäisesti viljellään samaa lajiketta.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

15.6.2015 klo 11:11:43
Yksi lammas kirjoittaa

Olen aistinut, että yhteyttä löytyy ruohonjuuritasolla kun eri seurakuntiin kuuluvat ihmiset tulevat yhteen. Olisi toivottavaa, että myös seurakuntien johtajat löytäisivät toisensa ja tunnustaisivat toistensa seurakunnat Jumalan valtakuntaan kuuluviksi perheiksi.



14.6.2015 klo 16:25:36
Arja Hongisto kirjoittaa

Iloitsen tästä kirjoituksesta, sillä itsekin olen toivonut, että toteutuisi tuo Sana, että me yhtä olisimme - kaikki Jeesuksen omat juuri omanlaisinamme ja rakastettuina kaikki raja-aidat unohtaen.
Kiitos sinulle sekä siunausta kaikkeen koko perhekunnallenne.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin